Kun saavumme Jyväskylän Vaajakoskella sijaitsevan idyllisen 50-lukulaisen omakotitalon pihaan, 3-vuotias Elli-tyttö juoksee pihalle meitä vastaan. ”Mahtavaa, että tulee vieraita! Voin näyttää teille mun huoneen!” Ellin pettymykseksi emme tulleet katsomaan hänen huonettaan. Tulimme tekemään juttua perheen yhteisestä harrastuksesta: hyönteisruokailusta.
Viimeksi päivitetty 18.4.2017
Ensimmäistä kertaa perheen äiti, Henna Takala törmäsi kotisirkkojen syömiseen Leijonan luola -ohjelmassa, jossa yksi osallistujista haki rahoitusta kotisirkkapatukoilleen. Kotisirkka on yleisin syötäväksi kasvatettava sirkkalajike.
Uusia ruokia mielellään kokeilessa Hennassa ohjelma sytytti pysyvän kiinnostuksen hyönteissyöntiä kohtaan: sirkkoja pitäisi päästä maistamaan. Toive toteutui Aasian-matkalla.
”Maku oli kuin olisi syönyt sipsiä”, Hennan puoliso Jesse Takala kertoo.
Sirkkoja myös lapsille
Perheen lapset Uuno, 6, ja Elli ovat molemmat kovia hyönteismaistelijoita – siitäkin huolimatta, että kun kysyn sirkkojen herkullisuudesta Ellilltä, hän kieltäytyy vastaamasta ja juoksee karkuun.
”Meillä menee aika lailla kaikki. Ei ole sellaista ruokaa, mitä nämä eivät söisi. Kotisirkkojen lisäksi lapset syövät myös sieniä, mikä on monelle ollut ihmetyksen aihe. Toisaalta käymme keräämässä ne itse”, Henna kertoo.
”Perusruoka on meilläkin kuitenkin varmin valinta lapsille”, Jesselisää.
Uuno olisi syönyt jopa jättimadon – jos isi olisi antanut.
”Bangkokissa oli makkaran kokoisia toukkia tarjolla. Uuno olisi halunnut maistaa sellaista. En olisi itse pystynyt, joten ohitimme sen matokojun vaivihkaa”, Jesse kertoo.
Nyttemmin, lukuisten sirkkojen, lehtokotiloiden ja matojen jälkeen, myös Jesse olisi valmis maistamaan makkaran kokoista matoa.
Ensimmäinen kotikokeilu tapahtui lehtokotiloilla
”Luin jutun lehtokotiloiden syömisestä. Ajateltiin, että näitä meidän pitäisi testata. Ensin maistoimme niitä keitettyina ihan sellaisenaan. Lapset olisivat syöneet niitä vaikka kuinka paljon. Henna on velho kehittämään reseptejä, joten hän kehitti aasialaistyylisen tulisen reseptin: kotilot currykookosmaidossa. Niistä tuli todella hyviä”, Jesse kehuu.
Seuraavaksi perhe yritti ruokkia itsensä jauhomadoilla. Toissa jouluna tapahtunut kokeilu ei mennyt täysin putkeen.
”Jauhomadot elävät omassa ruoassaan, kauraryyneissä ja vehnäjauhoissa. Madot tarvitsevat jotain kosteaa, esimerkiksi salaattia, joista saavat vettä”, Henna kertoo.
Salaatti alkoi homehtua kosteassa laatikossa, kun perhe oli joululoman aikaan pois kotoa. Home tarttui myös pahnoihin.
”Kokeilu päättyi siihen”, Henna kertoo.
Mitäs pannulla sirisee – eikun tirisee?
Henna esittelee meille, miten kotimainen sirkka valmistetaan. Tuoreeltaan sirkat viedään jääkaappiin, jossa ne vajoavat horrokseen. Jääkaapista sirkat siirretään pakastimeen. Jäätyminen tappaa sirkat.
Henna ottaa rasiallisen sirkkoja pakastimesta ja ravistelee sitä. Onko tämä jotain sirkan syöntiin liittyvää taikauskoa? Ei ala ihmisellä siivet kasvaa, kun ravistelee sirkkoja ennen syömistä?
Ravistelu osoittautuu kuitenkin tärkeäksi osaksi valmistusprosessia.
”Jalat ja siivet irtoavat, kun rasiaa heiluttelee. Jotkut ovat sitä mieltä, että jalat ja siivet ovat inhottavia ja jäävät kurkkuun. Näin ne saa helposti irti”, Henna kertoo.
Heiluttelun jälkeen sirkat pyöritetään salaattilingossa. Jalat ja siivet pyörähtävät nätisti astian ulkoreunalle ja loppuosa sirkasta jää astiaan.
”Sirkkoja keitetään 10 minuuttia. Ne voi myös valmistaa uunissa mausteiden kanssa”, Henna vinkkaa.
