Ajatteletko mielessäsi kasvatustilanteen tietynlaiseksi, mutta arjen pyörityksessä et pystykään pitämään näkemyksestäsi kiinni? Päädytäänkö perheessäsi jatkuvasti sellaisiin ratkaisuihin, jotka lapsi on saanut määritellä? Jos on näin, perheessäsi saattaa olla auktoriteettiongelma.
Auktoriteettiongelmat ovat kasvatustieteen professori Juha T. Hakalan mukaan yleinen huolenaihe tämän päivän Suomessa.
”Muutama vuosikymmen sitten vanhemman auktoriteetti oli itsestäänselvyys. Tänä päivänä monet asiantuntijatkin ovat huolissaan kasvatusotteen murenemisesta. Puhutaan, että suomalaisissa perheissä meno on kuin lattiakanalassa. Toisinaan vanhemmat saattavat jopa pelätä lapsiaan”, Hakala kertoo.
Lue myös: Äitikortti: Jos hankit lapsia, myös hoidat niitä
Vanhemman velvollisuus on luoda turvaa
”Uhmaikä on kriittinen vaihe. Vanhemmat saattavat joutua tilanteeseen, jossa he aristelevat kasvattajan vastuun ottamista. Saatetaan antaa periksi, jotta päästäisiin pois kiusallisesta tilanteesta”, Hakala sanoo.
Silloin lapsi kokee, että hän voi itse tehdä päätöksiä vaikkapa makeisten käytön tai ruutuajan suhteen. Vanhempien pitäisi kuitenkin määritellä lapselle rajat.
”Konfliktit on kohdattava armottomasti. Vanhempien pitää uskaltaa kohdata myös toiset vanhemmat. Muksimiset leikeissä tai pihamaalla pitää käsitellä. Jos toista on loukattu, täytyy pyytää anteeksi. Vanhemman ei pidä pyrkiä pääsemään näistä tilanteista helpoimman kautta. Paikalta ei poistuta, eikä lapsen tekemisiä pidä selitellä tyhjäksi”, Hakala huomauttaa.
Jos vanhempi välttää konflikteja, lapsi oppii käyttämään tätä heikkoutta hyväkseen. Tilanne ei ole lapselle hyväksi. Kasvatustieteellisen ja psykologisen tutkimuksen valossa tiedetään, että lapsi kokee turvattomuuden tunteita joutuessaan oman elämänsä auktoriteetiksi liian varhain.
Lue myös: Hyvä isä, itsevarma tytär
– Vaikeisiin tilanteisiin kuten karkkihyllyyn kannattaa varautua etukäteen. Jos lapsi saa kaupassa raivareita, lapsen kanssa on hyvä jutella jo etukäteen siitä, ettei kaupasta osteta tällä kertaa makeisia eikä leluja.
– Älä anna lapsen raivolle ja kiukkuisille vaatimuksille periksi. Silloin lapsi oppii, että hän saa tahtonsa läpi huonolla käytöksellä.
– Kiristämistä pidetään huonona kasvatusmenetelmänä. Näin ei kuitenkaan aina ole. Kun vanhempi asettaa ehtoja lapsen toiminnalle, lapsi oppii tärkeän seikan aikuisten maailmasta. Aikuistenkin toiminnalla vaikkapa työelämässä tai liikenteessä on ehtonsa, eikä maailmassa pysty tekemään, mitä vain ilman seurauksia.
– Älä pelkää konflikteja. Pikkulasten välinen riita on samalla aina konfliktitilanne vanhempien välillä. Vanhemmalla pitää olla rohkeutta selvittää tilanteet loppuun asti. Syntyneitä tilanteita ei saa pakoilla.
Vaikeuksia ihmissuhteissa
”Jos lapsi on aina voinut olla tilanteen herra, hän on joutunut tekemään elämänsä matkalla paljon päätöksiä, joihin hänellä ei ole oman elämänkokemuksen tuomaa ratkaisumallia. Hän on joutunut ottamaan vastuuta asioista, joita ei olisi pitänyt joutua tekemään lapsen mitättömällä elämänkokemuksella”, Hakala sanoo.
Jos vanhempi ei kykene osoittamaan rajoja, lapsi oppii myös, että hän on aina päättävässä asemassa. Tällainen suhtautuminen muihin ihmisiin ei johda hyvään elämään.
”Pysyvien vuorovaikutussuhteiden luominen ei ole lapselle kovin helppoa, jos perheessä on aina menty lapsen pillin mukaan. Elämä ei ole sellaista , että sitä voidaan rakentaa vain omista lähtökohdista”, Hakala muistuttaa.
Varsinkin perustaessaan omaa perhettä lapsena tahtonsa aina läpi saanut ihminen kohtaa vaikeuksia.
”Läheisessä vuorovaikutussuhteessa hänen lapsena oppimansa malli ei tule toimimaan”, Hakala sanoo.
Lue myös: Viisi vaikeaa äitityyppiä
Uskotko itseesi vallankäyttäjänä?
Vaikka monet tietävät, että vanhemman on määriteltävä tiukat rajat lapsille, auktoriteettiaseman ottaminen voi tuntua vaikealta. Useilta vanhemmilta puuttuu usko itseen kasvattajana.
”Auktoriteettiasema edellyttää kokemuksen synnyttämää itsevarmuutta, uskoa itseensä ja omiin valintoihin. Kun on tietoa, tiedostaa myös sen, mihin kasvatettavalla ei ole vielä mahdollisuuksia. Taaperolta ei voi vaatia samaa kuin murrosikäiseltä”, Hakala muistuttaa.
Oma leväperäinen kasvatusote saatetaan perustella sillä, ettei haluta alistaa lasta perusteettomalle vallankäytölle.
”Monet sekoittavat auktoriteetin perusteettomaan vallankäyttöön, autoritaarisuuteen. Näitä käsitteitä ei kuitenkaan pitäisi sekoittaa keskenään”, Hakala sanoo.
Juuri vanhemman elämänkokemus antaa perusteen vallankäytölle.
”Kasvattajalla pitää olla näkemys siitä, mikä on oikein ja mikä on terveellistä ja mikä johtaa hyvään. Vanhemmalla on elämänkokemuksen tuoma oikeutus ohjata kasvatettavaa oikeaan näkemyksensä mukaiseen suuntaan”, Hakala sanoo.
Siitä asti kun muksu oppi kävelemään kunnolla (n. 1v), se on vain juossut paikasta toiseen. Oma tahto on VALTAVA ja uhmaraivareita tulee päivässä monta”, Vau.fi-foorumilla kirjoitetaan.
Äiti kertoo lapsen menettävän hermonsa heti, kun asiat eivät mene lapsen tahdon mukaisesti.
”Järjestelmällinen kieltäminen ja esim. ruokailun lopettaminen sen muuttuessa pelleilyksi ei ole tuottanut tulosta pitkälläkään aikavälillä. Sama koskee kaikkea muuta kiellettyä toimintaa, mm. kukkaruukkujen tyhjentämistä ja kukkien repimistä, kiellettyjen tavaroiden ottamista, karkailun estämistä, jääkaapin tyhjentämistä.”
