Itsenäisyyden ja kärsivällisyyden kehitykseen kuuluu myös omien kykyjensä ja lahjojensa löytäminen ja ilo siitä että noudattaa omia toiveitaan ja tarpeitaan. Itsenäisyyden myötä myös oma tahto vahvistuu. Muisti on nyt niin kehittynyt, että lapsella on selvä käsitys siitä, mikä on vialla, jos hän ei saa tahtoaan läpi – ja tämä tietysti lisää taisteluhalua.
Viimeksi päivitetty 1.6.2011
Uhmaikä
Me puhumme uhmaiästä eli itsenäistymisvaiheesta jonain kielteisenä asiana, mutta se on hyvin tärkeä vaihe lapsen kehityksessä. Lapsen täytyy koetella rajojaan löytääkseen paikkansa perheessä ja kehittääkseen sisäistä ääntään. Näin lapsi pääsee selville, mikä on oikeaa ja väärää oltaessa yhdessä muiden kanssa. Muista myös, että itsepäisyys on hyvä ominaisuus, kun lapsi puolustaa oikeuksiaan tässä maailmassa.
Lapsen vastarinta ei välttämättä ole kielteinen asia, mutta hänen täytyy vähitellen oppia esittämään näkökohtansa tahdikkaammalla ja määrätietoisemmalla tavalla. Se on välttämätöntä sitä silmälläpitäen, että saisi ajatuksiaan läpi sekä aikuisten että samanikäisten parissa. Ole siis ylpeä lapsesta, joka tietää mitä tahtoo, mutta älä anna lapsen uhman johtaa tilanteisiin ja käytösmalleihin, jotka suosivat lasta tai sinua.
Useimmat kokevat, että lapsi on nyt uhmaiässä, mutta se voi ilmetä eri tavoin eri lapsilla, riippuen lapsen temperamentista ja vanhempien tavasta käsitellä itsenäistymispyrkimystä. On tärkeää, ettet käytä lapsen tai omaa temperamenttiasi tekosyynä sille, miten suhtaudut lapsen tahdonilmauksiin. Juuri vanhemmilla on mahdollisuus – ja vastuu – opettaa lapselle, kuinka hän selvittelee vaikeita tuntojaan.
Kun lapsen turhautuneisuus kasvaa, hän voi saada vihanpurkauksen. Se voi olla pelottavaa sekä lapselle että ympäristölle, mutta se on täysin normaalia eikä mitenkään huolestuttavaa. Useimmilla tämä ilmiö katoaa vähitellen, kun lapsi oppii viestimään toisella tavalla. Toisinaan raivokohtaus voi tulla yllättäen ja varoittamatta, ja toisella kertaa huomaat sen kehittyvän ehkä useiden turhauttavien sattumien jälkeen.
Voit yrittää tyynnyttää lasta, jos se tuntuu rauhoittavan. Pidä häneen vähän etäisyyttä, jos se tuntuu hyvältä, mutta ole valmis puuttumaan asioihin nopeasti. Anna kohtauksen mennä ohi. Lapsi ei kuitenkaan kuule, mitä sanot sen aikana. Kun lapsi on tyyntynyt, voit ottaa hänet syliin ja lohduttaa häntä sekä ehkä jutella tapahtuneesta.
Kuinka vähentää turhautumista ja kiukuttelua?
Ole ystävällinen mutta päättäväinen ja selitä lapselle, miksi tämä ei saa tehdä halunsa mukaan. On tärkeää antaa myönteistä palautetta, kun lapsi käyttäytyy hyvin. Joissain tapauksissa on viisasta olla välittämättä aggressiivisista toimista ja kiukunpurkauksista, mikäli niistä ei aiheudu vahinkoa.
