Viimeksi päivitetty 24.1.2023
”Kannatan koko kylä kasvattaa -asennetta”
Vau.fi:n gallupiin vastanneista lähes kaikki olivat sitä mieltä, että aikuinen saa ja hänen kuuluukin kieltää vierastakin lasta.
”Olen esimerkiksi kotipihassa komentanut naapurin lapsia, kun leikkiminen on alkanut näyttää turhan rajulta. Vaarallisiin tilanteisiin pitää puuttua”, sanoo Jani.
”Itse kannatan tällaista koko kylä kasvattaa -asennetta. Tilanteen vaatiessa on lupa kieltää, mutta olennaista on, miten puhuttelee vieraan lasta. Myös teini-ikäisen huolestuttavaan käytökseen puuttuisin. Tällaiseen olen jo hieman törmännytkin, koska esikoiseni on kouluikäinen”, Kaisa toteaa.
”Mielestäni se on vanhemman tehtävä”
Osa vastauksista oli epäröivämpiä.
”En lähtisi kyllä vierasta lasta komentamaan. Mielestäni se on vanhemman tehtävä”, Timo vastaa.
Teini-ikäisen huolestuttavaan käyttäytymiseen hän puolestaan puuttuisi.
”Kun on kyse alaikäisestä, on aikuisella tavallaan velvollisuuskin puuttua. Rankaiseminen kuuluu kuitenkin vanhemmille”, Timo sanoo.
”Oma lapseni on vasta vuoden ikäinen, ja koen hankalaksi puuttua vanhempien lasten leikkeihin. Minulla ei ole ehkä vielä silmää sille, millaiseen käytökseen kannattaa havahtua. Uskallusta tulee varmaan löytymään sitten, kun oma lapsi on samanikäinen”, pohtii Emmi.
Aina omat vanhemmat eivät puutu, vaikka pitäisi
Jotkut vastanneista toivat esille myös sen, etteivät kaikki vanhemmat puutu välttämättä edes oman lapsensa huonoon käytökseen.
”Olen nähnyt osan jopa kääntävän päänsä pois. On kuitenkin väärin kaikkia kohtaan, jos toisia sorsiva tai satuttava käytös sallitaan”, sanoo Tiia.
”Itsekään en tosin teini-ikäisten touhuihin kovin herkästi puuttuisi. On vaikea ulkopuolisena sanoa mitään, varsinkin kun ei tiedä perheen sisäisistä säännöistä. On perheitä, joissa teinin polttaminen ja juominen sallitaan”, Tiia jatkaa.
Lapsen oman vanhemman reaktiota pelätään
Moni vastanneista totesi, ettei menisi kieltämään lasta, jonka vanhemmat ovat läsnä. Moni puuttuisi ainoastaan silloin, jos kyseessä on todellinen vaaranpaikka.
Syynä vanhempien läsnäolon aiheuttamaan epäröintiin saattaa olla se, että toisten reaktiota pelätään.
Kukaan vastanneista ei ollut kohdannut ikävää käytöstä komennettujen lasten vanhemmilta.
Useilta internetin keskustelupalstoilta on kuitenkin luettavissa kokemuksia siitä, miten vieraan lapsen komentaja on saanut toimintansa vuoksi haukut niskoilleen.
”Vihainen käytös saattaa johtua enemmänkin säikähdyksestä. Harmistutaan siitä, ettei huomattu lapsen tilannetta itse ja ehditty ensin”, Karoliina pohtii.
Tuntuisi pahalta, jos joku toinen komentaisi omaa lasta
Muutamat vastaajista huomauttavat, että tuntuisi pahalta, jos omaa lasta komentaisi joku ulkopuolinen.
”Itseä voisi ärsyttää, jos joku hirmuisen tiukkapipoinen vanhempi alkaisi komentaa omaa lastani asiassa, joka ei omasta mielestäni sellaista vaatisi”, Jenni sanoo.
”Kaupan työntekijänä olen huomannut, että vaikka lapsia mielestäni pitäisi voida komentaa, jos he käyttäytyvät kaupassa sopimattomasti, ei niin kuitenkaan saisi tehdä. Olen pariin otteeseen saanut vanhemmilta ikäviä mulkaisuja, jos olen mennyt kieltämään heidän lastaan”, Milla kertoo.
”Kenelläkään ei ole silmiä selässä”
Joutuipa sitten komentajaksi tai komennetuksi, asiaan voi yrittää suhtautua ilman turhan kuumia tunteita. Tämän kiteyttää hyvin Jaana:
”Kellään äidillä ei ole silmiä selässä. Kukaan ei voi huomata aina kaikkea.”
Asiantuntija: ”Jos on olemassa erilaisia näkemyksiä ja vanhemmat ovat paikalla, en puuttuisi”
Jyväskylän ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikön yliopettaja Anna Rönkä ymmärtää, miksei nykyään haluta kovin herkästi puuttua vieraiden lasten käytökseen varsinkaan vanhempien ollessa läsnä.
”Kasvatuksen ei pitäisi koskea pelkästään omaa lasta, vaan edustamme kaikki yleistä aikuisuutta ja auktoriteettia. Mutta jos tilanne on sellainen, että siihen on olemassa erilaisia näkemyksiä ja vanhemmat ovat paikalla, en itsekään puuttuisi”, Rönkä pohtii.
”Nykyään on niin monenlaisia kasvatusmetodeja. Kasvatus on perheen sisäistä pesäaluetta, ja siksi ajatellaan mieluummin, ettei siihen sovi vieraana sekaantua. Ärsyyntyminen saattaa johtua juuri siitä, että kun vieras ihminen toruu omaa lastamme, ajatellaan, että tämä arvostelee samalla myös meitä vanhempina”, Rönkä sanoo.
Toisen lapsen komentaminen vaikuttaa olevan oletettua monimutkaisempaa.
Toisaalta todetaan, että muiden lapsia saa käskeä siinä missä omaakin, mikäli tilanne sitä vaatii. Juuri tässä kuitenkin vaikuttavat Röngän mainitsemat törmäysalttiit kasvatusmetodit ja erilaiset näkökannat.
Tilanne saattaa vaikuttaa vakavalta itselle, mutta ei välttämättä ole sitä toisen lapsen vanhemmille.
