Viimeksi päivitetty 11.9.2018
Vanhemman tehtävä on olla lastensa tekojen tuomari – ja oikeudenmukainen tuomari rankaisee rikkomuksista opastavasti ja rakentavasti.
Pienenkin lapsen on opittava, että teoilla on seuraamuksia. Kiellettyjen tekojen tekemisestä seuraa jotakin epämiellyttävää. Rangaistuksia ja kasvatustapoja mietittäessä on kuitenkin pohdittava seuraamuksen laatua suhteessa rikkomukseen.
”Kun lapsen teoille etsitään oikeaa seuraamusta, on otettava aina huomioon lapsen ikä ja kehitystaso”, neuvolapsykologi Leena Pallaskari kertoo.
Vahingosta ei rankaista
Pallaskari nimeää esimerkiksi tottelemattomuuden teoksi, josta olisi hyvä seurata johdonmukainen rangaistus.
”Lapselle ei tosin pitäisi koitua seuraamuksia, jos hänen käyttäytymisensä johtuu vahingosta tai jos lapsi ei ole ymmärtänyt, mitä häneltä odotetaan. Seuraamus ei myöskään saisi vahingoittaa lasta. Se ei saa olla henkistä eikä fyysistä väkivaltaa”, Pallaskari sanoo.
Lue myös: Menikö lapseni pilalle?
Hyviä ja huonoja seuraamuksia
Mitä nuorempi lapsi on, sitä konkreettisempia seuraamuksien pitäisi olla.
”Konttaava lapsi on syytä nostaa pois vaarallisesta paikasta. Leikki-ikäinen ymmärtää jo puhetta ja hänen kanssaan voi jo sopia, mikä on sallittua ja mitä seuraa, kun rikkoo sääntöjä”, Pallaskari toteaa.
Pienten lasten rangaistuksien olisi syytä olla myös välittömiä.
”Esimerkiksi jos lapsi käyttää kiellosta huolimatta lelua vahingoittaakseen muita, lelu kannattaa ottaa pois mahdollisimman pian lyömisen jälkeen”, Pallaskari opastaa.
Lelu lähti jäähylle
Tavaran menettäminen on sanallista nuhtelua tehokkaampi rangaistus. Jatkuva ei-sanan hokeminen on huonosti toimiva rangaistus.
”Lapsen huomion siirtäminen pois kielletystä asiasta toimii usein paremmin kuin kieltäminen”, Pallaskari huomauttaa.
Huutamalla opetat lapsenkin huutamaan
Väsyneiden vanhempien ykkösreaktio, huutaminen, on myös toivottoman epätehokas kasvatuskonsti.
”Huutamalla lapsi vain oppii itsekin huutamaan. Sen sijaan aikuisen äänenpaino ja voimakkuus voivat vaihdella erilaisia asioita sanottaessa. Näin lapsi oppii puheen eri nyansseja”, Pallaskari sanoo.
Ruualla ei leikitä
Ruokapöytäpelleilystä, esimerkiksi sen heittelystä tai lasin toistuvasta tahallisesta kaatamisesta, voi Pallaskarin mukaan hyvin olla seuraamuksena lapsen ruokahetken loppu. Jos ruualla on varaa leikkiä, lapsi tuskin on enää nälkäkuoleman partaalla.
”Ruoalla leikkimisen ei tarvitse olla sallittua ja ruoan pois ottaminen on viesti lapselle, että ruoka ei ole leikkimistä vaan syömistä varten.”
Avainsana: johdonmukaisuus
Jokainen perhe kuitenkin määrittää itse sallitun ja kielletyn rajan. Tärkeintä seuraamuksissa on johdonmukaisuus.
”Samasta rikkeestä täytyy seurata aina sama seuraamus”, Pallaskari toteaa.
Mikäli seuraamukset ovat epäjohdonmukaisia, ja samoista teoista yhtenä päivänä rangaistaan ja toisena ei välitetä, lapsi oppii kokeilemaan. Kielletyt asiat kiehtovat lasta, joten ehkä lemmikkieläimen häiriköinti tai laatikoiden tyhjentäminen olisikin tänään ihan ok?
Lue myös: Kun pinna palaa, Kun lapsi lyö
Luottamus aikuiseen kärsii
Johdonmukaisten seuraamuksien asettaminen on tärkeää. Ilman rajoja lapsi elää turvattomassa maailmassa.
”Liian väsyneet tai välinpitämättömät aikuiset eivät jaksa toteuttaa johdonmukaista kasvatustyötä, jolloin lapset eivät opi luottamaan aikuiseen. Jos lapsi ei luota aikuiseen, seuraamuksien olemassaolo on samantekevää, sillä lapset lakkaavat tottelemasta”, Pallaskari sanoo.
Näin ollen niskurointi sääntöjä vastaan ei välttämättä ole lapsen pahankurisuutta.
”Aikuista uhmaava lapsi itse asiassa testaa, voiko aikuiseen luottaa”, Pallaskari sanoo.
Valitse taistelusi
Paras ohjesääntö on yksinkertaisuus: luo kotiin vain sääntöjä, joiden noudattamista olet valmis valvomaan. Jos lapsella on kymmeniä sääntöjä, joista vanhemmat eivät ehdi pitää kiinni, kasvatus ei ole kovinkaan johdonmukaista.
”Mieluummin yksi sääntö, josta ei tingitä kuin kymmenen sääntöä, joista lipsutaan jatkuvasti”, Pallaskari muistuttaa.
