Millaisia olivat Hellerenin perheen viimeiset tunnit vakavaan sydänsairauteen 3-vuotiaana kuolleen Angelikan kanssa? Antaa Elin-äidin kertoa omin sanoin.
Angelikalla oli synnynnäinen vakava sydänvika. Kahden ja puolen vuoden ikään mennessä hän oli käynyt läpi jo kolme sydänleikkausta.
Kolmannesta ja viimeiseksi jääneestä leikkauksesta koitui niin monia kompliakaatioita, että Angelika joutui jäämään sairaalaan, kunnes hän puoli vuotta myöhemmin kuoli.
Vanhemmat saivat tietää kaksi viikkoa ennen tyttärensä kuolemaa, että mitään ei olisi enää tehtävissä ja että aikaa on jäljellä vain vähän.
Vaikka hyvästien jättäminen pikku Angelikalle oli äärimmäisen vaikeaa, Elin-äiti kertoo, että lähdön hetki oli rauhallinen ja lopulta tervetullut: Angelikan ei tarvinnut enää kärsiä.
Näin Elin-äiti kertoo omin sanoin tyttärensä viimeisistä tunneista:
Huoneessa palaa lempeä valo, radio soi hiljaa.
Olemme rauhallisia nyt, hymy on palannut.
Ajatukset, jotka ovat piinanneet meitä kaksi viikkoa, väistyvät.
Pian ovat poissa turhautuminen ja pelko, taistelu on päättymässä.
Pian kaikki on ohi.
Angelika käy istumassa sylissämme, halaillaan.
Edellisestä kerrasta onkin aikaa, Angelika ei ole koskaan ollut halailija.
Ihmisiä piipahtaa luonamme pitkin päivää, mutta illansuussa koolla olemme vain me kaikkein läheisimmät.
Muistellaan kaikkea hassua ja hauskaa, mitä Angelika on elämänsä aikana ehtinyt tehdä. Tyttömme hymyilee. Sitten hiljaisuus laskeutuu jälleen.
Isosisko ei malta pysyä paikallaan. Hän pyrähtelee huoneeseen ja huoneesta pois kuin pikkulintu, kunnes lopulta väsyy, toivottaa siskolleen hyvää yötä ja menee nukkumaan.
Pidän Angelikaa sylissäni, keinutan häntä, silitän hänen hiuksiaan, pidän kiinni kädestä ja kerron, kuinka paljon rakastan häntä.
Että rakastan häntä aina.
Nyt voi olla vaan, ihan rauhassa.
Mummi jo odottaa tuolla jossain…
Laitan Angelikan vuoteeseen, johon hän nukahtaa rauhalliseen uneen.
Pieni käsi kädessäni hän katoaa unimaahan.
Puolenyön aikaan tunnelma muuttuu.
Odotan, jotain tapahtuu pian…
Nostan Angelikan takaisin syliini, halaan ja kuiskin korvaan.
Rauhassa vaan pikku tyttöni,
ei hätää.
Shhhh.
Sitten se tapahtuu.
Hän taistelee vastaan.
Aivan kuten hän on taistellut viimeiset kolme vuotta.
Mutta tällä kertaa turhaan…
Rauhassa vaan tyttöni…
Mummi odottaa…
… …
Nyt olet vapaa…
Angelika kuoli 2. elokuuta vuonna 2009. Tammikuussa 2011 Elin ja Tore saivat tyttären, ja niin Ameliesta tuli isosisko pikku Tirillille.
