Päiväkodeissa ja kouluissa kiusaaminen on valitettavan yleistä. Kiusaaminen ilmenee monella tavalla, esimerkiksi fyysisenä väkivaltana, haukkumisena, ilkeiden juorujen levittämisenä ja porukasta ulossulkemisena. Erilaisten arvioiden mukaan toistuvasti kiusatuksi on joutunut jopa 10 prosenttia väestöstä.
Merkittävällä osalla nykyvanhemmista on siis taustallaan kiusaamiskokemuksia. Siitä, millaisia vaikutuksia kiusaamisella on tuleviin sukupolviin ei ole kuitenkaan puhuttu riittävästi.
Kauaskantoisia ongelmia aiheuttaa etenkin se, että usein traumaattiset kokemukset jäävät asianmukaisesti käsittelemättä. Käsittelemättömät traumat ovat taakka vanhemmuudelle ja vanhempien kautta ne vaikuttavat myös lasten hyvinvointiin.
Kiusatuksi tuleminen voi näkyä aikuisiän oireiluna
Kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkussa kokemusasiantuntijana työskentelevä Katri Lehtonen kertoo, että kiusatut voivat oireilla monella tavalla vielä aikuisiällä.
Monet entiset kiusatut kärsivät esimerkiksi masennuksesta osaamatta yhdistää sitä kiusaamiskokemuksiin. Lehtosen mukaan ongelmaa ei olekaan osattu aiemmin tunnistaa riittävän hyvin terveydenhuollossa, saati ottaa vakavasti. On ajateltu, että kun kiusaaminen loppuu, kaikki on hyvin. Jopa vuosia jatkuva henkinen ja fyysinen väkivalta jättää kuitenkin jäljen ihmisen minäkuvaan ja itsetuntoon.
”Se, miten kiusaaminen vaikuttaa ihmiseen pitkällä aikavälillä, on yksilöllistä. Monet pärjäävät aikuisiällä hyvin, vaikka heitä olisi kiusattu lapsena. Kiusatuksi joutuminen kasvattaa kuitenkin riskiä kärsiä identiteettihäiriöistä, sosiaalisten tilanteiden pelosta, epäluottamuksesta toisiin ihmisiin ja itseensä, perusteettomasta häpeästä sekä erilaisista tunne-elämän häiriöistä”, Lehtonen listaa.
Esimerkiksi tunne-elämän häiriöistä kertovat vihanhallintaongelmat voivat tulla esiin ristiriitatilanteissa. Kiusaamisesta traumatisoitunut saattaa joko vetäytyä kuoreensa tai vastakohtaisesti käyttäytyä hyvin vihamielisesti. Oireilu muodostuu helposti ongelmaksi esimerkiksi parisuhteessa.
Kiusatuilla saattaa olla myös taipumusta kokea jatkuvaa huonommuutta, heikkoutta ja kykenemättömyyttä, mikä voi puolestaan johtaa muista eristäytymiseen ja esimerkiksi työelämästä syrjäytymiseen.
”Tunne-elämän ongelmia esiintyy koska kiusaamistilanteessa näitä tunteita ei käsitellä rakentavasti, vaan kiusatun tunnetiloja ja kokemuksia vähätellään. Usein ongelmat olisivat ennaltaehkäistävissä sillä, että kiusaamiskokemus käsiteltäisiin heti, kun kiusaamien tulee ilmi. Ongelmana on siis oikeanlaisen tuen puute.” Lehtonen painottaa.
Lue myös: Rajojen asettaminen on muutakin kuin käskemistä
Oireilu voi vaikuttaa vanhemmuuteen
Kiusaamisen aiheuttama oireilu vaikuttaa siihen, miten ihminen toimii oman lapsensa kanssa. Traumatisoituneella vanhemmalla voi olla vaikeuksia olla lapsilleen sellainen vanhempi, jollainen haluaisi olla. Lapset myös kopioivat vanhemmaltaan tämän suhtautumistapoja. Siten esimerkiksi tunnesäätelyn ongelmista kärsivän vanhemman lapsi saattaa oppia reagoimaan samoin kuin vanhempansa. Näin ongelmat voivat välittyä sukupuolvelta toiselle.
”Asiat kärjistyvät helposti esimerkiksi silloin kun lapsi kiukuttelee. Aikuinen voi tällöin taantua itsekin lapsen tasolle. Rähjääväksi äityvä aikuinen ei näytä lapselle esimerkkiä siitä, miten ristiriitoja ratkaistaan rakentavasti”, Lehtonen sanoo.
