Viimeksi päivitetty 13.4.2011
”Aloimme yrittää toista lasta syksyllä 2009 tulkoon jos on tullakseen -periaatteella. Alkuvuodesta 2010 aloimme ajoittaa lapsenteon ovulaatioon aikaan”, Annika kertoo.
Annikan perheellä on ennestään vuonna 2008 syntynyt poika.
”Meidän molempien mielestä olisi ihana saada lisää lapsia. Toivomme molemmat kolmea lasta. Olisi leikkikaveria ja saisivat kasvaa yhdessä”, Annika kertoo.
Tilanne on ottanut koville.
”Muut tulevat raskaaksi helposti ja monilla ystävillä on jo toinen lapsi. Se saa minut vihaiseksi. Tunnen myös surua siitä, että poikani ei saa pikkusisarusta ja joutuu kasvamaan yksin”, Annika kertoo.
Ongelmia siittiötuotannossa
”Käännyin syksyllä 2010 lapsettomuusklinikan puoleen ja kiertoni kartoitettiin. Tiedossa olevan kilpirauhasen vajaatoiminnan lisäksi muuta vikaa minusta ei löytynyt”, Annika kertoo.
Epäilyt kohdistuivat mieheen. Annikan miehelle oli kuitenkin kova pala käydä testeissä.
”Kokeilimme ensin keltarauhashormonia sekä Clomifen-lääkitystä, jolla saimme kaksi munasolua kasvamaan. Clomifen-kertoja kertyi kolme, eikä mikään niistä tuottanut tulosta”, Annika kertoo.
Vuodenvaihteessa perheelle tehtiin viimein siemennesteanalyysi. Tulokset olivat odotettua huonommat.
”Lääkärin mielestä ainoa vaihtoehto olisi mikroinjektiohoito”, Annika sanoo.
Hoitomuotoa käytetään, kun lapsettomuus johtuu miehestä. Siinä yksi ainoa siittiö ruiskutetaan suoraan munasoluun ohuen neulan avulla.
”Saimme kaksi alkiota ja molemmat siirrettiin tuloksettomana”, Annika kertoo.
Miltä tulevaisuus näyttää?
Pariskunta pitää tiukasti kiinni kolmen lapsen tavoitteestaan.
”Yksi hoito tehdään vielä yksityisellä. Rahallisesti emme kuitenkaan pysty jatkamaan yksityisellä sen pidempään. Katsomme miten hoidot etenee ja menemme sitten julkisen puolen jonoon”, Annika kertoo.
Adoptioon pari ei aio lähteä. Yksi nopea tie raskauteen on heille kuitenkin mahdollinen.
”Voisimme kokeilla lahjasiittiöillä raskautta”, Annika sanoo.
Hoidot eivät sovi kaikille
Samojen ongelmien kanssa kieriskelevä 6-vuotiaan pojan äiti Jenni, 30, ei aio lähteä hedelmöityshoitoihin. Perhe on yrittänyt raskautta kaksi vuotta, eikä useita keskenmenoja lukuun ottamatta tulosta ole syntynyt.
”Meille on tehty peruskokeet. Kaikki on ollut kunnossa. Miehen siemenneste oli myös normaali”, Jenni sanoo.
Epäillään, että Jennillä oleva tukostaipumus aiheuttaisi keskenmenoja. Tukostaipumus tarkoittaa, että veri hyytyy ja voi tukkia istukan verisuonia niin ettei veri kierrä sikiöön.
”Piikitin verta ohentavaa hepariinia tukostaipumukseen, mutta keskenmeno tuli silti. Yleensä tukostaipumuksen aiheuttamat keskenmenot pitäisi aiheutua myöhemmin. Minulla kaikki raskaudet ovat menneet kesken raskauden alussa”, Jenni sanoo.
Syy saattaa siis olla vielä jossain muualla, mutta Jenni ei ole valmis enempiin tutkimuksiin.
”Ehkä sillä on jokin tarkoitus, jos lapsenteko ei onnistu. Voi olla että raskaus olisi esimerkiksi vaarallinen minulle ja sikiölle”, Jenni mietiskelee.
Kiitollinen esikoisesta
”Itse olen miettinyt adoptiota ja sijaisvanhemmuutta, mutta mies ei halua. Hän oli alunperinkin tyytyväinen yksilapsiseen perheeseen”, Jenni kertoo.
Jenni on alkanut totuttaa itseään yhden lapsen ajatukseen. Se on kuitenkin vaikeaa.
”Vaikka olisi jo yksi lapsi ennestään, se ei voi sammuttaa luontaista lapsen saamisen halua. Lapsi ei vähennä lapsettomuuden tuomaa ahdistuksen tunnetta”, Jenni sanoo.
Lapsettomuuden hyväksyminen tarkoittaa isojen ratkaisujen tekemistä.
”Käytetäänkö ehkäisyä yrityksen lopettamisen jälkeen, vai annetaanko ajan näyttää mitä tuleman pitää? Asia täytyy selvittää itselle kunnolla. Ei tämän asian kanssa voi loputtomiin taistella ja elää epävarmuudessa”, Jenni pohtii.
Jenni on kuitenkin jo matkalla asian hyväksymiseen.
”Olemme näinkin onnellisia”, hän täsmentää.
Lue myös:
Elämän malja
Lapsia keinotekoisilla soluilla
Mikroinjektiolla syntyy enemmän tyttöjä kuin poikia