Kun perheessä on neljä alle kuusivuotiasta lasta, superisän kyvyt olisivat tarpeen. ”Aina vähintään yksi pojista on jonkinlaisessa uhmaiässä. Hermot menevät tasaiseen tahtiin vanhempien lasten kiukutellessa”, Lauri, 30, kertoo. Jutussa lisää nykyaikaisen suurperheen isän tunnustuksia.
Viimeksi päivitetty 25.2.2014
Neljä poikaa ei ole mikään helppo yhtälö. Kun jaloissa pyörii nelipäinen poikalauma, ja ne ovat kaikki omia lapsia, hulinaa riittää kotona kellon ympäri. Laurin pojat ovat 4,5 vuotta, 3 vuotta, 1,5 vuotta ja 3 kuukautta vanhoja.
”Väsymys on välillä melkoinen, kun illat venyvät. Tuntuu, ettei illassa tunnit riitä, vaikkei mitään ylimääräistä tekisi”, Lauri kertoo.
Lapset menevät Laurin perheessä nukkumaan aina liian myöhään.
”Iltarutiinit ja kaikki muutkin toimet ovat siinä mielessä vaikeita, että kotona lapset eivät ole oma-aloitteisia. Joka käänteessä heitä joutuu patistelemaan toimintaan”, Lauri sanoo.
Jokaisen uuden vauvan myötä nukkumaanmenoaika on siirtynyt myöhäisemmäksi.
”Homma on mennyt siihen, että kaikki iltatoimet tehdään ’jonossa’, yksi lapsi kerrallaan”, Laura toteaa.
Lue myös: Kuka on lapsen isä?
Vähintään yksi poika uhmassa
Välillä Lauri käy lasten kanssa ulkoilemassa. Talvella uloslähtö ei kuitenkaan käy käden käänteessä neljän lapsen kanssa.
”Kun on saanut kaikille puvut päälle ja vauvankin koppaan, alkaa ensimmäinen valitella pissahätää ja pahimmillaan toinen heti perään”, Lauri tuskailee.
Yleensä Lauri ottaa koko katraan mukaan, niin että vaimo voi keskittyä esimerkiksi ruoanlaittoon.
Uloslähtö ei ole kuitenkaan joka päiväinen rutiini. Siihen Laurilla ei ole voimia.
”Aina vähintään yksi pojista on jonkinlaisessa uhmaiässä ja heittää kapuloita rattaisiin kaikkiin mielenkiintoisempiin ajanvietteisiin lasten kanssa”, Lauri sanoo.
Lue myös: Isähormonit mullistavat miestä
Metsästäjä-keräilijä-isä huolehtii perheestään
”Unet jäävät minulla viikolla hyvin vähiin, koska illat venyvät väkisinkin, kun sekä lapset että pakolliset kotityöt pitää hoitaa. Parhaimmillaan minulle jää kuusi tuntia nukkuma-aikaa, ellei nukkumatti iske vaivihkaa jo pienimpiä poikia nukutellessa”, Lauri kertoo.
Lauri on järjestänyt asiansa niin, että vaimo saa nukkua pidempään aamulla.
”Saan siitä pientä alkukantaista tyydytystä. Sitä on melkein kuin metsästäjä-keräilijä-ajan ihminen, joka huolehtii perheestään – vaikka metsästysalue onkin keskisuuren kivialan yrityksen toimisto”, Lauri kertoo.
Lue myös: Isä on äitiä tärkeämpi
”Olen ok-tasoinen isä”
Lauri kadehtii superäitejä ja -isiä, jotka ovat aina pirteitä ja tekevät paljon asioita lastensa kanssa. Hän vain ei pysty siihen.
”Olen vain tavallinen, ok-tasoinen isä. Hermotkin menevät tasaiseen tahtiin vanhempien lasten kiukutellessa”, Lauri arvioi kovasanaisesti itseään.
Lauri paljastaa kuitenkin omaavansa erityisvoiman.
”Supervoimani on valvomiskyky. Joskus olen olosuhteiden pakosta saattanut olla vaikka muutamankin yön peräkkäin 3-4 tunnin tai jopa pienemmillä yöunilla. Pystyn silti tekemään sekä keskittymistä vaativaa aivotyötä työpaikalla että vielä hoitamaan lapsia vaimon apuna kotosalla illalla”, Lauri kuittaa omat ponnistelunsa perheensä eteen.
Supervanhemmat ovat tyypillisesti liian vaatimattomia omia kykyjään kohtaan. Kenties niin Laurin kuin myös monen muun väsyneen vanhemman arkivaatteiden alla hulmuaa juuri supervanhemman viitta.
