Viimeksi päivitetty 24.10.2022
Uhmaiässä lapsen tahto voi olla todella vahva. Omien tunteiden hallinnassa lapsella on kuitenkin vielä suuria puutteita, eikä loogisen ajattelun taitokaan kanna vielä järin pitkälle.
Ei siis ihme, että monella vanhemmalla palaa pinna uhmaikäisensä kanssa. Vanhempaa ehkä kuitenkin lohduttaa tieto siitä, että uhkaikä tai tahtoikä on aivan olennaisen tärkeä vaihe lapsen kehityksessä.
”Uhmaikä on tärkeä vaihe. On tärkeää miettiä, miten käsittelet erilaiset ongelmatilanteet. Pidä myös huolta siitä, ettei lapsen itsetunto kärsi”, psykologi Elisabeth Gerhardsen sanoo.
Lasten tahto on rajaton ja samalla varsin häilyväinen. Suosikkiruoka, jota oli aivan välttämättä saatava edellisellä viikolla, muuttuu hetkessä ällöttävimmäksi asiaksi maailmassa.
”On hyvä huomata, ettei ainoastaan lapsi kasva uhmaiän myötä. Myös vanhempien pitää mukautua lapsen mukana. Ei ole olemassa selkeitä sääntöjä, miten uhmaikäistä pitäisi kohdella. Mutta nämä seikat tekevät elämistänne hieman helpompaa”, psykologi Helge Holgersen sanoo.
1. Katso ensin peiliin
On helppoa ajatella, että uhmaikäisellä lapsella on ongelma, mutta uhmariidoissa on aina kaksi osapuolta, joista sinä olet useimmiten se toinen.
Olet siis jollain tavalla aina osa ongelmaa. Aikuisena sinun pitäisi pystyä hillitsemään itsesi silloinkin, kun lapsesi uhmaa sinua.
Muista, että lapsen uhmaikä ei tarkoita, että sinun pitää ryhtyä yksinvaltiaaksi. Yritä sen sijaan olla lapsellesi hyvä ja oikeudenmukainen johtaja.
Hyvänä vanhempana on aina helpompi olla silloin, kun sinulla itselläsi pyyhkii hyvin. Mutta jos elämässäsi on takkuja, silloin lapsen uhmaakin voi olla erityisen vaikea kestää.
Ole siis myös armollinen itsellesi. Muista, että lapselta voi ja kannattaa pyytää anteeksi, jos tulee huudettua tai muuten töpeksittyä.
2. Anna lapsen tehdä osavalintoja
Kun tietyistä tilanteista alkaa tulla ongelma, anna lapselle mahdollisuus tehdä pieniä valintoja.
Jos lapsi kiukuttelee esimerkiksi pukeutumistilanteessa, anna hänen valita sellaisten vaatekappaleiden väliltä, joista molemmat sopivat käsillä olevaan päivään.
Näin saat lapselle sopivat vaatteet päälle, ja lapsi saa kokemuksen siitä, että hän on saanut valita itse.
3. Älä kiirehdi liikaa – anna lapselle aikaa
Kun olet itse stressaantunut, tunnetilasi heijastuu myös lapseen, josta tulee stressitilanteista helposti vastahakoinen ja turhautunut.
Kiirehtimällä lisäät ainoastaan uhmaamisriskiä. Jos varaat enemmän aikaa tilanteisiin, olet itse rennompi ja tilanne sujuu todennäköisesti paremmin.
Mitä jos kokeilisit lisätä ylimääräisen vartin aamutoimien hoitamiseen?
4. Osoita ymmärrystä kiukuttelevalle lapselle
Jos lapsi yrittää kiukutella itselleen karkkia, eikä hänellä ole karkkipäivä, voit kuitenkin sanoa ymmärtäväsi lasta.
”Ymmärrän, että karkkeja olisi kiva syödä, mutta tänään on tiistai ja karkkipäiväsi on vasta lauantaina.”
Vaikka lapsi ei hyväksyisi järkeilyäsi, saavutat kuitenkin jotain positiivista. Lapsi kokee, että häntä on ymmärretty.
5. Älä anna lapsen valita vanhempien väliltä
Toisinaan uhmaiset lapset alkavat suosia toista vanhempaa. ”Vain äiti saa kaataa minulle maitoa!” ”Ainoastaan isä saa laittaa minulle kengät jalkaan.”
Kun hän alkaa suosia toista vanhempaa, hän ei juonittele tietoisesti, vaan yksinkertaisesti kokeilee erilaisia tapoja saada valtaa itselleen.
Tähän ei kannata taipua. Jos lapsella on kaksi vanhempaa, molempien täytyy pystyä vetämään samat rajat lapsen kanssa.
Jos annat periksi, lapsi saattaa alkaa ohjailla teitä muissakin asioissa – ja lopulta kumpikaan vanhempi ei kelpaa hänellä.
6. Mieti, mitä annat lapsen päättää itse
Siinä missä yhdelle lapselle on tärkeää valita oma juomakuppi, toinen haluaa välttämättä päättää itse vaatteistaan.
