”Toisinaan ihmettelen, miksi vanhemmat ylipäätänsä tulevat sairaalaan, jos äitiin ei saa koskea, synnytykseen ei saa puuttua, eikä äitiä saa edes tutkia”, puuskahtaa nimettömänä pysyttelevä kätilö Vau.fi:lle. Kätilön henkilöllisyys on Vau.fi:n toimituksen tiedossa.
Pahimmillaan äiti saattaa kieltäytyä kaikista toimenpiteistä synnytyksen aikana. Tilanne on todella hankala, sillä kätilö ja lääkäri ovat kuitenkin vastuussa lapsen ja äidin hyvinvoinnista sairaalan seinien sisäpuolella.
Tällöin kätilöllä ja lääkärillä on velvollisuus selvittää kieltäytymisen mahdolliset vakavat seuraukset.
”Sairaalaan tullaan synnyttämään, koska me pystymme ajoissa puuttumaan huonolta näyttävään tilanteeseen. Meidän tehtävämme on mahdollistaa turvallinen synnytys sekä äidille että vauvalle.”
Luomusynnytyksen ihailua
”Äidit keskustelevat verkossa usein luomusynnytyksestä, jossa kaikki menee mahdollisimman luonnonmukaisesti ja lopputulos on hyvä ja onnellinen.”
Haastateltu kätilö pitää itsekin luonnonmukaista synnytystä parhaana. Totuus kuitenkin on, että kaikki synnytykset eivät suju luomuina onnellisesti – ja juuri siksi sairaalan henkilökunta on valmiudessa.
”Soisin mieluusti niin sanotun ”luonnonmukaisen synnytyksen” kaikille niille, jotka sitä haluavat. Kun kaikki menee hyvin, eikä toimenpiteitä tarvita, synnytystä voi ihailla itsekin. Kätilöt eivät ole kumihanskat kädessä odottamassa sairaalan ovella, että voi kun pääsisi jo käsiksi äitiin.”
Luonto karsii lapsia ja äitejä
Vaikka luonnonmukainen synnytys on kätilöistä ja useista vanhemmista hieno tapahtuma, se ei ole automaattisesti lapsen tai äidin edun mukainen.
”Luonto on sanellut synnytyksen sellaiseksi, että se tapahtumana karsii niin lapsia kuin äitejä. Vanhemmat eivät kuitenkaan ymmärrä, että tietyistä toimenpiteistä kieltäytyminen lisää vauvan ja äidin riskiä menehtyä tai vammautua.”
Monet vanhemmat ovat ainoastaan perehtyneet luonnonmukaisuuden hyviin puoliin, eivätkä he ole hyväksyneet sitä tosiasiaa, että joskus toimenpiteistä kieltäytyminen johtaa myös synnytysriskien kasvamiseen.
”Silloin kun synnytykset tapahtuivat sairaalan ulkopuolella, äiti- ja lapsikuolleisuus oli huomattavasti yleisempää. Minusta tuntuu, että vanhemmat ovat ymmärtäneet nämä riskit ainoastaan teoreettisella tasolla. Käytännössä ajatellaan, että ei meidän kohdalla mitään pahaa voi tapahtua. Kunnes sitten tapahtuu.”
Kätilön näkökulmasta vanhempien valinnat tuntuvat täysin käsittämättömiltä.
”Miksi pitää henkeen ja vereen vastustaa jotain toimenpidettä vauvan terveyden kustannuksella? Miksi sairaalan henkilökuntaan ei luoteta? Onko lapsen vanhemmille todella jokin ideologia tärkeämpi kuin vauvan hyvinvointi?”
Tieto apukeinona
Kun kätilö kohtaa perheen, jolle jokin kätilön tarpeelliseksi näkemä hoitokeino ei kelpaa, tarkat selitykset ovat kullan arvoisia.
”Kerromme, miksi haluamme tehdä toimenpiteen ja mitä seikkoja pyrimme ennakoimaan toimenpiteellä.”
Toisinaan vanhemmat saattavat vähätellä kätilön osaamista. Silloin kätilö saattaa hakea lääkärin kertomaan samat asiat.
”Monesti lääkärin sanalla on enemmän painoarvoa, vaikka hän sanoisi samat asiat kuin kätilö.”
Jos perhe ei vieläkään suostu toimenpiteeseen, sairaalan on tehtävä varotoimenpiteitä vauvan tai äidin mahdollisen vammautumisen tai kuoleman varalle.
”Joudumme toisinaan laittamaan perheen allekirjoittamaan vastuudokumentin. Silloin meillä on mustaa valkoisella, että päätös toimenpiteen tekemättä jättämiseen on vanhempien tekemä.”
Tällaiset tilanteet ovat kuitenkin harvinaisia. Kaikista toimenpiteistä kieltäytyviä perheitä on viime vuosien aikana sattunut haastatellulla kätilöllä vain muutama.
