Viimeksi päivitetty 1.11.2022
Leipää sen olla pitää
Sokerittomat päiväkodit ovat Norjassa yleisiä, sillä monet vanhemmat ovat huolissaan lastensa ruokavaliosta. Käsitykset terveellisestä ruuasta tosin vaihtelevat.
“Muuan isä 2000-luvun alussa ei halunnut tyttärensä syövän aamiaiseksi päiväkodissa tarjottavaa moniviljamysliä”, kyseisessä päiväkodissa harjoittelujaksoaan suorittamassa ollut opettaja muistelee.
”Tytön isä oli sitä mieltä, että mysli on epäterveellistä. Hän tapasi asian tiimoilta päiväkodin johtajan ja lopulta keskusteli asiasta myös päiväkodin johtoryhmässä. Hän sanoi, että hän ei anna periksi ennen kuin päiväkodissa ’saadaan leipää pöytään’”, opettaja muistelee.
Lopulta isä yksinkertaisesti kielsi päiväkotia antamasta lapselleen aamiaismysliä ja alkoi tuoda aamiaiseväät mukanaan. Ja mitä hän sitten toi – joka ikinen aamu? Kuusi palaa vaaleaa leipää, jotka oli voideltu pähkinäsuklaalevitteellä.
Miksi lapselle ei muka saa antaa ruoan kanssa limsaa?
”Minun täytyi erään kerran kertoa yhden lapsen vanhemmille, että lapselle ei saa tuoda päiväkotiin lounaaksi Mäkkärin hampurilaista ja ranskalaisia. Vanhemmat olivat yllättyneitä, etteivät he saaneet tuoda lapselle, mitä tämä halusi”, yksi opettajista muistelee.
Samainen opettaja muistaa erään isän, jolla oli oma näkemys aterioilla tarjottavasta ruokajuomasta.
”Hänestä oli kummallista, että lapsille oli tarjolla ainoastaan vettä ja maitoa. Hän kysyi, emmekö voisi vaihtelun vuoksi tarjota myös Fantaa tai Coca Colaa. Kun lapset kuitenkin tykkäävät limsasta enemmän, isä perusteli.”
Lue myös: Limu ei välttämättä lihota
”Tänään opetatte poikani ajamaan polkupyörällä”
Melko tavallista on myös, että vanhemmilla on epärealistisia odotuksia sen suhteen, mitä tarhaikäisille pitäisi päiväkodissa opettaa.
”Muuan äiti tuli juttusilleni ja kertoi, että heidän perheensä suunnittelee muuttoa ulkomaille. Hän sanoi, että siksi olisi hyvä, jos me kaikki opettajat puhuisimme hänen lapselleen pelkästään englantia tarhapäivän aikana”, yksi haastatelluista opettajista muistelee.
Lue myös: Kaksikielisillä lapsilla on tuplasti ilmaisuvoimaa
Kun eräs kolmivuotias poika toisaalla aloitti ensimmäistä tarhapäiväänsä isojen – 3–6-vuotiaiden – ryhmässä, toi äiti pojan lisäksi päiväkotiin uutuuttaan kiiltelevän polkupyörän. ”Tänään opetatte poikani ajamaan polkupyörällä”, äiti ohjeisti päiväkodin henkilökuntaa – ja kiirehti sitten töihin.
“Jokainen lapsi on yksilö ja on lapsia, joilla on erityisiä tarpeita. Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan tunnu ymmärtävän, että meillä ei ole päiväkodissa käytettävissämme loputonta arsenaalia erilaisia asiantuntijoita kaikkiin mahdollisiin tarpeisiin. Olen työurani aikana tavannut monia vanhempia, jotka ohimennen ilmoittavat, että heidän lapsensa ei osaa s- tai r-kirjainta, ja että meidän on pidettävä huoli, että lapsi pääsee puheterapiaan – mieluiten vielä saman päivän aikana”, yksi opettajista kertoo.
Vaunulenkille päiväunien aikaan
“Me emme voi antaa päiväkodissa jokaiselle lapselle yhtä paljon aikaa ja huomiota kuin he saavat kotona. Jokaista työntekijää kohti on useita lapsia, ja tottakai tämä näkyy jokapäiväisessä elämässä päiväkodissa. Muuan äiti sanoi, että yhden meistä olisi käytävä vaunulenkillä hänen tyttärensä kanssa joka päivä päiväunien aikaan. Kun kerroimme äidille, että meillä eivät riitä resurssit moiseen, tämä otti asiasta nokkiinsa ja tokaisi, että se on meidän ongelmamme, ei hänen”, 27-vuotias päiväkodin opettaja kertoo.
Lue myös: Pitkä hoitopäivä harmittaa lasta
On myös vanhempia, jotka eivät halua omien lastensa leikkivän joidenkin tiettyjen lasten kanssa.
”He eivät voi millään ymmärtää, että lasten leikkiä ei voi mennä keskeyttämään joka kerta, kun vanhempien osoittama “ei-toivottu” leikkikaveri on paikalla”, eräs opettaja muistelee.
