Viimeksi päivitetty 15.8.2022
”Terve syyllisyys perustuu aina johonkin faktaan: Olen tehnyt väärin tai en ole tehnyt oikein. Tiedän, mitä olen tehnyt. Tiedän myös mitä minun tulee tehdä: pyytää anteeksi. Tämän lisäksi tarvitaan anteeksi uskomista. Täytyy uskoa siihen, että saa anteeksi. Muuten tunne ja olo ei helpota”, teologi ja tietokirjailija Anna-Liisa Valtavaara kommentoi.
Tämä juttu liittyy syyllisyystestiin. Testin avulla voit mitata, kuinka paljon sinä tunnet epätervettä syyllisyyttä. Tee testi!
Voitko antaa itsellesi anteeksi?
Jos ihmisellä on taipumus syyllistyä, anteeksi uskominen voi olla vaikeaa. Kun taustalla kummittelee epämääräinen syyllisyyden tunto, oikeastakaan syyllisyydentunteesta ei pääse eroon, vaikka kuinka pyytelisi anteeksi ja hyvittelisi tekoa.
”Jos tuntee olevansa kaikesta syyllinen, silloin on kysymys itsetuntoon, omaan arvottomuuden tunteeseen liittyvästä asiasta. Jos syyllistyminen on voimakasta, monet hyötyvät terapiasta. On hyvä selvittää syyllisyydentunteen taustoja”, Valtavaara huomauttaa.
Syyllisyydentuntoa on myös mahdollista purkaa vertaisryhmissä.
”Vertaisryhmässä tapahtuva oman elämän jakaminen helpottaa ja vähentää syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteita. On helpottavaa kuulla, että toisilla on samankaltaisia kokemuksia”, Naistenkartanon toiminnanjohtaja Helena Palojärvi kertoo.
Vahvojen negatiivisten tuntemusten taustalla usein lapsuuskokemukset
Tyypillisesti turhan syyllisyydentunnon taustalla on lapsuuskokemukset. Jos kasvatus on ollut vahvasti syyllistävää, syyllisyydentunne piinaa usein myös aikuisiällä.
”Kyse ei ole siitä, mitä olet tehnyt, vaan siitä mitä sinulle on tehty. Mitä sinulle on sanottu? Onko sinua mitätöity, vertailtu, kiusattu tai häpäisty lapsena”, Valtavaara kysyy.
Puhu mieltä nakertavista kielteisistä tunteistasi läheisten kanssa
”Omien syyllisyyden tunteiden äärelle voi päästä pysähtymällä kuuntelemaan omaa sisäistä puhetta. Voi vaikka istua 15 minuuttia aloillaan, kuunnella itseään ja kirjoittaa ylös, minkälaista puhetta sisimmästään löytyy. Onko puhe itsestä myönteistä vai kielteistä”, Palojärvi vinkkaa.
Näitä tunteita ei kannata pitää sisälleen. Riittämättömyyden ja väsymisen tunteista kannattaa puhua puolison ja muiden läheisten kanssa. Myös ystävien kanssa voi lähteä selvittämään sitä, minkä
”Tunteita voi opetella jakamaan monin tavoin terapiassa ja vertaisryhmissä. Näin voi kokea saavansa myös myötätuntoa ja hyväksyntää”, Palojärvi kertoo.
Lääkkeeksi rakkautta
Tärkein lääke negatiivisesta tunnekehästä pääsemiseksi on juuri taito ottaa rakkautta vastaan.
”Jos puoliso sanoo jotain kivaa, ota nämä hyvät asiat vastaan. Lapset myös luontaisesti rakastavat vanhempiaan. Myönteistä ajattelua kannattaa ottaa myös monelta muulta taholta vastaan sen sijaan että vain haukkuu itseään ja syyttää itseään kaikesta”, Valtavaara kertoo.
Paranemisprosessi vaatii kuitenkin aikaa.
”Valheminäkuvasta pois oppiminen ei tapahdu hetkessä. Jos on tottunut ajattelemaan olevansa surkea ja syyllinen kaikkeen, menee aikaa ennen kuin voi ajatella, että on ihan ok siinä missä muutkin. Itseään ei tarvitse pyydellä anteeksi. Lopulta voi antaa anteeksi niille, jotka ovat muokanneet mitätöidyn minäkuvan”, Valtavaara summaa.
Lue lisää syyllisyydestä Anna-Liisa Valtavaaran kirjasta Syyllinen olo – syystä vai suotta?
Naistenkartanon toiminnanjohtaja Helena Palojärvi pitää äitejä helpommin syyllistyvinä kuin isiä.
”Nainen moittii helposti itseään kokiessaan epäonnistumisia äitinä ja naisena. Lisäksi useat suomalaiset naiset ovat edelleen kilttejä tyttöjä, jotka eivät pidä riittävästi puoliaan”, Palojärvi sanoo.
Teologi ja tietokirjailija Anna-Liisa Valtavaara ei ole täysin samaa mieltä syyllisyyden sukupuolijaosta.
”Usein ajatellaan, että juuri äidit syyllistyvät helposti. Olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että isätkin tuntevat turhaa syyllisyyttä. Sitä saatetaan tosin peitellä työnteolla, lätkämatseilla tai viinalla. Miehet eivät samalla tavalla näytä sisintään. Kuitenkin myös monella isällä turha syyllisyys vaikuttaa pinnan alla”, Valtavaara sanoo.
