Viimeksi päivitetty 10.4.2020
Videopuheluiden soittaminen on erinomainen yhteydenpitokeino isovanhempien, etävanhemman tai muiden läheisten perheenjäsenten kanssa. Tutkimusten mukaan jo 6-12 kuukauden ikäiset vauvat havaitsevat eron lastenohjelman ja videopuhelun välillä, kun puhelimen päässä on heille tuttu henkilö. Puolentoista-kahden ikävuoden tietämillä yhteydenpito helpottuu, kun lapsen kielellinen kehitys lähtee etenemään harppauksin.
”Videopuhelu on merkittävästi äänipuhelua parempi yhteydenpitotapa pieneen lapseen, sillä pieni lapsi vastaa usein kysymyksiin koko kehollaan: nyökkäämällä tai pään pudistuksella, näyttämällä sormillaan numeroita, osoittamalla kiinnostavaa asiaa tai tuomalla jotain tekemäänsä näytettäväksi. Kun vastaanottavalla aikuisella on mahdollisuus poimia nämä sanattomat vihjeet oman kommunikaationsa tueksi, keskustelun vastavuoroisuus pysyy yllä ja juttuhetki tuntuu molemmille osapuolille mielekkäältä”, vahvistaa Kansallisen audiovisuaalisen instituutin apulaisjohtaja Saara Salomaa.
Lähiaikuinen rakentaa sillan soittajaan
Hyvä videopuhelu pienen lapsen kanssa vaatii molempiin yhteyspäihin aikuisen onnistuakseen. Lapsen kanssa olevalla aikuisella on tärkeä tehtävä tulkkina soittajan ja lapsen välillä:
”Lähiaikuinen tietää mitä esimerkiksi päivän aikana on tapahtunut, joten hän osaa avustaa keskustelua vihjeillään: ’näytäpä iskälle mitä tänään maalattiiin’ tai ’mummi ja vaari eivät varmaan arvaakaan missä tänään käytiin’. Näin rakentuu silta soittajaan”, Salomaa opastaa.
Salomaa vinkkaa, että hyvää yhteistä tekemistä puheluihin ovat erilaiset laululeikit, joissa käsieleet tukevat viestintää. Hämä-hämä-häkki, Tuiki tuiki tähtönen ja Kas metsämökin ikkuna ovat hyviä esimerkkejä tällaisista lauluista. Lasta ei toisto haittaa, hän nauttii saman tutun laulun laulamisesista uudestaan ja uudestaan.
”Liveseurantaa, ei selonteko”
Kriteerit mielekkäälle puhelulle lapsen kanssa ovat hyvin erilaiset kuin aikuisten välisessä kommunikaatiossa.
”Puheluun lapsen kanssa kannattaa suhtautua Sohvaperunat-tyyppisenä liveseurantana sen sijaan, että odottaisi selontekoa päivän kulusta. Pieni lapsi ei välttämättä jaksa istua paikallaan juttelemassa ruudulle, vaan hän haluaa omiin touhuihinsa. Kun tämän hyväksyy ja suhtautuu puheluun enemmänkin läsnäolona kuin muodollisena keskusteluna, lopputulos on kaikille osallistujille mielekkäämpi, Salomaa huomauttaa.
Puhelujen annosteleminen ”vähän mutta usein” -metodilla on suositeltavampaa kuin maratonpuhelun yrittäminen harvakseltaan.
Hyvä valaistus, iso näyttö
Kuvausolosuhteisiin kannattaa kiinnittää huomiota kummassakin päässä. Soittaja huolehtii siitä, että hän on riittävän hyvin valaistu, jotta kasvojen piirteet ja ilmeet näkyvät lapselle – ikkunaa vasten piirtyvä tumma siluettihahmo voi pelottaa pientä lasta.
Lapsen kanssa operoiva aikuinen puolestaan vie puhelimen tai tabletin lapsen tasolle, esimerkiksi lattialle tai sohvapöydälle. Tällöin lapsi pääsee helposti touhujensa lomassa kameran luo ja aikuinen pääsee seurailemaan lapsen touhuja.
Lapselle puheluyhteyden ja kiinnostuksen ylläpitäminen saattaa olla helpompaa, jos puhelu tehdään kännykän sijaan tabletilla. Ruudun koko on isompi kuin puhelimessa, ja toisessa päässä puhuvan aikuisen ilmeet ja eleet erottuvat paremmin.
”Toisaalta tämän takia ei tablettikauppaan tarvitse lähteä: useimmat lapset tottuvat jo pienestä pitäen seuraamaan puhelimen ruutua”, Salomaa painottaa.
Lapsi voi kyllästyä puheluun, mutta ei puhujaan
Tunneyhteyden luomisen ja ylläpitämisen kannalta videopuhelut ovat erinomainen keino
”Lapsen mielenkiinto on ailahtelevaista, joten vaikka lapsi jollakin kertaa kyllästyisi puheluun nopeasti, siitä ei kannata vetää johtopäätöstä, että lapsi ei välittäisi soittajasta. Jos jollain kerralla puhelu menee ihan myttyyn, aikuisen tehtävä on niellä pettymyksensä ja ajatella, että ensi kerralla sitten paremmin. Lasta ei kannata missään nimessä paineistaa tai tehdä puheluiden suorittamisesta velvoitetta.”
Kun puhelun toisessa päässä on vasta vauvaikäinen, puhelu saattaa olla tärkeämpi etäaikuiselle kuin lapselle, mutta mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä tärkeämpänä hän alkaa yhteydenpitoa pitää – ja sitä luontevammaksi osaksi arkea se muodostuu.
