Viimeksi päivitetty 8.4.2022
(Juttu on julkaistu alun perin Vau.fi-sivustolla maaliskuussa 2014.)
Oli talvinen perjantaipäivä, kun viisitoistavuotias Anna sulkeutui vessaan tekemään raskaustestin. Testi vahvisti Annan ennalta arvaaman tuloksen: Anna oli raskaana.
”Aluksi olin aika shokissa. Ensimmäinen ajatus oli, että apua, mitä minä nyt teen?” nuori äiti kertoo.
Anna kertoi raskaudesta ensimmäiseksi vanhemmilleen. He lupasivat tukea Annaa päätöksessään, mikä ikinä se olisikin. Kuukausien mittainen seurustelu samanikäisen nuoren miehen kanssa oli päättynyt jokin aika sitten eroon. Anna tiesi, että hänen pitäisi kasvattaa lapsensa yksin. Päätös pitää lapsi ei kuitenkaan ollut vaikea.
”Tiesin, että katuisin, jos tekisin raskaudenkeskeytyksen”, Anna kertoo.
Nuoresta iästään huolimatta Anna tuntee olleensa kypsä äidiksi.
”Mielestäni hyvä äitiys ei ole kiinni äidin iästä. Myös nuori äiti osaa ottaa lapsen tarpeet huomioon ja rakastaa lastaan. Halusin tätä lasta yhtä lailla nyt, kuin jos olisin ollut vanhempi. Tottakai mietin välillä sitä, ettei lapsen kanssa eläminen ole aina helppoa. Raskauden aikana kuitenkin kasvoin äitiyteen”, Anna toteaa.
Syntyi suloinen poikavauva, Eemeli. Silloin Anna oli jo täysin varma, että oli tehnyt oikean ratkaisun.
”En ole hetkeäkään katunut päätöstäni. Tuntuu niin oikealta olla äiti”, Anna sanoo.
Lue myös: Kun isi rakastaa vain pulloa
Säälittely harmittaa
”Olin varautunut hirmuiseen ryöpytykseen, kun raskaus tuli julki. Perhe ja sukulaiset ovat kuitenkin olleet hyvin kannustavia asian suhteen. Äiti tuli jopa ensimmäiselle neuvolakäynnille mukaani. Myös ystävät ovat olleet innoissaan vauvasta. He ovat kehuneet, että olin rohkea kun päätin pitää lapsen.”
Ulkopuolisten tapa tuputtaa kasvatusohjeitaan saa monet nuoret äidit ärsyyntymään. Anna ei kuitenkaan ajattele, että hänen saamiensa neuvojen takana olisi ikään liittyviä ennakkoluuloja.
”Vanhemmat ihmiset neuvovat mielellään lapsen hoitoon liittyvissä asioissa, mutta en usko, että se johtuu nuoresta iästäni. Luulen että neuvoja satelee, koska Eemeli on ensimmäinen lapseni. Neuvominen on ollut aina hyväntahtoista, joten en ota siitä itseeni.”
Internetin keskustelupalstoilla nuorten äitien elämää koskevia ennakkoluuloja kuitenkin viljellään valtavasti. Välillä keskustelu harmittaa Annaa.
”Nuoria äitejä säälitään usein turhaan. En ole koskaan kokenut, että menettäisin mitään koska olen äiti. Ajattelen, että sain elämääni jotain todella arvokasta, kun Eemeli syntyi. Elämä on tietenkin muuttunut äitiyden myötä. Olin ennen todella kova menemään kavereiden kanssa. Vietin paljon aikaa nuorisotiloissa ja ratsastin. Nyt menoja on vähemmän, mutta en edes osaa kaivata sellaista enää”, Anna kertoo.
Lue myös: Ero lapsiperheessä
Rauhallista arkea kotona
”Oleilemme aika paljon kotosalla. Asumme maalla, joten kauemmaksi ei ihan noin vain lähdetä. Käymme kuitenkin kerran viikossa vauvauinnissa ja kaverit käyvät usein meitä katsomassa. Jos kuitenkin haluamme kaupunkiin, kyyti yleensä järjestyy jostain.”
