Viimeksi päivitetty 2.11.2022
On tietysti vaiheita, jolloin lapsi on haastava. Taaperoiden kuuluukin uhmata, eikä heiltä voi vaatia toisten huomioimista, sikäli kun toisen aseman ymmärtäminen ei vielä kuulu taaperoiden kehitysvaiheeseensa.
On kuitenkin vissi ero sillä, onko lapsi uhmaikäinen vai saneleeko hän koko perheen tanssitahdin.
Lasta on helppo syyttää vaikeaksi, mutta tosiasia on, että piinaavan käytöksen takaa löytyy usein kasvatus.
Kun vanhemmat luistavat liikaa rajoista, antavat lapselleen liikaa etuoikeuksia tai tekevät (isommasta) lapsesta täysin riippuvaisen, seurauksena on varmasti huonoa käytöstä vanhempia kohtaan.
Tässä kasvatustyylejä, joilla mennään varmasti metsään:
Syyllisyyttä poteva vanhempi ei pidä kiinni rajoista
Kun vanhempien suhteessa tai vanhemman elämässä on tapahtunut jotain suurta ja merkittävää, joka vaikuttaa myös lapsen elämään, vanhempi saattaa lähteä lievittämään omaa syyllisyyttään tarjoamalla lapselle erilaisia etuoikeuksia.
Esimerkiksi juuri vanhempien ero, lapsen tai vanhemman vakava sairaus tai taloudelliset haasteet voivat saada vanhemman tuntemaan syyllisyyttä.
Etuoikeuksien tiellä aletaan usein myös lipsua rajoista, eikä lapselta välttämättä enää vaadita ikätasoista käytöstä.
Ahdistunut vanhempi viestittää luottamuksen puutteesta
Jos vanhempi on jatkuvasti huolissaan ja tuo ilmi huolestuneisuuttaan ja omaa ahdistustaan, hän viestii niistä samalla lapselleen, ja se saattaa johtaa vihaan ja aggressiivisuuteen vanhempaa kohtaan.
Ajatellaan esimerkiksi vanhempaa, joka pelkää, että lapselle tapahtuu jotakin ja ajautuu siksi jatkuvasti varoittelemaan ja hyssyttelemään.
Vaikka vanhempi itse ajattelisi, että hän tuo varoittelullaan esille sitä kuinka paljon hän välittää, lapsi saattaa kokea, että häneen ei luoteta.
Kun lapsi on elänyt pitkään ahdistuneisuuden ilmapiirissä, hän saattaa kantaa tästä kaunaa vanhemmilleen. Vanhempien aggressiivinen haastaminen voikin olla peruja juuri ylihuolestuneisuudelle ja vanhempien omalle ahdistukselle.
Teen kaiken lapseni puolesta -vanhempi jarruttaa lapsen itsenäistymistä
Jotkut vanhemmat eivät kestä lastensa turhautuneisuutta. Nämä vanhemmat eivät passita lapsia keksimään itselleen tekemistä, vaan yrittävät aina ratkaista kaikki tilanteet ja ongelmat lapsen puolesta.
Kun vanhempi tekee kaikkensa lastensa eteen, kasvatus ei ruoki lasten luonnollista itsenäistymiskehitystä. Näiden lasten tunnekehitys junnaakin paikoillaan ja lapset saattavat jäädä riippuvaisiksi vanhemmistaan.
Lapset eivät varmastikaan tunne kiitollisuutta vanhempien vaivannäöstä, vaan he ovat todennäköisemmin katkeria ja vihaisia vanhempiansa kohtaan.
Sen sijaan, että syyttäisit lasta, mieti omia toimintamallejasi ja omia tunteitasi. Vanhemmuus on haastava laji, jossa on jatkuvasti kohdattava esimerkiksi omat kyvyt hallita tunteitaan.
Vanhemmalta vaaditaan suurta rohkeutta kohdata itsensä ja oma historiansa. Miten reagoit lapsesi tekemisiin? Miten voisit tehdä asioita niin, että lapsesi kokisi vähemmän vihaa ja aggressiota sinua kohtaan?
Vaikka omaa kasvatustyyliä on hyvä pohtia, pitää myös olla tiukka lapselle: ei ole mitään syytä hyväksyä lapsen epäkunnioittavaa käytöstä vanhempia kohtaan.
Lähde: Psychology Today
Lue myös:
- Uhmaikäisen lapsen oma tahto on rajaton mutta häilyväinen – uhmariidassa vanhemman on osattava olla aikuinen
- Tulta, tappuraa ja tahtomista: uhmaiän rankkuus voi yllättää vanhemman
- Lapsen oma tahto on tärkeä ominaisuus – erilliseksi kasvetaan rajoja testaamalla
- Saako toisen lasta komentaa?
- Kiltti mummilla, tuhma kotona – onko syytä huoleen?
