Parisuhteessa arkiseksi muuttunut seksi on monelle kauhistus. Vaun bloggaaja ReginaVeritas on toista mieltä. "On ihanaa, kun puolisosta on tullu niin tuttu ja turvallinen", hän kirjoittaa.
Viimeksi päivitetty 16.9.2015
Kun kerron miehelleni suihkusta tultuani, että olen ajanut säärikarvani, tietää hän tasan tarkkaan, mitä sillä tarkoitan. Ja kun sitten nukuttaessani esikoista kuulen miehen leikkaavan sormenkynsiään, tiedän että hänellä on sama mielessä: Seksiä luvassa!
Usealle tämä on se vakiintuneen parisuhteen kauhistus. Seksi on arkistunutta, esileikkiä ei juurikaan ole ja seksin jälkeen molemmat palaavat halien ja pusujen jälkeen omiin puuhiinsa. Kamalaa! Tylsää! Puuduttavaa! Eihän siinä ole enää kipinää, ja suhde taatusti kärsii!
Minä näen asian kuitenkin aivan toisin: On ihanaa, kun puolisosta on tullu niin tuttu ja turvallinen!
On ihan ok, jos seksi on joskus huonoa
Ei tarvitse enää stressata niin ulkonäöstä, ei siitä kelpaanko. Ei tarvitse pelätä musertavaa torjumista, jos toinen ei innostukaan. Kun ehdottelu ei ole silmiinpistävää ja ilmiselvää, on helppo teeskennellä, ettei sitä ollutkaan. Eikä tietysti tutun, rakkaan puolison kanssa aina tarvitse selitellä muutenkaan haluttomuuttaan. Aina eivät halut vain kohtaa, eikä se ole toisen vika.
On luonnollista, että parisuhteen kypsyessä ja edetessä myös seksielämä muuttuu. Etenkin pikkulapsivaiheessa on aika seksille usein kiven alla. Joskus tuntuu, että halaaminen riittää. Ja sekin on ihan ok, jos seksielämä on välillä sanalla sanoen huonoa. Se pitää vain osata käsitellä suhteessa ja siitä tulee päästä yli. Syyttelyä en suosittele! Kun asioista pääsee yli ja vaiheet vaihtuvat toisiin, voi seksikin alkaa maistua ja kukoistaa.
Tutulle ja turvalliselle kumppanille voi sanoa suoraan, jos ei tunnu hyvälle
Tutussa ja turvallisessa kumppanissa on sekin mahtava puoli, että hänelle voi suoraan sanoa jos jokin ei vain tunnu hyvälle. Toisaalta kumppani todennäköisesti tietää tasan tarkkaan, mitä tehdä. Hänen ei tarvitse enää kokeilla ja keksiä. Uuttakin on helpompi kokeilla, kun pohja on vankka.
Voisinkin muuten ajella säärikarvani…
Teksti on julkaistu alun perin ReginaVeritaksen Avautumisvaihe-blogissa 27.6.2015.
