Päiväkoti- ja koulumaailmaa hallinnoidaan säännöillä, jotka sopivat paremmin tytöille kuin pojille. Väestöliiton Miehen Aika -projektin palvelunkehittäjä Miguel Reyes kertoo poikien ongelmista tyttömäisessä maailmassa.
”Poikien kasvuun kuuluu törmäyskulttuuriksi kutsuttava ilmiö. Kuka syö ensin, kuka juoksee nopeimmin. Pojat tekevät tyypillisesti asioita kilpailemisen kautta. Siihen kuuluu myös fyysinen puoli, kuten painiminen”, Reyes sanoo.
Poikamaista telmimistä ei useinkaan tueta päiväkoti– ja koulukasvatuksessa. Pojat saavat kaverihenkisestä painimisesta jopa kielteistä palautetta.
”Välitunneilla ei kaikissa kouluissa saa enää peuhata. Esimerkiksi kukkulan kuningas on joissakin kouluissa kielletty vaarallisuuden vuoksi. Johonkin energia pitäisi purkaa, eivätkä pojat mielellään hypi ruudukkoa”, Reyes kertoo.
Itse oppiminen kiinnostaa poikia vähemmän kuin tyttöjä.
”Pojille on tyypillistä, että he oppivat toiminnan kautta. Opetuksen rakenne ei tue niitä poikia, jotka eivät pysty olemaan 45 minuuttia paikoillaan”, Reyes sanoo.
Vanhemmatkin syyllistyvät ylisuojeluun
Koulun ja päivähoidon tyttömäisyyteen vaikuttaa se, että varhaiskasvatuksen ja opettamisen ammattilaiset ovat pääsääntöisesti naisia. Naisopettajat eivät välttämättä ymmärrä poikien erityistarpeita oppijoina.
Pelkästään opettajia ei tosin pitäisi Reyesin mukaan syyllistää, sillä turvakypäräkulttuurin takaa löytyy useimmiten vanhemmat.
”Olemme menossa siihen, että jos jotain tapahtuu, etsitään syyllinen ja haastetaan hänet oikeuteen. Vanhemmat eivät osaa jättää ammattikasvattajien vastuulle sitä, minkä katsotaan olevan turvallista. Koulun toimintaan halutaan puuttua aktiivisesti”, Reyes sanoo.
Lasten mahdollisten luunmurtumien ennaltaehkäiseminen ei Reyesin mukaan ole järkevää kasvatusta. Nykymaailman uhat ovat aivan muualla.
”Suojelemme poikia väärissä asioissa. Olen itse huolissani siitä, minkälaisia toimintamalleja internet syöttää pojille. Siellä näkee ihan mitä vain. Ihmiset sanovat, mitä mieleen tulee ja myöhemmin selitettävät puheen olleen ironiaa tai huumoria. Aikuisten luoma nettimaailma on ristiriidassa sen kanssa, mitä yleisesti sanomme toisten ihmisten kanssa toimimisesta lapsille”, Reyes huomauttaa.
Matkalla eriarvoisuuteen?
Kaikki pojat eivät suinkaan syrjäydy epäfyysisessä ja rauhallisessa koulumaailmassa.
”Osalle pojista nykyinen koulujärjestelmä toimii hyvin. Koulu ei tosin ole kaikilla paikkakunnilla samanlainen. Toisissa kouluissa käytetään enemmän toiminnallisia opetuskeinoja kuten esimerkiksi audiovisuaalista tietokonetekniikkaa. Toisilla kouluilla on enemmän resursseja”, Reyes sanoo.
Koulut ja päiväkodit ovatkin alkaneet eriarvoistua. Koululla saattaa olla suuri merkitys siihen, minkälaiseksi poika kokee opetuksen. Reyes haluaakin herättää keskustelua julkisen kasvatuksen tavoitteista.
”Olemme menossa suuntaan, jossa osa lapsista voi entistä paremmin ja osa entistä huonommin. Haemmeko koulukasvatuksella vain hyviä Pisa-tuloksia? Vai pitäisikö meidän puuttua siihen, että syrjäytymisvaarassa olevat pojat saataisiin opiskelemaan. Tämä on valintakysymys”, Reyes kiteyttää.
