Sektio eli keisarileikkaus tarkoittaa sitä, että lapsi leikataan ulos äidin vatsasta. Lue, milloin sektioon sektioon päädytään ja mitä riskejä siihen sisältyy.

Viimeksi päivitetty 7.4.2022

Sektio Suomessa ja maailmalla

Sektio on Suomessa hieman vähemmän käytetty menetelmä kuin globaalisti. WHO:n tilastojen mukaan maailmanlaajuisesti sektiolla syntyy noin 21 % prosenttia lapsista, kun taas Suomessa luku vuonna 2020 oli 18,4 %.

 

 

Sektioiden suhteellinen määrä Suomessa pysyi melko tasaisena vuosikymmeniä, mutta viimeisten kolme vuoden aikana se on ollut hienoisessa kasvussa.

Suunniteltuja sektioita kaikista synnytyksistä vuoden 2020 perinataalitilaston mukaan oli 7,5 %.

Maailmalla sektioiden yleisyys vaihtelee voimakkaasti eri maiden välillä: keisarileikkauksella synnyttää Brasiliassa yli 50 prosenttia äideistä, Yhdysvalloissa 35 prosenttia ja Iso-Britanniassa 25 prosenttia.

Suunniteltu sektio eli elektiivinen sektio

Suunniteltu sektio tehdään ennen synnytyksen käynnistymistä, usein noin viikko ennen laskettua aikaa.

Suunniteltuun sektioon on useita syitä: tyypillisin niistä on kohdussa olevan lapsen perätila. Muita mahdollisia syitä ovat esimerkiksi äidin lantion ja lapsen koon epäsuhta, istukan poikkeava sijainti, aiemmin tehty keisarileikkaus, synnytyspelko tai jokin äidin tai vauvan perussairaus. Monikkoraskaus on usein syy suunnitellulle sektiolle (tästä lisää artikkelin lopussa).

Suunniteltu sektio tehdään yleensä spinaali- eli selkäydinpuudutuksessa, ja tukihenkilö saa olla mukana leikkaushuoneessa.

Koska suunniteltujen sektioiden syyt vaihtelevat, myös niiden kesto vaihtelee: valmisteluihin menee noin tunti, itse leikkaukseen tyypillisimmillään puolesta tunnista tuntiin, ja tämän jälkeen äiti viettää heräämössä parisen tuntia. Kosketustunnon palautuminen samoin kuin täyden lihasvoiman palautuminen jalkoihin kestää useimmiten 4–6 tuntia.

Mikäli vauva lähtee syntymään ennen suunnitellun sektion päivämäärää, tehdään yleensä päivystyssektio.

Kiireellinen sektio eli päivystyssektio

Jos jo käynnistynyt synnytys ei etene toivotulla tavalla, ja äidin ja lapsen hyvinvointi ovat vaarassa, saatetaan päätyä tekemään kiireellinen sektio eli päivystyssektio.

Nimestään huolimatta kiireellinen sektio tehdään rauhassa: äiti saa selkäydinpuudutuksen (spinaalipuudutus) ja on siis tajuissaan operaation ajan. Tukihenkilö saa olla mukana leikkaussalissa.

Tyypillisiä päivystyssektioon johtavia syitä ovat esimerkiksi: lapsi ei laskeudu synnytyskanavassa, ponnistusvaihe pitkittyy ja äidin voimat loppuvat, synnytys pysähtyy tai sykeseurannan avulla havaitaan vauvalla jokin ahdinkotila.

Hätäsektio

Hätäsektio tehdään, kun kyseessä on synnytyksen aikana kehittynyt tai havaittu akuutti hätätilanne, jonka vuoksi äidin tai sikiön henki tai terveys on välittömässä vaarassa.

Tällöin on tarpeen auttaa lapsi syntymään mahdollisimman nopeasti – yleensä kyse on minuuteista, jotta vakavat seuraukset vältettäisiin.

Hätäsektioitava äiti nukutetaan ja viedään leikkaussaliin mahdollisimman nopeasti. Hätäsektion aikana tukihenkilö ei voi olla leikkaussalissa mukana.

Yleensä hätäsektion syy on lapsen tilan vaarantuminen. Syitä ovat esimerkiksi sikiön epäilty hapenpuute, istukan irtautuma, napanuoran esiinluiskahdus, runsas verenvuoto ja kohdun repeämä. Hätäsektioon saatetaan myös päätyä, jos kohtu supistelee liian heikosti tai sikiön asento on huono.

