Tuttu mies raiskasi nuoren Sarahin. Kolme viikkoa myöhemmin Sarah huomasi järkytyksekseen olevansa raskaana.
Sarah matkusti 20-vuotiaana pitkälle ulkomaan matkalle. Matkan loppupuolella nuori nainen tapasi komean nuoren miehen, Markin. Sarah rakastui mieheen välittömästi.
”Emme olleet rakastavaisia, mutta pidimme yhteyttä sähköpostitse ja puhelimitse myös sen jälkeen, kun tulin takaisin kotimaahani.”
Myöhemmin Mark tuli käymään Norjassa ystäviensä luokse. Sarah pääsi tapaamaan Markia uudelleen. Hän oli edelleen hullaantunut mieheen.
”Mutta kun hän oli väkivaltainen minua kohtaan, päätin lopettaa yhteyden pitämisen häneen”, Sarah kertoo.
Lue myös: Itsemurhan pitkät jäljet
”Hän huusi: aion tappaa sinut!”
Seuraavan vuoden aikana, Mark palasi jälleen Norjaan. Hän halusi tavata Sarahin uudelleen.
”Sen jälkeen kun Mark oli ollut väkivaltainen minua kohtaan, hän oli lähettänyt monta käsinkirjoitettua kirjettä minulle ja pyytänyt anteeksi sitä, mitä oli tapahtunut”, Sarah sanoo.
Mark pyysi Sarahin istumaan iltaa hänen ystäviensä kanssa. Sarah suostui.
”Meillä oli todella mukava ilta. Halusin todella uskoa, että hän oli muuttunut”, Sarah sanoo.
Illan päätteeksi Mark sanoi tarvitsevansa jotain hotellihuoneesta. Hän pyysi minua seuraamaan, jotta pystyisimme puhumaan rauhassa.
”Kun menin huoneeseen, hän lukitsi oven ja raiskasi minut. Sen jälkeen pääsin juoksemaan ulos hotellihuoneesta ja hän huusi perääni, että hän aikoo tappaa minut”, Sarah kertoo.
Sarah syytti itseään siitä, että oli suostunut tapaamaan Markin ja lähtenyt hänen kanssaan vielä hotellihuoneeseen.
”Olin vain ajatellut, että on hienoa saada sellaista huomiota. Hän oli hurmaava mies ja minä olin nuori ja typerä. Nyt näen, että hänellä oli klassisia psykopaatin tuntomerkkejä”, Sarah sanoo.
Lue myös: Vain toinen jäi eloon
”Eristäydyin.”
Raiskauksen jälkeen Sarah sulkeutui useaksi viikoksi ulkopuoliselta maailmalta. Hän ei puhunut kenellekään. Kukaan ei suuremmin ihmetellyt hänen käytöstään, sillä hän ilmoitti olevansa sairaana.
”Tukahdutin tunteeni. Päätin, ettei koko raiskausta ollut oikeasti tapahtunut”, Sarah kertoo.
Kolmen viikon päästä hän alkoi tuntea itsensä pahoinvoivaksi.
”Otin raskaustestin. Olin täysin vakuuttunut, että testi olisi negatiivinen, mutta halusin silti olla täysin varma asiasta”, Sarah sanoo.
Lue myös: Isi rakastaa vain pulloa
”Huusin ja kiroilin!”
Testi oli positiivinen. Useat tunteet alkoivat jyllätä nuoren naisen päässä.
”Muistan, että juoksin ympäri taloa kiroten ja huutaen. Olin täysin shokissa. Mutta kummallisinta asiassa on, että olin myös hieman onnellinen”, hän muistelee.
Abortti ei ollut vaihtoehto. Hän tiesi alusta alkaen, ettei yksinkertaisesti pystyisi keskeyttämään raskautta. Sarah soitti itselleen lääkäriajan ja uskoutui lääkärille.
”Lääkäri tuki minua koko raskausajan. Hän tuntee minut lapsuudesta lähtien ja hänelle saatoin kertoa kaiken. En tiedä olisinko pystynyt raskauteen ilman lääkäriäni”, Sarah kertoo.
Lue myös: Vain toinen jäi eloon
”Jos joku pystyy siihen, se olet sinä!”
”Kerroin kaiken myös äidilleni. Äitini sanoi aivan ensimmäiseksi, että hän haluaisi olla mukana synnytyksessä. Hän on tukenut minua aina. Hän sanoi minulle, että tästä tulee rankkaa, mutta jos joku pystyy siihen, se olet sinä. Äitini on yksinkertaisesti mahtava ihminen”, Sarah sanoo.
Sarah sai tukea myös psykologilta.
”Tunsin itseni usein tyhjäksi. Oli myös outoa mennä ultraääneen ilman miestä. Olen aina halunnut lapsia, mutta tietenkin vasta sitten kun olisin parisuhteessa tai naimisissa”, hän sanoo.
Lue myös: Turvakodit täyttyvät perheistä
”Olin aina ollut kiltti tyttö.”
Sarah päätti jo raskausaikana, ettei kerro tapahtuneesta mitään lapselle. Sarah ei muutenkaan halua, että useat ihmiset tietävät raiskauksesta. Hän kertoi ainoastaan psykologilleen, lääkärilleen, äidilleen, siskoilleen ja yhdelle ystävälleen.
