”Olin kärsinyt 16-vuotiaasta asti kroonisesta vauvakuumeesta. Elämässäni ei kuitenkaan ollut potentiaalista isää tai kumppaniehdokasta”, Heli kertoo.
Helillä oli ystäväpiirissä naisia, jotka olivat tehneet ratkaisun. He olivat hankkineet lapsia ydinperhemallista poikkeavassa tilanteessa.
”Ystäväni oli hankkinut lapsen yksin. Olen tälle lapselle kummi. Sain seurata hänen arkeaan vierestä monta vuotta ennen omaa päätöstäni. Ilman ystäväni antamaa mallia en usko, että olisin lähtenyt tekemään lasta yksin”, Heli sanoo.
Ratkaisu lapsenhankinnasta tuli tehtyä ystävän kanssa yhdessä. Helin ystävä nimittäin oli päättänyt tehdä kahden miehen pariskunnan kanssa toisen lapsen. Lapsenteko ei ollut kuitenkaan mikään hetken mielijohde.
”Olin kypsytellyt ajatusta monta vuotta. Asiaa oli harkittu joka kantilta. Tiesin, että pärjään ja että en jää lapsen kanssa yksin”, Heli sanoo.
Intuitio apuun luovuttajan valinnassa
Kun lapsen tekee yksin, saa valita sopivimman spermanluovuttajan. Helillä oli neljä vaihtoehtoa. Kaksi olivat hänen heteroystäviään. Toiset kaksi olivat hänen ystävänsä kanssa lapsen tehneestä miespariskunnasta.
”Päädyin siihen, että heteroiden kanssa ei kannata yrittää. Kävisi vielä niin, että mies alkaisi tuntea isän tunteita ja olisi toiveikas parisuhteesta siinä vaiheessa kun lapsi syntyy. Valitsin siis homomiehen. Pariskunta odotti vauvaa ystäväni kanssa, joten heidän isän tunteensa olivat muualla”, Heli kertoo.
Näin valinta oli rajattu kahteen. Mutta kumpi pariskunnan miehistä tarjoaisi juuri sopivaa siemennestettä Helin tulevalle lapselle?
”Luotin intuitioon. Mietin, kumman luonne oli omaa luonnettani lähempänä. Valitsin siis lopulta miehen, joka oli enemmän minun tyyppinen mies”, Heli kertoo.
Molemmat kandidaatit olivat älykkäitä miehiä. Helin lopullinen valintakriteeri oli Onnin isän osoittama lämpö, herkkyys ja empaattisuus.
Kuin iso perhe
Yksin lapsen hankkiminen ei ollut Helille kuitenkaan yksinäistä puuhaa. Helin lähipiiri muodosti tiiviin tukiverkon.
”Olin raskaana ystäväni kanssa samaan aikaan. Meille molemmille syntyi pojat. Vietimme paljon aikaa keskenämme”, Heli kertoo.
Käytännössä laajennettu perhemalli teki Helin yksinhuoltajuudesta helppoa.
”Kahden isän ja kahden äidin koalitiosta oli paljon hoitoapua. Kun lapset olivat isompia, istuimme puistoissa hiekkisten laidoilla”, Heli kertoo.
Ystäväpiiri hajoaa
Isoissakin perheissä tapahtua muutoksia. Näin kävi Helin laajennetulle perheelle, kun hänen ystävänsä muuttivat pois pääkaupunkiseudulta.
”Ystäväni halusi maalle asumaan. Tapasimme edelleen, mutta päivittäinen yhteys katkesi. Se oli yhden aikakauden päätös”, Heli kertoo.
Perheen rakoilu joudutti myös Helin omaa päätöstä.
”Halusin itse palata kotiseudulleni omien vanhempieni luokse. Onnilla on vain yhdet isovanhemmat. Minulle on tärkeää, että heillä on tiiviit välit”, Heli kertoo.
Luovuttaja on Onnin siemenisä
Helin poika on nyt jo koulussa. Hän tietää, kuka hänen isänsä on, ja miten hänet laitettiin alulle.
”Pienempänä Onnilta meni suloisesti miehet sekaisin. Hän ei kiintynyt kumpaankaan. Olen puhunut Onnille siemenisästä. Meidän sopimukseen kuuluu, että voimme olla häneen yhteydessä, jos Onni haluaa tutustua”, Heli sanoo.
Tähän mennessä Onnin kiinnostus ei kuitenkaan ole vetänyt biologisen isän suuntaan.
”Lähinnä siemenisä tulee esille erityislahjakkuuksien kohdalla. Olemme miettineet, onko Onnin isällä samoja taitoja kuin mitä hänellä on. Se on ollut Onnille tärkeää”, Heli summaa.
Lue myös:
