Viimeksi päivitetty 15.11.2010
Sukupuoliroolit askarruttavat niin vanhempia kuin kasvatusalan asiantuntijoita. Neuvolapsykologi Susanna Huttuseen otetaan silloin tällöin yhteyttä, kun lapsen ystäväpiirin sukupuoli ihmetyttää.
”Lapset valitsevat ystäviä monista syistä. Kiinnostuksen kohteet ja luonteenpiirteet vaikuttavat suuresti valintaan. Poikien seurassa viihtyvä tyttö saattaa olla vauhdikas tai tytöllä saattaa olla useita veljiä. Tyttöjen kanssa leikkivä poika voi olla rauhallisempi ja keskustelevampi luonteeltaan”, Huttunen selvittää.
Joskus kyse ei ole lapsen luonteenpiirteestä vaan yksinkertaisesta tosiasiasta.
”Läpipiirissä ei välttämättä ole samanikäisiä samaa sukupuolta olevia lapsia”, Huttunen huomauttaa.
Huolestuttavaa?
Pitäisikö sitten vanhemman olla huolissaan, jos lapsi leikkii toisen sukupuolen kanssa?
”Ylipäätänsä on lapsille hyväksi antaa itse valita omat leikkitoverit, jos leikit eivät ole muuten vaarallisia. Vanhempien tehtävänä on hyväksyä lapsen leikit sellaisenaan”, Huttunen kertoo.
Jos lapsella ei koko lapsuutensa aikana ole muita ystäviä kuin vastakkaisen sukupuolen edustajia, voi tilanne tuottaa ongelmia.
”Silloin lapsi oppii tuntemaan ainoastaan vastakkaisen sukupuolen leikit ja oman sukupuolen maailma jää vieraaksi”, Huttunen pohtii.
On kuitenkin äärimmäisen harvinaista, ettei lapsella pitkällä aikavälillä ole yhtään omaa sukupuolta edustavaa ystävää.
”Jos lapsi suosii järjestelmällisesti ainoastaan vastakkaista sukupuolta, asia kannattaa selvittää. Lapsella voi olla jokin syy, miksi hän välttelee omaa sukupuolta olevia lapsia”, Huttunen kertoo.
Kontrolloiva vanhempi ahdistaa lasta
Jos vanhempi puuttuu voimakkaasti lapsen valitsemiin ystäviin, on todennäköistä, että hän kontrolloi lastaan voimakkaasti myös muissa asioissa.
”Tällainen tiukasti kontrolloiva kasvatustyyli saattaa nousta vanhemman omista ongelmista. Vanhempi voi olla esimerkiksi ylihuolehtivainen tai hänellä voi olla liian korkealle asetetut kasvatustavoitteet”, Huttunen kertoo.
Lapsen ystäväpiirin ja käyttäytymisen liioiteltu kontrolloiminen vaarantaa lapsen psyykkisen kehityksen.
”On ahdistavaa lapselle, jos omat vanhemmat rajaavat, kenen kanssa saat leikkiä, millainen saat olla ja minkälaisia ajatuksia saat ilmaista”, Huttunen muistuttaa.
Alitajuista ohjaamista lelujen avulla
Vanhemmat harvemmin ovat nykypäivänä ylikontrolloivia. Tyypillisempää on, että ohjaamme lasten sukupuolisia valintoja huomaamattamme. Saatamme antaa ymmärtää, että esimerkiksi toisen lelun valitseminen on hyväksytympää kuin toisen.
”Poikalapsen vanhemmat eivät yleensä hanki nukketaloa. Muokkaamme lasten suhtautumista eri sukupuoliin tiedostamattamme”, Huttunen kiteyttää.
Tällainen tiedostamaton sukupuolikasvatus ei ole lapselle haitallista. Hoivaamiseen taipuvainen poika pääsee toteuttamaan itseään esimerkiksi päiväkodissa, jos kotona ei ole nukkeja.
”Poika voi myös hoivata esimerkiksi eläimiä tai pienempiä sisaruksiaan. Maailmassa on paljon lapsia – niin tyttöjä että poikia – joilla ei ole mahdollisuutta leikkiä nukeilla ja jotka kehittyvät silti normaalisti”, Huttunen summaa.
Kouluikäiset identiteetin rakentajat
”Kulttuurista riippumatta varsinkin 6–12 -vuotiaat pyrkivät suosimaan omaa sukupuoltaan leikeissä. Tämä liittyy lapsen sukupuoli-identiteetin kehitykseen”, Huttunen kertoo.
Oman sukupuolen yksinomaisesta suosimisesta voi olla myös haittaa.
”Ei ole lasten kehitykselle hyväksi, jos eri sukupuolet esimerkiksi koulussa eristäytyvät toisistaan. Se saattaa lietsoa konflikteja lasten välille. Aikuiset voivat puuttua asiaan ryhmämenetelmin. Tyttö- ja poikaryhmiä voidaan esimerkiksi rikkoa tietoisesti koulussa”, Huttunen kertoo.
Yksittäisen lasta, joka kieltäytyy leikkimästä vastakkaisen sukupuolen kanssa kaikassa ei kuitenkaan saisi Huttusen mukaan puuttua. Kyse on koko lapsiryhmän sisäistämistä asenteista.
”Tässä iässä kaverit tuomitsevat herkästi, jos poikkeaa muun ryhmän tavoista”, Huttunen muistuttaa.