”Yleensä äidit suostuvat toimenpiteisiin saatuaan tarpeeksi tietoa asiasta.”
Artikkeli perustuu kätilön haastatteluun. Aiheen arkaluontoisuuden vuoksi kätilö haluaa pysytellä nimettömänä.
Imukuppi nopeuttaa synnytystä ja on näin ollen luonnollisen synnytyksen ajatuksen vastainen. Imukuppiavustus tehdään, jos äidillä ei ole omia voimia saattaa lasta maailmaan. Imukuppitoimenpiteen vastustaminen on kiusallista sairaalan henkilökunnalle, sillä yleensä toimenpide halutaan tehdä mahdollisimman nopeasti. Jos vauvan vointi näyttää siltä, että vauva pitää saada heti ulos, henkilökunnalla ei ole aikaa jäädä keskustelemaan toimenpiteen tarpeellisuudesta. On hyvä muistaa, että imukuppisynnytys ei ole äidistä riippumaton. Äiti on myös imukupilla avustettaessa aktiivisessa roolissa.
Kalvojen puhkaiseminen saattaa lisätä supistuskipuja. Siksi toiset äidit haluavat pitää kalvon ehjänä niin pitkään kuin mahdollista. Kalvojen puhkaiseminen on myös synnytykseen puuttumista, eivätkä kaikki synnyttäjät hyväksy sitä. Puhkaisu ei kuitenkaan ole lääkkeellistä puuttumista synnytyksen kulkuun. Juttua varten haastateltu kätilö pitääkin kalvojen puhkaisua luonnollisena tapana käynnistää synnytys tai parantaa supistuksien voimakkuutta. Kalvojen puhkaiseminen parantaa myös vauvan turvallisuutta. Jos kalvoja ei puhkaistu, lapsen sydänäänikäyrää ei voida kuunnella lapsen päähän kiinnitettävällä anturilla. Myöskään mikroverinäytteiden otto ei onnistu. Jos kalvoja ei ole puhkaista ja tapahtuu jotain odottamatonta, sairaalan henkilökunnalla ei ole riittävästi tietoa päättää siitä, onko alatiesynnytystä turvallista jatkaa vai pitäisikö äidille tehdä hätäsektio. Näin ollen sikiön turvallisuus laskee oleellisesti.
Episiotomia eli välilihan leikkaus halutaan usein välttää, sillä se koetaan turhaksi. Yleensä episiotomia ei ole pakollinen, joten sen tekemisestä voidaan neuvotella. Toimenpiteen tarkoitus on suurempien repeämien välttäminen tai vauvan syntymän nopeuttaminen. Kätilöt yrittävät kunnioittaa äidin toiveita, eikä aiheesta haastatellun kätilön mukaan episiotomiasta tarvitse vääntää kättä. Nykyään episiotomiaa ei tehdä rutiininomaisesti, vaan sen tekemistä harkintaan tilanteen mukaan.
Oksitosiinitippa ei kuulu luonnonmukaisen synnytyksen ideologiaan, sillä kehon ajatellaan tuottavan riittävästi oksitosiinia itse. Oksitosiini nopeuttaa synnytyksen kulkua. Tippa laitetaan äidille silloin, kun synnytys ei etene tai se halutaan käynnistää. Tipan tarkoitus on vähentää sektioriskiä. Jos synnytys ei etene, saatetaan tehdä sektiopäätös. Ponnistusvaiheessa oksitosiinitippa antaa vauhtia synnytykseen, jos äidin ponnistusvoimat ovat vähissä, eikä kohtu jaksa enää tehdä töitä. Ponnistusvaiheessa tippa laitetaan, koska vauvan jumittuminen synnytyskanavaan lisää vauvan vahingoittumisen ja kuoleman riskiä. Vauvan jumittuminen saattaa myös johtaa sektiopäätökseen, jota kätilöt pyrkivät välttämään. Kiireellisestä sektiosta päättäminen on aina sairaalan vastuulla, eikä äiti pysty vaikuttamaan päätökseen millään tavalla.
SCALP-anturi on pieni neula, joka kiinnitetään vauvan päähän, kun lapsi on vielä synnytyskanavassa. Toimenpidettä vastustetaan, koska neulan koetaan aiheuttavan turhaa kipua vauvalle. Anturi lisää kuitenkin vauvan turvallisuutta, koska sydänääniä voidaan seurata tarkemmin. Tietyissä tilanteissa sydänääniä ei pystytä lukemaan varmasti äidin mahan päältä. Vauvan sydänäänet saattavat esimerkiksi mennä sekaisin äidin omien sykkeiden kanssa. Jos mahan päältä mitattu syke näyttää 60, se on liian matala vauvalle. Pulssi merkitsisi vauvan ahdinkotilaa, joka puolestaan johtaisi sektioon. Silloin tarkempi tieto on tärkeää, jotta henkilökunta pystyy päättämään, pitääkö sektio tehdä vai voiko alatiesynnytys jatkua.