Lue myös: Mathias, 2, oli päiväkotikiusattu
Päiväkodinko pestävä likaantuneet vaatteet?
Vaatteista tulee kodin ja päiväkodin välillä kinaa melkeinpä enemmän kuin mistään muusta.
Eräs kolmilapsinen perhe oli tainnut kyllästyä kotitöihin, sillä vanhemmat valittivat päiväkodissa, että heidän lastensa vaatteet likaantuvat aivan liikaa päivän aikana. He sanoivat, että jos vaatteet tulevat likaisiksi, olisi päiväkodilla velvollisuus pestä ja kuivata vaatteet ennen päivän loppua.
”Tämä tapahtui sateisena syyspäivänä. En oikein tiennyt, mitä vastata”, tilanteessa mukana ollut opettaja toteaa.
Ei sadevaatteita päälle luontoon – voivat mennä pilalle
Toisaalla eräs muotitietoinen äiti oli ostanut lapselleen kalliit sadevaatteet. Hän ojensi sadeasun päiväkodin työntekijälle ja painotti, että asua ei missään nimessä saisi käyttää luonnossa leikittäessä, sillä se saattaa mennä pilalle.
On vanhempia, joiden mielestä päiväkodin henkilökunta on vastuussa jokaisesta kadonneesta sukasta, nutusta ja lapasesta.
TESTAA: Oletko tunne- vai järkivanhempi?
”Eräät vanhemmat pitivät minua lähestulkoon panttivankina lasten pukuhuoneessa, kun heidän pienokaisensa sukka oli hukassa. On hämmästyttävää, kuinka paljon jotkut vanhemmat haluavat meidän käyttävän aikaa kadonneiden vaatekappaleiden etsimiseen – ja kuinka vihaisia he voivatkaan olla, kun jokin vaate joutuu hukkaan!” 35-vuotias opettaja sanoo.
Kollega puuttuu puheeseen ja kertoo erään äidin huutaneen: “Minä en saatana lähde täältä ennen kuin se jumpperi löytyy!”
Sairas lapsi? Entä sitten
Jokainen päiväkotilapsen vanhempi on silloin tällöin tilanteessa, jossa he miettivät, onko lapsi tarpeeksi terve päiväkotiin vai pitäisikö tämän jäädä kotiin sairastamaan. Toisaalta on vanhempia, joilla kyseistä ongelmaa ei tunnu olevan olemassakaan.
”Poika on hieman kipeä, joten kun kuume alkaa nousta, annatte vaan kipulääkettä”, oli muuan äiti ohjeistanut.
Lue myös: Milloin takaisin päivähoitoon?
”Moni vanhempi haluaa, että heidän pieni toipilaansa pysyttelee sisätiloissa koko päivän eivätkä millään halua hyväksyä, että jos lapsi ei ole tarpeeksi terve leikkimään ulkona, hän ei ole tarpeeksi terve tulemaan päiväkotiin”, yksi opettajista sanoo.
“Sen oli joka tapauksessa kuoltava”
Erään päiväkodin pihalta löytyi kerran puusta pudonnut, siipensä vahingoittanut pikkulintu. Joukko vanhempia, opettajia ja parivuotiaita lapsia oli kerääntynyt linnun ympärille juttelemaan tapaturmasta ja miettimään, mitä tehdä loukkaantuneelle linnulle.
Muuan isä pyyhälsi paikalle ja kysyi kovaan ääneen: ”Mitäs täällä tapahtuu?” Kun mies näki linnun, nappasi hän sen muitta mutkitta käsiinsä, käänsi sen niskat nurin ja heitti aidan yli metsään. ”Sen oli joka tapauksessa kuoltava”, mies totesi, poistui paikalta ja jätti jälkeensä järkyttyneen ja surullisen porukan kaksi- ja kolmivuotiaita taaperoita.
Lue myös: Menikö lapseni pilalle?
”Joskus ei tiedä, itkeäkö vai nauraa. Meidän on pysyteltävä ystävällisinä ja kohteliaina tilanteessa kuin tilanteessa, mutta joskus naaman pitäminen peruslukemilla on todella vaikeaa”, muuan työntekijä summaa.
Tarinoita riittäisi vaikka millä mitalla, mutta lopuksi päiväkodin työntekjiät haluavat kuitenkin korostaa, että useimmiten yhteistyö kodin ja päiväkodin välillä sujuu ongelmitta.
”Joskus on vain hyvä muistuttaa vanhempia siitä, että päiväkodin työntekijät tekevät kaikkensa lasten hyvinvoinnin eteen ja laittavat lasten tarpeet omien tarpeidensa edelle. Päiväkodin toiminnalle ei kuitenkaan voi asettaa samoja vaatimuksia kuin vaikkapa kotiin yksityisesti palkatulle lastenhoitajalle”, yksi työntekijöistä tiivistää.
(Ihmisten ja paikkojen nimet on jätetty pois jutusta kaikkien osapuolten yksityisyyden suojaamiseksi.)
Lue myös:
Äiti kuuluu töihin, mutta lapsi ei kuulu päiväkotiin?
