Kaikilla työnantajilla ei riitä ymmärrystä pienten lasten vanhempia kohtaan. Anna kertoo, kuinka häntä kiusattiin työpaikalla äitiysloman jälkeen.
Anna oli tehnyt kahdeksan vuotta töitä samalla yritykselle. Sitten hän jäi äitiyslomalle. Kun Anna palasi, kaikki oli muuttunut.
”Yrityksessä oli ollut YT-neuvottelut äitiyslomani aikana. Oli tapahtunut organisaatiomuutoksia. Vanha esimieheni ja tiimini oli vaihtunut”, Anna kertoo.
Vanha mukava työilmapiiri oli tipotiessään.
”Kaikki varjelivat omaa asemaansa. Monet käyttivät valtaansa satuttaakseen toisia”, Anna sanoo.
Lue myös: Raskaana olevia syrjitään töissä yhä useammin
YLE:n haastattelema Vanhemmainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila pitää työelämän joustamattomuutta haasteena lasten hyvinvoinnille.
Kurttila pitää huolestuttavana, jos vanhemmat pelkäävät pyytää vapaata lapsen kasvatuskeskusteluja ja terveystarkastuksia varten. On myös ongelmallista, jos työvuoroja ei pystytä sopimaan sellaisiksi, että pienten lasten vanhemmat voisivat viettää riittävästi aikaa lastensa kanssa.
Ongelmat eivät näy kaikilla työpaikoilla. Hyvinvointikuilu on Kurttilan mukaan kasvanut.
Lyhennetty työviikko
Koska Annan lapsi oli vasta vuoden vanha, Anna toivoi lyhyempää työviikkoa. Ensi alkuun Anna uskoi asian onnistuvan helposti.
”Äitiyslomasijaiseni jäi vakinaiseksi, vaikka samalla saimme viestiä, että tiimissä on liikaa työntekijöitä. Jostain syystä lyhennetyn työviikon saamisessa oli kuitenkin ongelmia”, Anna sanoo.
Kun Annalle lopulta myönnettiin lyhennetty työviikko, hänen työntekoaan alettiin hankaloittaa.
”Hoitovapaapäiväni jälkeen työpisteelleni oli jätetty ylimääräisiä paperipinoja ja epäystävällisiä viestejä”, Anna kertoo.
Työnantaja alkoi myös painostaa Annaa hoitamaan kaikki lapseen liittyvät asiat hoitovapaapäivänään.
”Esimieheni mukaan minun olisi pitänyt hoitaa lapsen lääkärikäynnit, neuvolatapaamiset ja päiväkotikeskustelut aina samana päivänä. Yritin jonkin aikaa noudattaa esimiehen vaatimusta, mutta se ei aina onnistunut.”
Lue myös: Varhaiskasvatus tapahtuu tyttöjen ehdoilla
Ongelmia lapsen sairastelun vuoksi
”Tyttärelläni oli muutama vatsatauti ja flunssa. Jouduin olemaan pois töistä myös oman äitini vakavan sairastumisen vuoksi”, Anna kertoo.
Poissaoloista jopa rangaistiin Annaa.
”Kun yritin ilmoittaa työnpaikalle poissaolostani, minun viesteihini ja puheluihini ei vastattu. Jouduin jäämään kotiin ilman minkäänlaista kuittausta työnantajalta”, Anna kertoo.
Kun Anna palasi töihin, hänen työtehtävänsä oli siirretty toiselle työntekijälle.
”Projektini oli delegoitu ilman minkäänlaista keskustelua. Siirtämiseen ei ollut edes syytä, sillä olisin saanut ne hoidetuksi ajoissa. Minun työkseni jäi muiden töiden tarkastaminen ja muita epäkiitollisia tehtäviä”, Anna kertoo.
Työnantajan menettelytavat jättivät pitkät arvet.
”Minulla oli täysin arvoton olo. Olin väsynyt ja voimaton”, Anna kertoo.
Lue myös: Lapsi: onni vai onnettomuus?
Väestöliitto muistuttaa, että työpaikan perhemyönteisyys on myös työnantajan etu. Työnantaja hyötyy perhemyönteisyydestä seuraavasta:
- -työtekijät eivät irtisanoudu turhaan
- turhat sairaspoissaolot ja burn-out-oireilut vähentyvät
- hyvinvointi ja työmotivaatio kasvaa
- yrityksellä on hyvä maine työntekijöiden keskuudessa
Kuin pikkutyttöjä aikuisten kengissä
”Aluksi en ollut kiinnittänyt asiaan huomiota, mutta myöhemmin sain selville, että myös toiset työntekijät olivat saaneet kokea joustamattomuutta ja kärsimättömyyttä lapsesta johtuvien poissaolojen takia”, Anna kertoo.
Kaikki eivät kuitenkaan kokeneet ongelmia. Tiimi oli jakautunut esimiehen suosikkeihin ja niihin, joita nälvittiin.
”Kyseessä oli kaverikuvio. Toiset esimerkiksi saivat tehdä etätöitä. Minä en saanut. Työpaikalla kuiskittiin selän takana ja oltiin kärttyisiä – mutta vain toisille”, Anna sanoo.
Työilmapiiri oli täysin ristiriidassa työn sisällön kanssa.
”Työhöni kuului maireiden lastentuotteiden valmistamista. Miten sellaista työtä voi tehdä, kun koko tiimi voi huonosti? Se maailma tuntuu nyt todella ällöttävältä”, Anna sanoo.
Lue myös: Ensin työ, sitten lapset?
Uuteen työpaikkaan
Työterveyslääkäri ehdotti, että Anna ottaisi yhteyttä luottamusmieheen. Annalla ei kuitenkaan ollut voimia lähteä taistelemaan oikeuksistaan.
”Kestin äitiysloman jälkeen työpaikalla vain kahdeksan kuukautta. Oli sellainen olo, etten pysty käymään siellä. Aina kun tulin kotiin, ajattelin, miten ihmeessä pystyn palaamaan työpaikalle”, Anna kertoo.
Anna vaihtoi uusiin töihin.
”Jälkeenpäin olen miettinyt, että olisi pitänyt taistella. Olisi kannattanut puhua niiden kanssa, jotka kokivat samaa”, Anna sanoo.
Annan nimi on muutettu.