Hätäsektioon saatetaan myös päätyä tilanteessa, jos äiti on havainnut sikiön liikkeiden heikentyneen. Liikkeiden radikaali vähentyminen voi tarkoittaa, että lapsella on jokin hätä. Ennen sektiota sairaalan henkilökunta arvioi lapsen tilan ottamalla sydänäänikäyrän. Jos lapsen tila todetaan kriittiseksi, tehdään välitön hätäsektio.

Riskit ja seuraukset

Keisarileikkaus altistaa niin äidin kuin lapsenkin useille ristitekijöille. Vaikeita ongelmia (komplikaatioita) esiintyy vain prosentissa kaikista synnytyksistä, mutta keisarileikkauksiin niitä liittyy enemmän kuin alatiesynnytykseen.

Suomessa keisarileikkauksen jälkeisiä komplikaatioita esiintyy 27 %:lla ja vakavia komplikaatioita noin 10 %:lla keisarinleikkauksen kokeneista äideistä. Hengenvaarallisen komplikaation saa 2 % sektiolla synnyttäjistä.

Yleisimmät keisarileikkauksen haitat ovat tulehdukset ja verenvuoto. Merkittävän verenhukan riski on kolminkertainen verrattuna alatiesynnytykseen, ja verenhukasta johtuvan kohdunpoiston vaara on keisarileikkauksen yhteydessä kuusinkertainen.

Riski kuolla keuhkoveritulppaan on alatiesynnytykseen nähden 26-kertainen ja kohtutulehduksen vaara 15-kertainen ennaltaehkäisevästä antibioottihoidosta huolimatta. Näistä luvuista huolimatta keisarileikkaus on keskimäärin varsin turvallinen.

Ongelmat seuraavissa raskauksissa

Kerran tehty sektio lisää myös tulevien raskauksien riskejä. Sektoitu kohtu saattaa revetä seuraavissa raskauksissa, joten sikiökuolleisuus on sektoiduilla äideillä hieman muita korkeampi. On myös mahdollista, ettei sektioitu kohtu kestä seuraavan raskauden kohdalla alatiesynnytystä, jolloin joudutaan uuteen sektioon riskeineen.

Keisarileikkaus lisää seuraavan raskauden riskejä varsinkin istukkaongelmien vuoksi: uudessa raskaudessa istukka saattaa kasvaa kiinni arpeutuneeseen kohtaan kohdun seinämässä ja aiheuttaa komplikaatioita.

Keisarileikkaus voi lisätä ongelmia seuraavan raskauden alkamisen suhteen (raskaus ei ala yhtä nopeasti), ja joidenkin tutkimusten mukaan myös keskenmenon ja kohdunulkoisen raskauden riski voi lisääntyä.

Yhden sektion jälkeen usein alatiesynnytys, kahden jälkeen lähes aina sektio

Keisarileikkauksen jälkeen kolme neljästä äidistä kuitenkin synnyttää seuraavan lapsensa alateitse. Sen sijaan mikäli naiselle on tehty kaksi sektiota, tyypillisesti seuraavatkin synnytykset tehdään sektiolla, sillä riski kohtuarven repeämiseen kasvaa liian suureksi.

Mikäli naiselle tehdään useita sektioita, leikkaushaava tehdään yleensä aina samaan kohtaan, jossa edelliset sektioarvet jo ovat.

Sektion riskit lapselle

Sektio altistaa myös lapsen riskitekijöille. Keisarileikkauksella syntyneellä lapsella on useammin hengitysvaikeuksia kuin alatiesyntyneellä lapsella.

Suunnitellulla keisarileikkauksella syntyneen lapsen sopeutuminen kohdunulkoiseen elämään käynnistyy hitaammin. Sektiolla syntyvä vauva jää vaille alatiesynnytyksessä tapahtuvaa synnytyskanavan puristusta, syntymästä aiheutuvaa stressiä ja äidin emättimen/peräaukon mikrobialtistusta.