Myös oman lapsen kiusaamistilanteet voivat Lehtosen mukaan olla hyvin haasteellisia entiselle kiusatulle. Kiusattu ei välttämättä osaa puuttua tilanteeseen asianmukaisella tavalla.
”Kiusatuksi joutunut vanhempi voi esimerkiksi mennä lukkoon tilanteessa, jossa tarvittaisiin lapsen oikeuksien puolustamista tai vastakohtaisesti puolustaa lastaan liiankin aggressiivisesti.”
Lue myös: Vanhempi on lapsen paras leikkikaveri
Vanhemman arkuus voi rajoittaa myös lasta
Jos kiusaamisesta on jäänyt muistoksi sosiaalisten tilanteiden pelko, esimerkiksi yhteistyö hoitopaikan henkilökunnan kanssa saattaa olla hankalaa. Vanhempainillat ja kasvatuskeskustelut voivat tällöin olla piinaavia tilanteita. Lisäksi epäluottamus muihin ihmisiin voi hankaloittaa yhteistyötä esimerkiksi neuvolan ja lapsen hoitajien kanssa.
Vanhemman oireilu saattaa äärimmäisissä tapauksissa supistaa myös lapsen elinympäristöä, jos lapsen kanssa ei uskalleta lähteä esimerkiksi puistoon tai kulkea julkisilla liikennevälineillä.
”Sosiaalisten tilanteiden pelossa kiusaamisen aiheuttama huono minäkuva yleistyy sosiaalisissa tilanteissa. Kiusattu saattaa esimerkiksi uskoa, että häntä bussissa viattomasti vilkaiseva vanhus naureskeleekin hänelle salaisesti. Tilanteesta ahdistuva vanhempi saattaa tällöin jäädä mieluummin lapsen kanssa kotiin, kuin lähteä ihmisten ilmoille”, Lehtonen kertoo.
Lue myös: Syrjäytyminen alkaa varhain
Menneen painosta vapautuminen lähtee itsestä
Kiusatuksi joutuneen syrjäytymisriski on keskimäärin korkeampi kuin muilla ihmisillä. Riskiä kasvattaa se, että useat kiusatut jäävät ilman oikeanlaista tukea. Huono itsetunto ja uhriutuminen vauhdittavat syrjäytymistä.
”Kun ihminen ulkoistaa masennuksen täysin muista ihmisistä johtuvaksi, ihmiseltä katoaa tunne, että hän voi itse vaikuttaa oman elämänsä kulkuun. Tämä lisää tuntuvasti syrjäytymisen riskiä. Elämää rajoittavista ajattelutavoista ja tunteista voi kuitenkin vapautua. Jokaisella on loppukädessä vastuu omasta itsestään ja elämänsä rakentamisesta.”
Vaikka kiusaaminen saattaa aiheuttaa pikäaikaisia ongelmia, elämänkokemuksen voi myös yrittää kääntää vahvuudeksi. Rankat kokemukset voivat opettaa. Millaisia vahvuuksia kiusaamiskokemukset sitten voisivat tuoda tullessaan?
Lehtosen mukaan monella kiusatulla on vahva halu toimia oikeudenmukaisesti niin kasvatuksessa kuin muilla elämänalueilla. Kiusatut voivat esimerkiksi tunnistaa herkemmin kiusaamistilanteita ja ymmärtävät, että niihin on puututtava.
Lue myös: Mistä on hyvät äidit tehty?
Eheytyminen vaatii tukea
Moni ihminen elää arkeaan mielialalääkkeiden voimalla, samalla kun pahaa oloa aiheuttavat traumat jäävät kokonaan käsittelemättä. Kiusatut jäävätkin usein yksin ongelmiensa kanssa, sillä kynnys hakea apua on korkea. Kiusatuksi tulemisesta ja kokemusten aiheuttamista ongelmista podetaan häpeää.
”Entiset kiusatut tarvitsisivat usein tukea itsetunnon ja itseymmärryksen rakentamiseen. Ne ovat avaimia oman elämän hallintaan ja ehkäisevät masennusta. Lytätyn pitäisi uskaltaa astua se ensimmäinen askel ja ottaa yhteyttä ihmisiin, jotka voivat auttaa käsittelemään ikäviä kokemuksia”, Lehtonen sanoo.
Esimerkiksi neuvolan ja perheneuvolan kautta olisi saatavissa apua.
”Jos esimerkiksi jokin omassa käytöksessä vaivaa, asia kannattaa ottaa rohkeasti puheeksi neuvolassa ja vaatia lähetettä perheterapiaan. Myös Valopilkun kautta voi alkaa purkaa kokemuksiaan. Valopilkku tarjoaa kiusatuille vertaistukea keskustelufoorumin muodossa, puhelimitse ja henkilökohtaisissa tapaamisissa. Meillä on tällä hetkellä maan paras asiantuntijuus kiusaamisasioissa. Lisäksi meillä on täysi vaitiolovelvollisuus”, Lehtonen vinkkaa.
