Maren Eriksen ei käyttänyt kipulääkkeitä synnytyksessä. Hänen mukaansa kipulääkkeet tekevät äidistä ja lapsesta niin velttoja, etteivät he jaksa kiinnostua ensikohtaamisestaan.
Viimeksi päivitetty 16.1.2012
En väitä, että kaikkien naisien pitäisi synnyttää ilman kipulääkkeitä. Monet todella tarvitsevat lääkkeitä, jotta selviävät koettelemuksesta. Kun tehdään sektio tai käytetään imukuppia, on lääkitystä hyvä olla. Mutta monet synnyttäjät ovat yksinkertaisesti liian herkkähipiäisiä. Monet olisivat tulleet toimeen paljon vähemmällä tai kokonaan ilman.
En usko, että olisin pärjännyt yhtään sen paremmin, vaikka olisin ollut ilokaasusta tai epiduraaliopiaateista huumattuna
En ole fanaatikko. Kummatkin lapseni syntyivät sairaalassa ilman suitsukkeita ja loitsuja. Sain synnytyksen aikana oksitosiinia tippapullosta vahvistamaan supistuksia. Lapseni päähän laitettiin sydänääniä seuraava anturi. Kivunlievitykseen sain akupunktiota. Luonnollisuus tarkoittaa minusta sitä, että äiti ja lapsi saavat yhdessä työskennellä saman päämäärän eteen. Naisen keho on tarkoitettu lasten synnyttämiseen.
Myönnän, että kipu oli vaikea kestää. Avautumisvaihe oli todella kivulias. Lopulta viimeisetkin voimani olivat poissa. En kuitenkaan usko, että olisin pärjännyt yhtään sen paremmin, vaikka olisin ollut ilokaasusta tai epiduraaliopiaateista huumattuna. Minusta asia on oikeastaan päinvastoin. Nyt sain virkeän ja nopealiikkeisen tyttövauvan rinnalleni. Hän oppi välittömästi juomaan rintamaitoa.
On turvallisuuden äärirajoilla, että sekä äiti että lapsi huumataan vahvoilla kipulääkkeillä. Kipulääkkeet tekevät lapsista velttoja ja väsyneitä. Ilman kipulääkkeitä äidillä ja lapsella on korkea adrenaliinipitoisuus veressä. Adrenaliini saa sekä äidin että lapsen innostumaan ensinäkemisestä jopa pitkän ja väsyttävän synnytyksen jälkeen. Onko vähemmän kivun kokeminen synnytyksessä todella sen arvoista, että luovumme sen vuoksi ensimmäisestä hetkestä vauvan kanssa?
Kipua ei muista enää jälkikäteen. Miksikö? Jotkut sanovat, että muuten naiset eivät synnyttäisi lisää lapsia. Allekirjoitan tämän. Kun minun esikoistyttöni syntyi, sanoin, että seuraavaan synnytykseen on sitten vielä pitkä aika. Kahden vuoden päästä olin takaisin synnytyssalissa. Vasta synnytyssalissa muistin, miten kipeää synnytys todella tekee.
Kivun kestää, koska tietää, mitä kaiken kärsimyksen toisella puolella odottaa. Anna vain kehon viedä sinua ja tehdä sen, mihin se on luotu. Epiduraali puolestaan hidastaa koko prosessia. Kysymys ei ole ainoastaan siitä, miten paljon synnytys sattuu, vaan myös sitä, miten pitkään sattuu. En halunnut kärsiä yhtään sen pidempään kuin oli tarpeen.
Vielä vähän aikaa sitten synnytykset olivat kuin sairauksia. Äiti makasi sängyssä selällään ja lääkäri varmisti, että äidillä on mahdollisimman vähän kipuja. Synnytyksen jälkeen lapsi vietiin lastenhuoneeseen, jotta äiti saisi levätä. Omassa synnytyksessäni ei ollut sairauden tuntua. Minä synnytin itse. Kätilö avusti. Synnytyksen jälkeen lapsi sai olla rinnallani tunnin verran. Sitten hänen punnittiin. Sen jälkeen vietimme aikaa yhdessä perheenä.
Mikä kaikki sitten lasketaan luonnolliseksi synnytykseksi? Tärkeintä on, että annat kehosi tehdä sille kuuluvan työn. Mitä kipuun tuleen, se on luonteeltaan positiivista. Tiedät sen olevan pian ohi.