Vauva-arjen helppous on yllättänyt Annan.
”Jännitin ennen Eemelin syntymää, miten jaksan pienen vauvan kanssa. Kaikki on kuitenkin ollut helpompaa kuin luulin. Eemeli esimerkiksi nukkuu todella hyvin. En ole niin väsynyt kuin pelkäsin.”
Hyvät välit Eemelin isään ovat myös Annalle tärkeä asia. Isä käykin säännöllisesti tapaamassa poikaansa. Anna asustaa Eemelin kanssa edelleen vanhempiensa talossa. Suurimmaksi osaksi Anna kuitenkin hoitaa lastaan itse.
”Vanhempani hoitavat Eemelia, kun minulla on esimerkiksi hammaslääkäri tai joku muu pakollinen meno. Välillä käyn myös lenkillä. Isä ja äiti hoitaisivat Eemeliä varmasti enemmänkin, jos pyytäisin. Itse en kuitenkaan ole halunnut enempää menoja.”
Vaikka kotoinen arki Eemelin kanssa on mieluista, palaaminen koulumaailmaan siintää Annan mielessä. Vielä opiskelupaikkaa ei kuitenkaan ole.
”Tahtoisin opiskella lähihoitajaksi. Välillä iskee epätoivo, kun tie tuntuu aina nousevan pystyyn. En haluaisi opiskella ihan päätoimisesti, koska Eemeli on vielä niin pieni. Pitäisi ottaa hirveästi selvää, mitä kaikkia vaihtoehtoja on sivutoimisempaan opiskeluun”, Anna sanoo.
Teiniäitiys on Suomessa verrattain harvinaista. THL:n perinataalitilaston mukaan vuonna 2017 synnyttäjistä 1,4 prosenttia oli alle 20-vuotiaita. Nuorten synnyttäjien määrä on hiljalleen laskenut 1980-luvun lopusta lähtien ja vuonna 2017 mitattiin pienin osuus sitten syntyneiden lasten rekisterin perustamisvuoden 1987.
Nuoret äidit niputetaan julkisessa keskustelussa yleensä kaikki samaan lokeroon. Ei kuitenkaan ole sama, syntyykö lapsi 14-vuotiaan vai 17-vuotiaan naisen perheeseen, sillä nuori kypsyy valtavasti muutaman vuoden aikana. Lisäksi on muistettava, että aikuistuminen on hyvin yksilöllinen kehityskulku. Naiset myös päätyvät äideiksi hyvin erilaisista lähtökohdista. Nuoren naisen raskaus voi olla rimpuilua irti lapsuudesta, vahinko tai kypsän harkinnan tulos.
Saatu tuki ratkaisevaa
Nuorella äidillä on edessään äidiksi kasvamisen lisäksi myös kasvaminen aikuisuuteen. Toisinaan nuorten äitien kyky vastata pienen lapsen tarpeisiin oman kasvunsa lomassa on kyseenalaistettu. Useimmat nuoret äidit hoitavat vanhemman velvoitteensa kuitenkin hyvin. Tutkimusten mukaan paljon on kiinni siitä, millainen tukiverkosto nuorella äidillä on omassa elämässään.
Äidit, jotka saavat tukea esimerkiksi omalta perheeltään tai lapsen isältä pystyvät paremmin vastaamaan myös oman lapsensa tarpeisiin. Tukea saavilla äideillä on myös vähemmän masennusoireita ja heidän opintonsa edistyvät vaille tukea jääviä äitejä paremmin.
Vaikka nuoret äidit tarvitsevat muita äitejä useammin tukea vanhemmuuteensa, uuteen elämäntilanteeseen sopeutuminen voi olla heille helppoa juuri nuoren iän vuoksi. Nuorestakin naisesta voi siten kehkeytyä aivan esimerkillinen vanhempi.
Lähteet: Setlementtiliitto ry, THL/ Syntymärekisteri
