Viimeksi päivitetty 7.10.2022
Draamaa riitti, mutta lopulta kaikki oli hyvin
Nimimerkillä Yumna Vau.fi:n keskustelupalstalla kirjoittava äiti synnytti tyttärensä kiireellisellä sektiolla raskauden ollessa vasta viikoilla 33+5. Kiireelliseen sektioon päädyttiin pahan raskausmyrkytyksen vuoksi.
”Kyllähän se aika hurjakin toimenpide oli näin jälkikäteen ajateltuna. Pelotti ja jännitti aika paljon, kun ei yhtään tiennyt mitä on edessä. Muistan, kuinka tärisin leikkauspöydällä kun puudutusta laitettiin”, Yumna kertaa.
Itse leikkaus tuntui hänestä epämiellyttävältä ja kovakouraiselta. Puudutus sen sijaan oli Yumnasta hassun tuntuinen: ”Yhtäkkiä alavartalo ikään kuin leijui ilmassa”, hän kuvailee.
Leikkaus ei sujunut aivan joutuisasti, sillä napanuora oli tiukasti kiinni vauvan kaulan ympärillä ja ulosotossa oli vaikeuksia. Lääkäri ei aluksi ollut saada vauvaa ulos.
”Muistan kätilön sanoneen avustavalle hoitajalle, että painaa kovemmin, jotta vauva saadaan ulos. Joutuivat sitten katkaisemaan napanuoran heti, jotta tyttö saatasiin ulos”, Yumna kertoo.
Lue myös: Pärjääkö mies synnytyksessä?
”Ulos tullessa tyttö murisi vaimealla äänellä ja heti tiesin, ettei kaikki ole kunnossa. Tyttö ei hengittänyt. Veivät nopeasti virvoiteltavaksi viereiseen huoneeseen. Itse en nähnyt kuin miehen ilmeet virvoittelua seuratessa, ja nuo minuutit olivat aivan kauheita, kun ei tiennyt jääkö tyttö henkiin vai ei”, Yumna kirjoittaa.
”Jälkikäteen mies kertoi, että tyttö oli ollut aivan sininen. Onneksi ammattitaitoinen lastenlääkäri oli heti paikalla ja hänen avullaan tyttö alkoi hengittää itse 4 minuutin iässä. Apgarin pisteet olivat 3/7/9. Tyttöä vilautettiin minulle pikaisesti, ennen kuin lähti lasten tehovalvontaosastolle.”
”Terve tyttö on nyt, hurjasta alustaan huolimatta”, Yumna toteaa.
”Kaiken kaikkiaan sektio-operaatio oli mun kohdalla helppo ja toivuin onneksi nopeasti ilman mitään ylimääräisiä infektioita. Jos koskaan enää sektioon joudun, niin jännitän varmasti itse operaatiota huomattavasti vähemmän. Sen sijaan aika suuri lapsen menettämisen pelko tuosta jäi”, hän kirjoittaa, mutta lisää, ettei sektio todellakaan ole välttämättä turvallinen tapa synnyttää.
Lue myös: Sektio eli keisarileikkaus
”Alatiesynnytys ei ole minun tapani synnyttää”
TerhiJii puolestaan koki suunnitellun sektion. Terve lapsi syntyi helposti, ja äiti itse toipui nopeasti leikkauksesta.
”Itselläni siis suunniteltu sektio pelkoperustein, vaikkei taustalla varsinaista pelkoa ollukkaan. Alatiesynnytys ei ollut vain minun tapani synnyttää”, TerhiJii kirjoittaa.
”Terve lapsi syntyi helposti maailmaan ja itse toivuin hyvin. Vauva oli vierihoidossa alusta asti ja imetin ja hoidin häntä kellon ympäri. Leikkauksesta kolmen tunnin päästä olin jo jalkeilla ja samana iltana kävin pesulla. Neljäntenä päivänä pääsin kotiin”, hän kertaa.
TerhiJii aloitti lenkkeilyn vain kaksi viikkoa sektion jälkeen, ja kolmen viikon jälkeen hänen olonsa oli niin hyvä, että oli kuin mitään leikkausta ei olisi koskaan tehtykään.