Temperamentti ohjaa paljolti lapsen käytöstä. On tärkeää, ettet käytä lapsen temperamenttia (tai omaasi) tekosyynä sille miten käsittelet lapsen uhmaa. Käy läpi tilanteita, jotka laukaisevat yhteenoton, ja yritä huolehtia, ettei lapselle tule liian monia turhauttavia kokemuksia. Tämä ei tarkoita sitä, että antaisit lapsen päättää kaikesta itse, mutta koeta olla mahdollisimman hienovarainen, kun sinun on tehtävä sellaista, mistä lapsi ei pidä, tai estettävä lasta tekemästä mielihalujensa mukaan.
Lapsen tulee kokea, että häntä kuunnellaan, joten yritä olla myötäilevä riidan tullen, poikkeamatta silti siitä mitä olette sanoneet. Muistathan olla myös herkkä lapsen tarpeille, ja yritä saada aikaan yhteistyötä, kun yhdessä suunnittelette, mitä lapsen tulisi tehdä ja millä tavalla. Silloin lapsi ymmärtää helpommin senkin, mitä ei saa tehdä. Jos lapsen toimia ohjataan positiivisella tavalla, ristiriidat vähenevät ja edellytykset kontakteihin ja yhteistyöhön samalla kasvavat.
Vältä sanomasta: ”Tänään en halua kuulla mitään karkin mankumista kaupassa.” Sano mieluummin: ”Tänään emme osta karkkeja, mutta saat päättää, ostammeko me banaaneita vai omenoita.” Kehu lasta, jos tämä pitää sopimuksen. Jos asiat eivät mene niin kuin ajattelit, koeta säilyttää tyyneytesi ja osoita lapselle vakuuttuneisuutesi siitä, että kaikki menee paremmin ensi kerralla. ”Sinä kai suutuit hirveästi tänään, mutta ensi kerralla varmaan teet niin kuin olemme sopineet.”
Juttele tunteista
Kaikki tunteet ovat hyväksyttäviä, eikä lapsen pitäisi koskaan olla tarpeen hävetä tunteitaan. On tärkeää erottaa toisistaan tunteiden hyväksyminen ja tekojen hyväksyminen. Tunteiden tulisi kuitenkin ilmetä tavalla, joka ei vahingoita ympäristöä. Kun huomaat, että lapsi pystyy ilmaisemaan suuttumusta ja muita vaikeita tunteita harkitummalla tavalla, on tärkeää antaa hyvin myönteistä palautetta, jotta lapsi käsittää olevansa oikealla tiellä.
Kun lapsi löytää omille tunteilleen tietoisuuden ja kielen, hänen on myös helpompi ymmärtää, mitä muut ihmiset tuntevat ja kuinka he voivat. Voit auttaa lasta kehittämään empatian kykyä esim. juttelemalla siitä, miten tuntuu ikävältä, kun joku on loukannut itsensä tai on jostain syystä pahoillaan.
Yritä olla kiinnittämättä kovasti huomiota siihen, mitä ympäristössä ajatellaan lapsen uhmasta, äläkä anna lapsen huomata, että huono käytös suututtaa sinua. Jos lapsi havaitsee voivansa vaikuttaa sillä lailla, hän on saanut tehokkaan keinon viedä tahtonsa läpi. Vaikka se ei ole helppoa, on kaikkein parasta, ettet anna lapsen kiukuttelun suuremmin vaikuttaa itseesi.
Jos itse reagoit vihaisesti suuttuneena, on vaikeaa opettaa lasta suhtautumaan maltillisemmin. Jos sanomistemme ja tekemistemme välillä ei ole selkeää johdonmukaisuutta, lapsi hämmentyy. Kun lapsi tulee uhmaikään, osa vanhemmista huomaa, että heidän itsensä on pyrittävä hallitsemaan tunteitaan.
Anna lapsen päättää itse
Voimakas itsenäisyyden tarve voi turhauttaa vanhempia, mutta valintatilanteet ja neuvottelut antavat lapselle tärkeitä elämyksiä ja hyvää harjoitusta. Tämä on hyväksi kielelliselle kehitykselle, ja lapsi vakuuttuu siitä että voi vaikuttaa ympäristöönsä. Anna lapsen valita, minkä myssyn hän laittaa päähänsä ulos mentäessä ja haluaako hän leivälleen juustoa vai maksapasteijaa. Voi silti olla viisasta rajoittaa valintatilanteita niin, ettei lapsi hämmenny. Anna hänen valita sellaisissa tilanteissa, joissa hän selviytyy.