Kaikki nämä tekijät edesauttavat tutkitusti vauvan omien elintoimintojen käynnistymistä ja auttavat sopeutumaan kohdun ulkopuoliseen ympäristöön. Tämän vuoksi keisarileikkauksella syntyneellä lapsella voi olla enemmän hengitysvaikeuksia ja myöhemmällä iällä alttiutta allergiaan ja astmaan.

Iäkkäillä synnyttäjillä sektioita muita useammin

Keisarileikkausten määrä on kääntynyt 2020-luvulla hienoiseen kasvuun. Yksi todennäköinen syy tälle on synnyttäjien keski-iän nousu.

”Synnyttäjät ovat aiempaa vanhempia. Alle 25-vuotiailla synnyttäjillä sektioita on 12,4 prosenttia, mutta 35 vuotta täyttäneillä 22,5 prosenttia. Tämä selittää osittain keisarileikkausten osuuden kasvua”, kertoo tutkimusprofessori Mika Gissler.

Ylipaino lisää keisarileikkauksen yleisyyttä

Myös äidin raskautta edeltävä ylipaino vaikuttaa sektion yleisyyteen. Kun normaalipainoisilla keisarileikkausten osuus on 14 prosenttia, on se ylipainoisilla (BMI 25–29) 19 prosenttia ja lihavilla (BMI vähintään 30) 24 prosenttia.

Myös äidin sairaudet kuten verenpaineen nousu (pre-eklampsia) ovat mahdollisia syitä sektioon päätymiselle.

Synnytyspelko joka kolmannen suunnitellun sektion taustalla

Suunnitelluista sektioista joka kolmannella synnyttäjällä (32,2 %) on synnytyspelkodiagnoosi.

Tämä osuus on kasvanut erityisesti viime vuosina, sillä vuonna 2007 synnytyspelkodiagnooseista johtuvien suunniteltujen keisarileikkausten osuus oli vain 15 prosenttia.

Keisarileikkausten osuus on noussut viime vuosikymmeninä kaikkialla maailmassa, mutta Suomessa niiden osuus on yhä kansainvälisesti verrattuna matala.

Sikiön perätila voi johtaa sektioon

Sikiön perätila on yleisin sikiöstä johtuva syy, jonka vuoksi sektioon ryhdytään. Perätilatapauksissa kuunnellaan aina äidin mielipidettä, ja lääkäri kertoo hänelle tilanteen riskit ja vaihtoehdot. Usein päädytään kokeilemaan ulkokäännöstä, jossa lääkäri yrittää kääntää lapsen oikeaan asentoon painelemalla äidin vatsaa.

Jos ulkokäännös epäonnistuu, lapsen voi myös synnyttää perätilassa. Perätilasynnytys vaatii hyvää yhteistyötä sairaalan henkilökunnan ja äidin välillä, joten äiti valitsee itse, haluaako synnyttää perätilassa olevan lapsen vai ei.

Ennen perätilasynnytystä äidin lantio kuvataan, ja lapsen paino ja asento arvioidaan kaikututkimuksella. Jos näyttää siltä, ettei lapsi mahdu ulos, suoritetaan sektio.

Sektioon saatetaan päätyä myös, vaikka lapsi olisi oikeassa asennossa pää alaspäin, jos lapsi on suuri ja äidin lantio kapea.

Monikkoraskaus ja sektio

Yksi usein sektioon johtava syy on monikkoraskaus. Kolmoset syntyvät aina keisarileikkauksella, kaksosten kohdalla synnytystapa riippuu lasten asennosta.

Kaksosten äiti voi synnyttää kaksoset alakautta, jos molemmat lapset ovat oikein päin. Jos taas ensimmäisenä syntyvä lapsi (A) on perätilassa ja toinen lapsi (B) oikein päin, tehdään aina sektio. Tässä järjestyksessä syntyvien kaksosten leuat voisivat kiilautua synnytyskanavassa, ja molemmat lapset menehtyisivät.

Toisin päin menevä järjestys on puolestaan on mahdollinen, sillä tällöin sikiöiden jalat koskettavat toisiaan, ja vastaavaa kiilautumisvaaraa ei ole. Jos siis lapsi A on oikein päin ja lapsi B on perätilassa, voidaan edetä alatiesynnytykseen.

Lähteet: Terveyskirjasto, THL, Tutkielma / Marianne Oinonen, HUS

Lue myös:

Mitä mieltä olet artikkelista?  

TUTUSTU MYÖS