”Haava ja maha oli ekan viikon arat, muttei mitään kovaa kipua ollut missään vaiheessa. Ei ole kaduttanut ja (vauva) tuntuu ihan omalta ilman sitä useiden tuntien kipua ja kärsimystäkin”, hän toteaa.
Lue myös: Kun lapsi täytyy avustaa ulos
Sektiopäätös väärän tarjonnan vuoksi
”Vaikea oli”, Meia kuvailee kokemaansa sektiota. Sektioon päädyttiin, sillä vauva oli poikkitilassa. Vauvan pää oli oikean kyljen puolella, takapuoli vasemman kyljen puolella ja raajat osoittivat alaspäin, eikä kääntöyrityksistä ollut apua.
”Synnytys alkoi veren vuodolla viikoilla 38+4. Menimme käyrälle ja ultraan, ja siellä todettiin kohdun suun olevan auki 3cm. Supistukset säännöllistyivät käyrän aikana 5 minuuttiin, ja sitten tulikin lähtö leikkuriin”, Meia kertaa tapahtumia.
”Alku sujui niinkuin pitikin, mutta kun vauvaa piti ruveta ottamaan ulos, niin se olikin jumissa. Koskaan en ollut ajatellu, että sektiossakin vauva saattaa jäädä jumiin ja synnytys pitkittyä sen vuoksi”, hän kirjoittaa.
”Jalat vedettiin ensin ulos. Sitten yritettiin saada takapuoli ulos, mutta ennen sitä lähtikin istukka jo syntymään. Ja sen jälkeen alkoi kiire”, Meia kertoo.
Lue myös: Perätilasynnytys
Lääkäri sai vauvan pepun syntymään aikansa jaloista vedettyään. Sen jälkeen syntyi keho sekä kädet yksitellen. Seuraavaksi pään oli aika syntyä, mutta vauva oli edelleen jumissa.
”Lääkäri sai sormet vauvan suuhun ja yritti vetää alaspäin. Siinä piti antaa nitroa, että kohtu ei supistelisi ja jumittaisi vauvaa. Sekään ei auttanut. Sen jälkeen tehtii uusi viilto kohtuun, ja saatiin vihdoin vauva syntymään”, Meia muistelee kriittisiä hetkiä.
”Olo oli itsellä karmaiseva, kun ääntä ei kuulunut ja kaikilla oli kiire. Pitkän ajan kuluttua vihdoin kerrottiin, että kaikki on nyt hyvin, mutta alku oli huono.”
Poika voi nyt hyvin, mutta Meia halusi jakaa tarinansa, sillä sektio ei aina ole hyvä ja turvallinen vaihtoehto, jos synnytystapaa on vara valita.
”Kiitokset lähetän vauvamme elvyttäneille lääkäreille Hyvinkään sairaalaan. Ilman heidän ammattitaitoaan kaikki olisi voinut päätyä aivan toisin. Kyyneleet tulivat jälleen silmiin, kun muistin tuon tapahtuman”, Meia kirjoittaa lopuksi.
Täällä yks lisää joka on synnyttänyt sektiolla. Minulla oli lievä raskausmyrkytys, jonka vuoksi olin sairaalassa 3 viikkoa sairaalassa ennen synnytystä, synnytystä ruvettiin käynnisteleen 37+5 ensimmäisen kerran mutta cytotecci sai aikaan vaan ilmavaivoja, toisen kerran synnytystä yritettiin käynnistää 38+1 mutta taas sama homma. 38+3 lääkäri teki rajumman sisätukimuksen joka sai sit aikaan supistukset, mutta loppuivat illalla kipupiikkiin, 38+4 lääkäri taas tutki ja ronkki kovempaa ja päätti antaa supistuksiin pontta cytotecilla, päivän ja illan supisteli ihan mukavasti ja käyriä otettiinki jatkuvasti, ilta muuttui yöksi ja yökkö tuli töihin joka kehtasi epäillä että onkohan mulla edes oikeita supistuksia ja passitti suihkuun, sit kun supistukset vaan yltyivät ja kovenivat mentiin saliin hengitteleen ilokaasua (kätilöllä oli vielä ajatuksena et tullaan takas sieltä) ja siellä sitten ilokaasua hengittelin koko yön, kiikuin ja kävin suihkussa ja sain kivun lievitystä, aamu tuli ja olin 4cm auki ja aamukätilö laittoi sitten sikiön päähän anturin seuraamaan sykettä, ja taas tuli käsky suihkuun, kätilö kävi hyssyttelemässä et pidäs pienempää ääntä, sit taas kiikkuun ja ilokaasua hengitteleen (jota kätilöjän mukaan osasin oikein ottaa), iltapäivällä pyysin epiduraalin että saisin hetken nukuttua, ensimmäin anestesialääkäri ei sitä saanut paikolleen vaan joutuivat hälyyttämään takapäivystäjän, sit epiduraalin vaikutti hetken ja alkoi tunto palautuu, rassasivat sitä pumppua kun siihen oli tullut tukos.