Jos valinnat ovat melko triviaaleja, eikä niiden tekeminen aiheuta lapselle haittaa tai muulle perheelle erityistä vaivaa, lapsen voi hyvin antaa itse valita.
Lapsen ei tietenkään pidä antaa valita esimerkiksi jäätelöä itselleen päiväruuaksi.
7. Älä hauku lastasi – erota teot ja tekijä
Kun lapset kiukkuilevat, vanhemmat saattavat puhua lapsesta kielteiseen sävyyn.
”Miksi sinun pitää olla aina niin ilkeä?”, ”Olet nyt kyllä väärässä!” tai ”Aina sinä rikot kaiken!”
Yritä puhua mieluummin lapsen teoista, ettet tule arvostelleeksi hänen luonnettaan.
Sano mieluummin: ”Tuollainen kirkuminen saa minun korvat halkeamaan!” tai ”Jos hidastelet pukemisen kanssa, me myöhästymme bussista.”
8. Älä ole liian ankara
Jos menetät hermosi, huudat tai käytät vihamielistä kieltä, teet tilanteesta ainoastaan vaikeamman.
On tietysti ymmärrettävää, että vanhempi menettää hermonsa, sillä uhmaikäiset lapset osaavat olla haastavia.
Sinun tehtäväsi on kuitenkin rauhoittaa tilanne ja luotsia rauhallisille vesille. Yritä siis pysyä rauhallisena. Muista: vaikeassa tilanteessa sinä olet aikuinen.
9. Harhautus voi toimia
Lapsi kiukuttelee, makaa maassa, eikä suostu nousemaan ylös. Vaihtoehtosi ovat vähissä. Suostuako lapsen vaatimuksiin vai raahata lapsi tilanteesta potkuraivareissa?
Harhautus saattaa olla paras mahdollinen keino: ”Pystytkö juoksemaan nopeammin kuin minä?” tai ”Mennäänkö sisällä kirjoittamaan Joulupukille kirje?”
Harhautuksen avulla saat lapsesi helposti paremmalle tuulelle, eikä sinun tarvitse suostua lapsen vaatimuksiin.
10. Valmistele lapsi siirtymään
”Nyt lähdemme! Alahan tulla!” Monet uhmaikäiset vastaavat arkipäiväiseen siirtymätilanteeseen raivokohtauksella.
Anna lapselle ennakkotietoa tulevasta siirymästä. ”Lähdemme ihan kohta, joten teehän se piirustus valmiiksi. Kun olet saanut kuvan valmiiksi, mennään laittamaan kengät jalkaan.”
Kun lähtö ei tule yllättäen, liikkeelle päästää huomattavasti helpommin.
11. Lapsen pitää oppia, että välillä ”on pakko”
Vanhempien ei pidä vältellä konflikteja aiheuttavia tilanteita. Lapsen pitää oppia, että välillä on tehtävä asioita, vaikka ei yhtään huvittaisi.
Näin lapsi oppii, että asiat voivat olla hauskoja, vaikka niitä ei olisi itse alun perin halunnutkaan.
Kompromissien opettelu kannattaa siis aloittaa jo varhain. Toisaalta kaikkeen lasta ei tarvitse pakottaa. Vanhemman tehtävä onkin valita taistelunsa huolella.
12. Muista, että lapset ovat erilaisia
Lasten perusluonteet ja temperamentit eroavat huomattavasti toisistaan. Toiset ovat haastavampia ja uhmakkaampia, toiset ovat taas rauhallisempia ja joustavampia.
Jos lapsi osaa toimia hyvin sosiaalisessa ympäristössään, ei ole väliä, millainen hänen temperamenttinsa on.
Mutta jos lapsi on jatkuvasti vastakarvaan ja levoton, kannattaa miettiä, onko lapsen ympäristössä jotain sellaista, joka saa lapsen kiehumaan?
Ovatko vanhemmat liian vihaisia tai lyhytpinnaisia? Entäpä onko lapsella kaikki kunnossa päivähoidossa?
13. Selkeät säännöt on kaikkien etu
On aivan tarpeeksi turhauttavaa olla taapero. Ajattele, minkälaista olisi, jos säännöt vielä muuttuisivat joka päivä. Lapset uskovat, että asiat ovat samalla tavalla kuin viimeksikin.
Jos annat periksi jossain asiassa, lapsi olettaa, että annat periksi myös seuraavalla kerralla. Jos annat lapsen hyppiä sohvalla, ja kiellät häntä hyppimästä seuraavana päivänä, aiheutat hämmennystä.
Lapset – ja itse asiassa monet aikuisetkin – pitävät siitä, että säännöt ovat selkeät ja perustellut.
Lue lisää uhmaiästä:
- Tulta, tappuraa ja tahtomista: uhmaiän rankkuus voi yllättää vanhemman
- Mistä on pienet uhmaikäiset tehty? No ainakin pippurista!
- Itkupotkuraivarin äärellä: Miten sammuttaa tahtoikäisen raivo?
- Uhmaikä, tahtoikä – välttämätön vaihe lapsen kehityksessä
- Näitä vanhempia lapset pompottelevat – oletko sinä yksi heistä?
- Älä tee näitä virheitä kiukuttelevan taaperon kanssa
