Lapseton sinkkututkija Nattavudh Powdthavee esittää, että lapset tekevän vanhemmat onnettomiksi. Kahden lapsen isä, filosofian tutkija Lauri Järvilehto kiistää väitteen.
Yorkin yliopistossa työskentelvä Nattavudh Powdthavee julkaisi Journal of the British Psychological Association -lehdessä raportin. Hän on kerännyt yhteen erilaisia onnellisuutta käsitteleviä tutkimuksia ja päätynyt seuraavaan tulokseen: länsimaissa lapsen saaminen tekee ihmisestä onnettoman.
Tutkimustulos perustuu sille tosiasialle, että lapsiperheissä vanhemmat ovat väsyneitä eikä heillä ole yhtä paljoa aikaa parisuhteelle ja omille harrastuksille kuin lapsettomilla pareilla. Tutkimusasetelma on filosofian tutkija Lauri Järvilehdosta omituinen.
”Tutkimuksessa on sivuutettu se, että lapset ovat itseisarvo. Kun mitataan, kuinka paljon onnellisuutta lapset tuottavat, korostuu se mielikuva, että lapset ovat onnen tavoittelun hyödykkeitä”, Järvilehto huomauttaa.
Yhdessä tutkimuksessa esitetään, että teksasilaiset naiset katsovat mieluummin televisiota kuin leikkivät lastensa kanssa.
”Lapsien kanssa vietettyä aikaa ja television katselua ei pitäisi rinnastaa laisinkaan. Televisiota katselulla on viihdyttävä välineellinen arvo. Lapset ovat arvokkaita itsessään”, Järvilehto kertoo.
Onnea on monenlaista
”Antiikin Kreikassa onnellisuus jaetaan kahteen luokkaan, hedoniaan ja eudaimoniaan. Toisaalla on hedonia, välitön nautinto, jota tuottaa esimerkiksi suklaan syöminen. Eudaimonia on puolestaan syvällistä ja kokemuksellista nautintoa”, Järvilehto summaa.
Yllä mainitussa tutkimuksessa painotetaan hedonistista onnea, jolloin lapsien tuoma ilo vanhempien elämään jää havaitsematta.
”Lapset tuottavat eudaimonisia hetkiä ja synnyttävät merkityksellisyyttä elämään. Lasten kanssa leikkiminen voi esimerkiksi aiheuttaa läsnäolon tunteen. Eudaimonia ei ole välineellistä kuten suklaa, vaan se on itsessään arvokasta”, Järvilehto kertoo.
Eudaimoninen onnellisuus eroaa hedonian tuottamista onnen hetkistä oleellisesti. On aivan eri asia katsoa mukava elokuva perheestä kuin kokea oman lapsen kasvavan omien tekojen tähden kohti aikuisuutta.
”Hedonistisia nautintoja pitää olla aina enemmän, jotta ne tuottaisivat onnellisuutta. Eudaimonia syntyy itse toiminnan tuloksena. Se on raskaampaa saavuttaa, mutta eudaimoninen onni on kestävää”, Järvilehto kertoo.
Jotain mätää Suomenmaassa?
”Hedonian rooli on meidän yhteiskunnassa ylikorostunut. Hyvä elämä ei kuitenkaan synny suklaan syömisestä, seksistä ja alkoholista. Nautinto on arvokas osa onnellisuutta, mutta painopiste ei saisi olla aistinautinnoissa. Hyvä elämä syntyy, kun pystyy liittämään jokapäiväisen toiminnan itseään suurempiin asioihin”, Järvilehto kertoo.
Miksi me vanhemmat sitten kaipaamme tutkimuksien mukaan hedonistista elämää suklaan, seksin ja television äärellä?
”Meidän yhteiskunnassa vallitsee hedonistinen palkitsemisrakenne. Hedonia on nostettu onnellisuuden keskuskäsitteeksi. Näin myös tutkimustulokset käyvät järkeen. Lapset eivät tuota hedonistisia aistikokemuksia, joten lapset eivät tee vanhempia onnelliseksi”, Järvilehto sanoo.
Järvilehdon mukaan pelkkä hedonismi ei tee ihmisestä onnellista. Onni piilee enemminkin ihmistä itseään suuremmissa asioissa ja merkityksellisyyden kokemuksessa jokapäiväisessä elämässä.
”Lapset ovat monelle elämän tukijalka. Niitä ei hankita siksi, että vanhemmat olisivat hyvällä tuulella päivittäin. Lapset ovat jotain sellaista, mitä voi rakastaa enemmän kuin itseään”, Järvilehto kertoo.