Kysymykset käskyjä parempia
Lapsi ei tässä iässä lisääntyneen itsenäistymistarpeen vuoksi aina mielellään noudata ”sääntöjä”. ”Pane lakki päähäsi” tai ”hae kenkäsi” ei toimi kovin hyvin. Voit kuitenkin aina kiihottaa lapsen uteliaisuutta ja osallistumishalua: ”Missä sinun myssysi on? Osaatkohan itse laittaa sen?” Kaikki käy paremmin, kun lapsi saa näyttää, mitä osaa, eikä koe tulleensa komennetuksi.
pieni apuLainen
Pesu, ruoanlaitto, pihatyöt ja korjailu antavat lapselle auttamismahdollisuuksia. Lapsen on hyvä kokea, että asiat eivät olisi toimineet kotona niin hyvin, jos hän ei olisi ottanut osaa tehtäviin. Sekä pienistä että isoista on hyvä tuntea, että heillä on tärkeä asema perheessä.
Lasta voi myös opettaa korjaamaan pikku vahinkojen jälkiä. Jos hänen lasinsa kaatuu, voit näyttää, kuinka otetaan tiskiriepu tai talouspaperia ja kuivataan jäljet. Tämä ei ole rangaistus vaan mahdollisuus osoittaa, että lapsi pystyy selviytymään pikku ongelmista omin neuvoin. Jos jotain läikkyy, jälki voidaan vain kuivata. Jos jokin putoaa, se voidaan nostaa ylös. Ei se ole sen kummempaa. Anna lapsen yrittää itse, vaikka se veisikin aikaa. Lapsen itsetunnolle on tärkeää kokea, kuinka hän osaa jotain ja että sinä arvostat sitä.
Lue myös:
Kasvatus alkaa kommunikoinnilla
Puolivuotias kasvaa kiinni arkeen
Parivuotias tarvitsee rajoja ja kehuja
Leikki-ikäinen oppii tekojensa seuraukset
Lähteet:
Gustafsson, Lars H. | Kunsten å lose et barn | Cappelen 2003
Coloroso, Barbara | Växa med ansvar: uppfostra trygga, ansvarskännande och kärleksfulla barn | Richter, 2005
Gustafsson, Lars H. | Kunsten å lose et barn | Cappelen, 2003
Hiranandani, Veera | Lapsen kehitys. 0-6-vuotiaan virstanpylväät | Vau’kirja, 2006
Hougaard, Bent | Curling-vanhemmat ja lapsityrannit: järkevän kasvattajan käsikirja, suom. Virpi Vainikainen | WSOY, 2005
Kemppinen, Pertti, ja Rouvinen-Kemppinen, Katriina | Lasten kasvatuksen aarrearkku | Kannustusvalmennus P & K, 2004
Launes, egil, ja svedsen, knut Halfdan | Foreldrehjelpen. Oppdragelse som virker | Cappelen, 2006
Rye, Henning | Foreldre-barn-samspill. 0-1 år. En veiledning til foreldre: Du og jeg | Vett & Viten, 1996
Rye, Henning | Foreldre-barn-samspill. 1-3 år. En veiledning til foreldre: Sammen ut i verden | Vett & Viten, 1996
Rye, Henning | Tidig hjelp til bedre samspill. Nye metoder og nye muligheter | Universitetsforlaget, 1993 ulvund, stein erik | Forstå barnet ditt 0-2 | Cappelen, 2004
Wahlgren, anna | Lapsikirja: lasten hoito ja kasvatus, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen | Tammi, 1996
Hyödyllisiä linkkejä:
www.lskl.fi/kekseliäs kasvatus (Mannerheimin lastensuojeluliitto)
www.perhe.fi/taapero (Helsingin sanomat)
www.terveysportti.fi/lasten kasvatus (Duodecim)
