Viimeksi päivitetty 14.4.2010
 |
|
|
Joutilaat vanhemmat on kuin vanhempainvapautusrintaman manifesti: Painamme niska limassa töitä ja syyllistymme, kun emme ehdi viettää aikaa lasten kanssa. Leluteollisuus hyötyy asetelmasta ja rahastaa meidän syyllisyydellämme. Näin ei pitäisi olla!
Mutta mikä meidät voi vapauttaa tästä salakavalasta sorron yöstä?
Hodgkinsonin vastaus kaikkiin ongelmiin on yllättävä: on pyrittävä joutilaisuuteen niin vanhemmuudessa kuin työelämässä.
Toisin kuten olemme taipuvaisia ajattelemaan, vanhempien ei pidä raataa. Ei pidä passata lapsia. Ei saa sotkeutua lasten elämään järjestämällä heille jatkuvasti tekemistä. Eikä varsinkaan pidä tehdä töitä – ainakaan liikaa.
Monet kirjassa esitetyt kasvatusvinkit ovat suoritusvanhemmuuteen kyllästyneille kullan arvoisia. Hodgkinson esimerkiksi neuvoo vanhempia nukkumaan pitkään viikonloppuina. Silloin kaikki voittavat. Lapset pääsevät tekemään itse aamiaista, mikä kartuttaa heidän omatoimisuutta ja vanhemmat saavat levätä.
* * *
Kirjan perusteesi ei ole ongelmaton. Vaikka on kiistämätön tosiasia, että joutilaisuus on niin vanhemmille kuin lapsille hyväksi, on muistettava, että joutilaisuus on monille ihmisille silkkaa luksusta.
On elitististä olettaa, että kuka tahansa pystyy siirtymään osa-aikatyöhön. Hodgkinson voi kirjoittaa kirjojaan suuressa maaseututalossaan, mutta onko vastaavaa mahdollisuutta jokaisella suuryritysten oravanpyörään joutuneella vanhemmalla?
Hodgkinsonkin kertoo tulleensa joutilaaksi vanhemmaksi vasta myöhemmällä iällä. Nuorempana hän on juossut työn perässä kuin kuka tahansa kiireinen nykyvanhempi.
Sopii siis kysyä, olisiko Hodgkinsonin nykyinen elämäntapa mahdollinen, jos hän ei olisi paiskinut töitä nykyisen statuksensa eteen? Miten esimerkiksi kolmen lapsen, yhden ponin, muutaman kissan ja kanojen elättäminen onnistuisi, jos Hodgkinson ei olisi kouluttanut itseään ja kirjoittanut aikaisemmin maansa arvostetuimpiin lehtiin?
* * *
Ongelmista huolimatta kaikkeen puuttuvaa ja kaiken järjestävää vanhemmuutta humoristisesti analysoiva teos on erittäin tervetullut.
Me vanhemmat kun vajoamme velvollisuuksien täyttämään antihurmokseen ja kuvittelemme että tekemämme uhraukset ovat lastemme parhaaksi. Mutta mitä jos näin ei ole? Jospa passaava vanhemmuus vie lapsilta tekemisen ilon ja muokkaa pienokaisista kykenemättömiä itsenäiseen elämään?
Vaikka Joutilaat vanhemmat -teoksen teesit tuntuisivat liian radikaaleilta, kannattaa teokseen silti tutustua. Kirja kun tarjoaa takuuvarmasti tuoreen näkökulman nykyaikaiseen vanhemmuuteen.
Ja vielä sokerina iin päällä: Hodgkinsonin kärjistävä teksti saa lukijansa hymähtelemään, hymyilemään ja nauramaan ääneen ikään kuin joutilaisuus olisi jo tässä ja nyt.
Teksti: Jarkko Uro
Lue myös:
