Viimeksi päivitetty 29.9.2022
Koittaa päivä, jolloin kaipaat sitä tunnetta, että elämäsi on yhtä ruuhkaa.
Kaipaat niitä hetkiä, jolloin sinusta tuntuu, ettet ehdi hoitaa asioita kunnolla loppuun saakka. Lapsesi kasvavat, ruuhka hälvenee elämästäsi ja sinulle jää aikaa.
Pidä arvossa kiireisiä, mutta hienoja hetkiä lasten kanssa! Se ei todellakaan ole helppoa. On muistutettava itseä jatkuvasti siitä, etteivät nämä hetket kestä kuin muutaman vuoden ja sitten niitä tulee ikävä.
Niin minä sanon itselleni etenkin niinä hetkinä, kun olen sekoamassa. Mantra pitää minut järjissäni, sillä vaikka se kuulostaa kliseeltä, se on totta.
Koittaa päivä, jolloin pyykkikori ei ole enää täynnä erikokoisia vaatteita eikä tiskiallas pursu likaisia astioita.
Ja silloin kaipaat ruuhkavuosiasi!
Kaipaat sitä, että joku tarvitsee sinua jatkuvasti. Kaipaat sitä, että sinut kutsutaan paikalle vähintään sata kertaa päivässä – oli sitten kyse pienistä tai suurista asioista.
Koittaa päivä, jolloin kotona ei ole ketään, jolle sinun pitäisi keksiä lomatekemistä; lapsillasi on omat elämät, ystävät ja tekemiset.
Elämä, jota nyt kaipaat – aikaa puolison kanssa, aikaa itselle tai sitten yksinkertaisesti vain aikaa – tulee kyllä. Elämän vuorovesi huuhtoo pois likaiset kurajäljet lattialta ja läikät matoista.
Vaikka et juuri nyt pystyisi arvostamaan lastesi mekkalaa ja sotkuja, muista, että pian tämä vaihe elämästäsi on ohi ja ajattelet kaiholla kiireisiä ruuhkavuosiasi.
Koittaa päivä, jolloin ikävöit lastesi hakemista päivähoidosta. Kaipaat lastesi nyrpisteleviä ilmeitä, kun kerroit, mitä olet tehnyt ruoaksi.
Kaipaat sitä, että sinut kutsutaan nukkumaanmenoaikaan kymmenennen kerran paikalle, tuomaan taas lisää vettä, antamaan vielä yhden halin, lukemaan kolmannen iltasadun tai kuulemaan siitä jännittävästä asiasta, joka juuri nyt, yön kynnyksellä, on juolahtanut lapsesi mieleen.
Kaipaat loputonta kysymysvirtaa koska – usko tai älä – tällä hetkellä lapsesi todella olettavat sinun tietävän kaiken. Tätä ei tietenkään kestä ikuisesti.
Koittaa päivä, jolloin lapsesi eivät enää pyydä sinua katsomaan kaikkea, mitä he tekevät ja hae jatkuvasti hyväksyntääsi. Koittaa päivä, jolloin lapsillasi on toivottavasti niin paljon itseluottamusta, että he voivat tehdä asioita ilman sinua.
Seuraavan kerran kun menetät hermosi, huudat, kiljut tai juokset ulos ovesta repien hiuksia päästäsi, kun kukaan ei kuuntele, mitä olet sanonut, kerro itsellesi tämä: tulee aika, jolloin kaipaat takaisin raivostuttavaan kaaokseen.
Ehkäpä se auttaa sinua päästämään irti toivottomuuden tunteesta, joka puskee pintaan kaikkein hektisimpinä, mielenrauhaasi uhkaavina päivinä.
Vanhemmuus ei todellakaan ole jatkuvaa ruusuilla tanssimista, mutta varmaa on, että kaipaat vielä niitäkin hetkiä, jotka ruuhkavuosien myllerryksessä ovat viedä järkesi.
Lähde: The Pondering Nook