Miltä se kotimainen heinäsirkka nyt sitten maistuu?
Saamme Hennalta jo ennen ruokaa valmiiksi kuivattuja kotisirkkoja maistiaisiksi. Toimittajan suuhun kuivattu sirkka maistuu lähinnä sipsiltä. Itse sirkan maku on varsin hentoinen.
Jesse huomauttaa, että sirkkojen ruokavalio vaikuttaa makuun. Suomalaiset sirkat elelevät esimerkiksi kanarehulla ja kurkulla. Jesse epäilee, että Aasiassa syötävät sirkat saavat tymäkämpää rehua, sillä niiden maku on vahvempi.
Henna paistaa myös hirvipihvejä sirkkakuorrutteella. Pääsemme maistamaan tätäkin herkkua. Hirvipihvin osalta täytyy sanoa, että hirven maku peittoaa sirkan mennen tullen, eikä sirkka maistu paljoakaan pihvissä. Heinäsirkka hirvipihvissä onkin maun sijaan lähinnä kuriositeetti.
Parhaan sirkkamakuelämykseen saa syömällä perunamuusia pelkkien sirkkojen kanssa. Sirkkojen maku vastaa jälleen lähinnä niitä mausteita, joilla Henna on maustanut uunissa valmistettuja sirkkoja.
Maun sijaan heinäsirkassa tärkeimmäksi ulottuvuudeksi muodostuu hyvät ravintoarvot ja ekologinen tuotantoprosessi. Salaatin ja muusin kanssa heinäsirkka-ateriasta muodostuu lapsille ja kasvaville nuorille sopiva proteiinipitoinen ja terveellinen kokonaisuus.
Kotimaista sirkkaa saa esimerkiksi suomalaiselta sikatilalta
Vaikka sirkkojen myyminen ruoaksi on edelleen lain vastaista (tilanne muuttuu vuonna 2018), suomalaisia kotisirkkoja voi ostaa keittiösomisteeksi. Niksi on siis siinä, että sirkan ei sanota tulevan elintarvikekäyttöön.
Takaloiden perheen sirkkatoimittajana on kurikkalainen sikatilayrittäjä Panu Ollikkala. Koska tuotanto on täyttä käsityötä, sirkkaa ei vielä saa kovinkaan halvalla.
Sirkkajauhoa perhe on tilannut Thaimaasta. Kotimaista sirkkajauhoa ei ole vielä myynnissä. Suomalaisia Entocube Oy:n sirkkoja voi ostaa verkon kautta täältä.
Myös Henna virittelee siskon miehen kanssa sirkkatilaa Alajärvelle. Yksi sirkkojen myyntipiste löytyy siis lähitulevaisuudessa Takaloiden kotikaupungista Jyväskylästä.
”Olemme eristäneet sinne 10 neliötä sirkkakasvattamoksi. Kunhan sirkkaamo ensin valmistuu, sen jälkeen menee 5-8 viikkoa ensimmäisen sadon valmistumiseen”, Henna kertoo.
Sirkkareseptejä koko perheelle
Proteiinipitoiset sirkkasämpylät:
5 dl vettä tai maitoa
1 ½ tl
suolaa
25-50 g
hiivaa
3 dl kaurahiutaleita
n. 7 dl sämpyläjauhoja, joista n. 3 dl korvattu heinäsirkkajauheella
50g sulatettua voita
Sirkkapasta:
3 dl durumvehnäjauhoja 1½ dl sirkkajauhoa
n.1½-2 dl vettä
2-3 tl öljyä
½-1 tl suolaa
Rapsakat sirkat uunissa:
pakastettuja kotisirkkoja
suolaa
korianteria
valkosipulijauhetta
ruisjauhoja
Hienonnaa mausteet morttelissa. Lorauta öljyä sirkkojen päälle. Sekoita mausteet ja ruisjauhot sirkkojen sekaan. Paista uunissa noin 10 min. 225 astetta.
Tulinen lehtokotilokastike
keitettyjä lehtokotiloita ilman kuoria
1 tl currytahnaa
3 rkl öljyä
3 kpl kaffirlimetin lehtiä
1 chili
1 prk kookosmaitoa
Kerää haluamasi määrä lehtokotiloita. Syötä kotiloille esim. porkkanaa noin 2 viikkoa, jotta ne puhdistuvat sisältä.
Porkkanakuurin jälkeen kotiloiden pitää paastota pari päivää, jotta suoli tyhjenee. Sen jälkeen ne keitetään elävänä. Kuumenna öljy pannulla, lisää currytahna ja lisää kookosmaito. Silppua limetinlehdet ja lisää kookosmaidon sekaan.
Lisää kookosmaitoon pilkottu chili sekä keitetyt lehtokotilot. Lisukkeena esimerkiksi riisiä tai nuudeleita.