”Minulta kysyttiin usein, kuka on lapsen isä. Oli hyvin raskasta puhua asiasta ja jätin mieluusti kokonaan vastaamatta isätiedusteluihin. Olen nimittäin huono valehtelija. Äiti kertoi puolestani sukulaisilleni, että lapsi sai alkunsa huonosti päättyneestä suhteesta. Äitini tarinan mukaan sain tietää raskaudesta vasta, kun suhde oli päättynyt”, Sarah kertoo.
Toisinaan Sarah on halunnut huutaa totuuden kaikkien kuultavaksi.
”Olin aina ollut kiltti tyttö, ja monet yllättyivät, kun saivat kuulla, että minusta oli tulossa yksinhuoltajaäiti. Osa sukuani on hyvin vanhoillista. He uskovat, että lapsia kuuluu tehdä ainoastaan avioliitossa. Monet heistä ovat jopa tuominneet minut”, Sarah sanoo.
Lue myös: Ydinperheellä on lyhyt historia
”Järkytyin kun näin tyttöni!”
Sarah pelkäsi raskausaikana monia asioita. Häntä hirvitti, että hänestä tulisi huono äiti. Hän pelkäsi myös sairaalaa niin paljon, että suunnitteli kotisynnytystä.
”Olin täysin hysteerinen. Olin varma, etten pystyisi synnyttämään sairaalassa. Onneksi nuori opiskeli tunnisti sairaala-ahdistuksen ja auttoi minua pääsemään sen yli. He taisivat myös huomata, että pelkoihini liittyi myös jotain muuta, sillä he olivat hyvin varovaisia”, Sarah sanoo.
Sarahin synnytys meni kuitenkin hienosti. Hänelle syntyi pieni tyttö, Linnea.
”Järkytyin kun näin Linnean ensimmäistä kertaa. Hän muistutti niin paljon isäänsä. En ollut laisinkaan valmistautunut tunteeseen. Onneksi kukaan muu ei ollut nähnyt Markia, joten vain minä pystyin näkemään yhtäläisyyden”, Sarah kertoo.
Itse synnytys ei tuottanut kuitenkaan ongelmia.
”Synnytys oli sata kertaa helpompaa kuin mitä olin odottanut. Kun lähdin sairaalasta, ajattelin, miten mukava kokemus synnytys oli ollut”, Sarah sanoo.
Vaikka synnytyksessä ei ollut ongelmia, rankat kokemukset kaatuivat myöhemmin nuoren äidin niskaan.
”Olin synnytyksen jälkeen täysin poikki. Minulle diagnosoitiin raskauden jälkeinen masennus”, Sarah sanoo.
Lue myös: Nuori ikä synnytyksen jälkeisen masennuksen riskitekijä
”Mark ei tiedä mitään.”
”En halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä. Raskausaikana vihasin häntä sydämeni kyllyydestä”, Sarah sanoo.
Sarah pitää hyvin epätodennäköisenä, että joutuisi kohtaamana vihaamaansa miestä enää koskaan.
”Sikäli kun hän asuu toisessa maassa, ja hänen ystävänsä eivät ole minun ystäviäni, ei ole suurtakaan mahdollisuutta, että hän saa asian selville. Vaikka hänen ystävänsä näkisivät minut, he eivät pystyisi sanomaan, että Mark on lapsen isä”, Sarah päättelee.
Lue myös: ”Äiti on elämän lähde”
”Hän on lahja!”
Linnea on parasta, mitä Sarahille on tapahtunut.
”Ajan kanssa olen oppinut hyväksymään tilanteen. Tyttäreni saa minut nousemaan vuoteesta joka päivä. Hän auttaa minua keskittymään elämän hyviin puoliin ja tulevaan, eikä siihen mitä on ollut”, Sarah sanoo.
Linneaa rakastetaan. Kaikki Sarahin läheiset ovat onnellisia hänen tyttärestään.
”Hän on lahja. Kuulostaa todella oudolta, mutta olen tällä hetkellä kiitollinen”, Sarah sanoo.
Sarah on onnellisempi kuin koskaan. Linnea on kaunis pikku tyttö, joka muistuttaa ulkonäöltään nykyään Sarahin perhettä.
”On todella outoa, kuinka paljon hän muistuttaa minun sisartani. On selvää, että hän kuuluu perheeseen. Ajattele, kuinka onnekas olen, kun saan herätä hänen kauniiseen hymyyn joka päivä”, Sarah sanoo ylpeänä.
Lue myös: Elämän lahja
”Pelkään miehiä.”
Sarah asuu yksin tyttärensä kanssa. Hän on erittäin varautunut, kun hän tapaa uusia ihmisiä.
”Pelkään miehiä, joten menee vielä pitkään ennen kuin pystyn tapailemaan ketään. Minun on todella vaikea luottaa miehiin”, Sarah sanoo.
Vaikeinta Sarahille tulee olemaan isästä puhuminen Linnealle.
”Ajattelen, että lapsella on oikeus tietää, kuka hänen isänsä on. Toisaalta en halua, että Mark olisi mitenkään tekemisissä meidän elämässämme”, Sarah sanoo.
Sarahilla oli kuvia Markista, mutta hän tuhosi ne sen jälkeen, kun Mark oli ollut ensimmäistä kertaa väkivaltainen häntä kohtaan.
”Ehkä kerron hänelle isän nimen kun hän täyttää 18-vuotta”, Sarah puntaroi.
Sillä välin Linnea voi nauttia täysillä elämästään.
”Olen niin ylpeä hänestä. Linnea ansaitsee vain parasta”, Sarah sanoo.