Lehtosen resepti positiivisen minäkuvan rakentamiseen on seuraava:
”Tunne itsesi, tunnista tunnetilasi, löydä vahvuutesi ja vahvista itsetuntoasi hankkimalla onnistumisen kokemuksia.”
Kiusaamisasioiden tuki- ja neuvontakeskus Valopilkun henkilökunta tarjoaa tukea nuorille, aikuisille ja perheille. Kiusaamiskokemuksen ei tarvitse olla tuore, vaan milloin tahansa elämässään kiusaamista kokenut saa ottaa yhteyttä.
Valopilkussa kokemusasiantuntijana toimiva Katri Lehtonen tietää mistä puhuu, sillä hänellä on taustallaan vuosien rankat kiusaamiskokemukset. Fyysinen väkivalta, perättömät juorut ja jopa tappouhkaukset olivat Katrille teini-ikäisenä arkipäivää. Kiusaamisesta johtuvat psyykkiset oireilut ovat vieneet naisen muutaman kerran jopa psykiatriselle osastolle asti hoitoon.
”Olin parikymppisenä pitkään masentunut ja minulla oli ongelmia tunnesäätelyn kanssa. Kiihdyin sekunnissa nollasta sataan. Tilanne oli jossain vaiheessa niin huono, että jouduin sairaseläkkeelle. Meni vuosia, ennen kuin oireiluni osattiin yhdistää koulukiusaamiseen. Olin itsekin jo kuvitellut päässeeni asian yli, mutta nyt 30-vuotiaana tilanne riistäytyi uudelleen käsistä”, Katri kertoo.
Urheilusta sekä itsetunnon ja unelmien rakentamisesta blogia pitävän Katrin henkilökohtaiselle verkkosivustolle alkoi sadella lyttääviä kommentteja. Hyökkäys toi vanhat traumat pintaan ja nyt kahden pienen lapsen äiti alkoi jälleen oireilla rajusti.
”Menin paniikkiin ja jopa suljin koko sivuston joksikin aikaa. Pitkäaikainen stressi aiheutti sen, että huomasin taas hermostuvani liian nopeasti ja liian rajusti. Onneksi pysyin lasten kanssa sen verran tolkuissani, että ymmärsin lähteä eri huoneeseen rauhoittumaan. Kun sitten huomasin lapseni kopioivan käytöstäni, hälytyskellot alkoivat soida.”
Vasta nyt oikeanlaista apua
Lasten vuoksi Katri päätti selvittää ongelmiensa syyt perinpohjaisesti. Neuvolan kautta Katri pääsi perheneuvolan vuorovaikutushoitoon. Vasta siellä kiusaamiskokemusten ja Katrin traumareaktioiden yhteys otettiin vakavasti. Siitä alkoi toipuminen.
Kokemusten työstämisen kautta Katri on saanut rutkasti itseymmärrystä ja osaa hallita paremmin tunteitaan.
”Söin aiemmin noin 17 lääkettä päivässä kaksisuuntaiseen mielialahäiriö-diagnoosiin, jonka omasta mielestäni olen erheellisesti saanut. Nyt olen ollut ilman psyykelääkkeitä 7 vuotta, vaikka minulle ennustettiin, etten voisi koskaan luopua niistä. Toisin kävi!” Katri iloitsee.
Asian eteen oli kuitenkin tehtävä töitä. Oman haasteensa toipumiselle asetti äidin kuolema Katrin ollessa 22-vuotias. Onneksi Katrin ystävät ja veli perheineen ovat pitäneet pystyssä yli vaikeimpien aikojen.
”Olen itse elävä esimerkki siitä, että rankatkin kokemukset voi kääntää vahvuuksiksi. Vielä 8 vuotta sitten makasin sairaseläkkeellä psykiatrisella osastolla.Asioiden käsittelyn myötä aloin uskoa itseeni ja pystyin taistelemaan itseni vapaaksi ajattelumalleista ja tunteista, jotka estivät minua toteuttamasta unelmiani. Nyt saan voimaa siitä, että saan auttaa työssäni muita kiusaamisesta traumatisoituneita ihmisiä”, Lehtonen sanoo. Uuteen eheytymiseen Lehtonen kertoo oman mottonsa:
”Meidän pahin vihollisemme on meidän oma mielemme. Älä anna sille valtaa, vaan ylitä itsesi!”