Koko päivän sain oksitosiinia suoraan suoneen vauhdittamaan supistuksia, välillä lisäsivät ja välillä vähensivät, mutta lopputulos illalla seitsemän aikaan oli että lääkäri tuli tutkimaan ja päätti tehdä kiireellisen sektion, koska olin auki vain 4cm, sikön sydän äänet olivat monotooniset (eli ei vaihtelua) ja tulehdusarvoni olivat nouseet melkein 200. Sit alkoiki hirvee hälinä kun päätös tuli, hoitajia alkoi lappaseen sisään, mulle asetettiin katetri ja sain lisää epiduraalia, sit mut kärrättiin saliin ja sain taas lisää epiduraalia, sit lääkäri kysyi et tuntuuko ja vastasin ettei tunnu, vieressä ollut kätilö kurkki verhon yli että mitä tapahtuu ja mies istui pääpuolessa vieressä. Sit vauva saatiin ulos ja lapsivesi oli kuin kuravelliä, lapsi oli kakannut lapsiveteen ja samalla huomasivat että minulla oli kohtutulehdus. Koko ajan odotin että milloin lapsi rääkäsee ja rääkäshän se lopulta, apgarin pisteet eivät olleet hyvät heti alussa, mutta nousivat hyvin lisähapen myötä, näin vaan vilauksen pojasta kun hänet vietiin kiireellä keskolaan. Tikattiin ja pääsin synnytyssaliin yöksi takas. Aamulla sit kömpesin ylös vessaan hoitajan avustuksella lappupesulle, kävin myös poikaa tervehtiin keskolassa, poika oli myös infektoitunut ja sai antibiootteja. Oma olo ei kohentunut, kipuja riitti ja kivunlievitys oli mitä oli, hoitajat ja lääkäri oli huolissaan kun söin kovia huumaavia kipulääkkeitä että pitäs vähentää, mut mitenpä vähentää kun ilman ei pärjää, tulehdusarvot vaan nousivat vaikka sain antibiootteja suoraan suoneen kunnes 6pv:nä nousi hirveä patti haavan viereen, ja kätilö soitti lääkärille ja tuli käsky olla syömättä ja juomatta mahdollisesti seuraavana päivänä leikataan uudellleen, 7pv:nä sektion jälkeen haava aukesi ja nestettä valui sairaalan lattialle, leikkausta ei tarvittu, lääkäri poisti pari tikkiä ja sit alkoikin haavanhoito, siihen sitten loppui huumaavien kipulääkkeiden käyttö kuin seinään kun alkoi normaaleilla kipulääkkeillä pärjäämään.
5pv sektion jälkeen poika kotiutui viereemme keskolasta kun tulehdusarvot olivat laskeneet normaaliksi. 10pv sektion jälkeen kotiuduimme, mutta haavan hoito jatkui kotiterveyskeskuksessa päivittäin, välillä söin taas lisää antibiootteja kun haavassa todettiin bakteeritulehdus, vajaa 3kk kesti haavan hoito kunnes haava umpeutui. Sit tämän vuoden tammikuussa todettiin iso haavatyrä sektiohaavan vieressä ja toinen leikkaus oli edessä, nyt reilu 2kk on kulunut tyräleikkauksesta ja toipuminen on ollut kyllä hyvä. Sellainen oli minun synnytyskertomus, rankkahan se oli ja saa miettiä että uskaltaako sitä koskaan toista lasta edes alkaa yrittämään, suuri pelko persauksessa että mitä jos joutuu käymään saman uudelleen läpi.
