Eräs yrittäjä kuvaili negatiivisen raskaustestin olevan kuin isku palleaan. Kun toivottu raskaus ei ala kuukausienkaan yrityksen jälkeen, ei ole ihme, että tunteet ovat pinnassa. Vau.fi:n foorumilla kirjoittavat yrittäjät kertovat, millaisia fiiliksiä negatiiviset raskaustestit toisensa perään herättävät.
Viimeksi päivitetty 26.7.2015
”Yritän olla stressaamatta, mutta stressiksi se menee”
”Me ollaan kohta päälle vuosi yritetty lasta miehen kanssa”, nimimerkillä Lenkki32 kirjoittava kertoo.
Ensimmäisen puoli vuotta pariskunta otti rennosti ja päättivät, että antaa tulla kun on tullakseen. Sitten alkoi päivien laskeminen.
”Viimeisimmät 6kk on mennyt ovulaatiotikkuja tiirailemalla ja kalenteriin merkitään niin menkat, ovulaatiot ja seksipäivät. Yritän olla stressaamatta, mutta stressiksi se nyt kuitenkin menee”, Lenkki32 kertoo.
”Joka kerta kun ovistikku näyttää plussaa, niin alan päässäni miettimään, että nyt koitetaan, enkä osaa ollenkaan sitten illalla ottaa rauhallisesti. Valitettavasti tämäkin joskus menee plörinäksi. Kun mies ei ymmärrä, että tässä on nyt tosi kyseessä, niin minusta sitten tuntuu siltä, ettei häntä edes kiinnosta. Ja sitten mä suutun ja sittenhän niistä petipuuhista nyt ei mitään tule”, hän harmittelee.
Monesti kuulee ohjeen, että kun lopettaa yrittämisen, tärppää varmasti. Avuliaat tuttavat kehottavatkin raskautta yrittäviä lopettamaan stressaamisen.
”Mutta miten sitä lopettaa yrittämisen päässään?”, Lenkki32 kysyy.
”Koska tuntuu siltä, että jos me lopetetaan yrittämällä yrittäminen, niin silloin mahdollisuudet tulla raskaaksi ovat vielä pienemmät”, hän kertoo.
Lue myös: Lapsettomuudesta stressiä vai toisin päin?
”Aloin inhota tilanteita, joissa oli pieniä lapsia”
Nimimerkillä Moonflower kirjoittava äiti kertoo, että ennen raskautta pariskunta ehti olla jo pidemmän aikaa ilman ehkäisyä.
”Vaikka ei yrittämällä yritetty, kyllä sitä itsellä välillä päässä kolkutti, että nyt pitäisi olla hedelmälliset päivät”, Moonflower keroo.
Silti kuukaudesta toiseen kuukautiset alkoivat. Välillä enemmän, välillä vähemmän myöhässä. Mitään ei yrityksestä huolimatta kuulunut, vaikka Moonflower oli nuorempana tullut miehelleen raskaaksi – ehkäisystä huolimatta. Pariskunta päätyi tällöin nuoren ikänsä takia kuitenkin aborttiin.
”Voin kertoa, että alkoi jossain vaiheessa turhautumaan ja turtumaan ajatukseen, että ei meille sitä iloa suoda varmaan koskaan, että lapsi saadaan syliin asti. Kyllä mä muutamat itkut miehelle tirautun, kun ei vaan tärpännyt.”
Asiaa ei helpottanut, että Moonflowerin mies puhui vähän väliä siitä, kuinka ihanaa olisi saada oma lapsi.
”Jossain vaiheessa se meni siihen, etten osannut oikein iloita muiden puolesta plussa uutisia ja aloin inhoamaan tilanteita joissa oli pieniä lapsia”, hän muistelee yrittämisen aikaisia tunteitaan.
Viimein raskaustesti oli kuitenkin positiivinen.
”Taisin saman viikon aikana katsella hedelmöityshoitoja ja niiden hintoja, kun plussan tein”, hän kertoo ja lisää: ”Nyt ymmärrän, kun sitä sanotaan, että lapset ovat siunaus.”
Lue myös: Onko asennolla väliä raskaaksi tulon kannalta?
”Olen henkisesti aivan loppu jatkuvista ajattelemattomista tokaisuista”
Nennaa on yrityksen kanssa epätoivoinen. Hän kertoo, ettei ole saanut vielä yhtäkään plussaa raskaustestiin.
”Ja siitä kaikki puhuu. Porukat suunnittelevat jättävänsä meidän vanhoja leluja niille, jotta mein lapset voi leikkiä niillä. Miehen vanhemmat säästelevät ihanaa vanhaa pinnasänkyä, jotta mein lapset saavat sen. Mummot kyselevät pikku-meistä ja papat vitsailevat, millasia yksilöitä mein lapsista tulisi”, Nennaa listaa.
”Mutta kun ei se vaan niin helppoa ole!” Nennaa tuskailee.
Nennaasta tuntuu raskaalta, kun kukaan ei vielä tiedä, että pariskunta yrittää saada perheenlisäystä. Nennaa ei kuitenkaan halua kertoa yrittämisestä kenellekään. Hän pelkää, ettei pariskunta koskaan saa vauvaa.
”Surullista kun miettii, että ollaan vasta parikymppisiä perusterveitä ja ehkä lopullisesti lapsettomia, koska hoitoihin ei haluta mennä. Mitkään kivutkaan ei ole vielä miuta itkemään laittanut, mutta tämä on asia, joka saa aina tipan linssiin”, Nennaa kertoo.
Jennie ymmärtää Nennan tunteita. Hänkään ei ole kertonut yrityksestä kenellekään.
”Minua harmittaa, että asiasta on myös kovin vaikea puhua. Ystäväni toistuvasti kyselee ’joko teille on tulossa?’ En edes jaksa enää vastata kysymyksiin”, Jennie kertoo.
”Joo, nuo utelut on kaikkein inhottavimpia”, nimimerkillä Vihdoin totta 2015 kirjoittava toteaa.
”Tekisi mieli vaan huutaa päin naamaa, että yritetty on! Itse ainakin päätin, että en koskaan puhu lasten tekemisestä, enkä koskaan kysele keltään, koskas meinaatte jälkikasvua yrittää.”
”Koskaan kun ei voi tietää, vaikka lasta olisi kovasti toivottu ja asia on pariskunnalle todella arka”, Vihdoin totta 2015 pohtii.
Lue myös: Näitä ei sovi sanoa lasta yrittävälle – 10 seikkaa
Lue lisää kokemuksia ja osallistu keskusteluun: Yrittämisestä johtuva stressi ja ahdistus
