”Kaikki luulevat, että isä ei ole kantanut vastuuta lapsestaan. Totuus on, että minulla ei ole yksinkertaisesti minkäänlaista käsitystä siitä, kuka on lapseni isä”, Anna kertoo.
”Minä olin yleensä se tylsä tyyppi, joka oli aina töissä tai treenaamassa”, Anna sanoo.
Aina ei kuitenkaan voi istua kotona, joten eräänä iltana Anna päätyi ystäviensä kanssa kaupungille juhlimaan. Alkoholi virtasi ja miehet olivat komeita.
”Hän oli pitkä ja vaalea. En muista hänen nimeään, mutta hän vaikutti todella mukavalta”, Anna sanoo.
Anna ei tiedä mitään muuta miehestä.
”Aamulla hän nukkui. Minä lähdin ennen kuin hän heräsi. Minusta tuntui, ettei minun pitäisi olla siellä”, Anna sanoo.
Hän ei muista miehen asuinpaikastakaan mitään muuta kuin sen, että lähistöllä oli bensa-asema.
Väsynyt olo
Yöllisestä edesottamuksesta oli jo viikkoja, kun kummallinen väsymys alkoi vaivata. Anna ajatteli, että kyseessä oli työhön liittyvä uupuminen. Sitten häneen iski flunssa.
”Olin apteekissa hakemassa nuhalääkkeitä. Silloin näin hyllyssä raskaustestin. Ymmärsin samalla hetkellä, että minun kuukautiseni olivat myöhässä. Ajattelin, että teen testin rauhoittaakseni mieleni”, Anna sanoo.
Mieli ei kuitenkaan rauhoittunut.
”Testi oli positiivinen. Maailmani luhistui! Olin yksin. Kuinka minä selvittäisin tämän? Miten pystyisin edes puhumaan tästä kenellekään”, Anna kertoo tunteistaan.
Anna päätyi soittamaan ystävälle.
”Hän vakuutti minulle, että asiat selviäisivät. Että kaikki kävisi lopulta parhain päin”, Anna muistelee.
Ystävän rohkaisemana Anna soitti lääkäriajan. Hän oli toisella raskauskuulla. Päätös lapsen pitämisestä oli selvä: Anna ei tekisi aborttia epätoivoisimmassakaan tilanteessa ja hänen tilanteensa oli varsin valoisa. Anna oli 24 vuotta vanha, hän oli käynyt koulunsa ja hänellä oli vakituinen työpaikka.
”Monet ihmettelivät päätöstäni. He olettivat, että tekisin abortin, kun minulla ei ollut miestä kuvioissa”, Anna sanoo.
Onneksi Annan omat vanhemmat tukivat häntä päätöksessä.
Annoin olettaa, että minut jätettiin
Anna on aina pitänyt omat asiansa ominaan. Kun Anna tuli raskaaksi, suurin osa hänen ystävistään oletti, että hänellä oli ollut jotain meneillään, ja mies oli jättänyt hänet tiukan paikan tullen.
”En ole korjannut heidän olettamuksiaan. Perheenikin olettaa, että minulla olisi ollut pidempi suhde lapsen isään. Totuus kuitenkin on, että minä en edes tiedä, kuka hän on”, Anna sanoo.
Anna pelkää, että totuuden paljastaminen saisi hänen perheensä ja ystävänsä halveksumaan häntä.
”Tein yhden virheen. En kuitenkaan ole sellainen ihminen. En halua myöskään nähdä itseäni sellaisena”, Anna sanoo.
”Oli oikein pitää lapsi”
Anna alkoi raskausaikana kirjoittaa omia ajatuksiaan päiväkirjaan. Hänen tyttärensä saa lukea kirjan, kun hän on riittävän vanha.
Raskausaikana Anna mietti, tekikö hän oikean päätöksen. Nykyään hän osaa vastata kysymykseen.
”Tiedän nyt, että oli oikein pitää lapsi”, Anna sanoo.
Annan tytär Mira on nyt 1,5-vuotias. Mira muistuttaa kovasti äitiään.
”Toivon todella, että tietäisin Miran isästä enemmän. Toivon, että Mira saisi tutustua isäänsä. Minä soisin sen mieluusti hänelle”, Anna sanoo.
Anna ei kuitenkaan ole yrittänyt löytää lapsensa isää. Hän ei edes pystyisi, vaikka haluaisi. Silti Anna ajattelee miestä päivittäin:
”Kuka hän oikein on?”
