Amy Chua kuvaa kohukirjassaan Tiikeriäidin taistelulaulu, kuinka ankaraa ja kurinalaista amerikkalaiskiinalainen kasvatus on. Saavutuksiin perustuva kasvatusoppi elää ja voi hyvin kuitenkin kaikkialla maailmassa. Suomessa yksi vaativan kasvatuksen pesäke on jääkiekkotoiminta.
Viimeksi päivitetty 6.10.2011
Amy Chua on määrätietoinen kasvattaja. Chuan kannattaman kiinalaisen kasvatusmallin mukaan lapset eivät saa itse valita edes harrastuksiaan. Vanhemmat valitsevat lapsilleen jotain sellaista, joka valmentaa heitä tulevaa aikuiselämää varten. Lapsuuden ei nimittäin pidä olla hauskaa, vaan se on saavutuksien havittelua ja taitojen opiskelua.
Häviö on häpeä koko suvulle
Tärkeää on, että harrastettavassa lajissa voi voittaa. Kun lapsi piiskataan harjoittelemaan sillä uhalla että häviö tuottaa häpeää koko suvulle, pohjimmainen tarkoitus on lapsen itsetunnon kehittäminen. Harjoittelu nimittäin johtaa voittamiseen ja voitto valaa lapselle hyvää itsetuntoa. Näin Chua perustelee tyttäriensä harjoitustuntien sairaanloista valvomista.
Samoja kasvatusotteita käytetään varmasti myös länsimaissa. Tämän Chua tunnustaa. Hän kuitenkin tyrmää ajatuksen siitä, että kiinalainen kasvatus olisi sukua vaativalle urheilukasvatukselle, jossa lasta painostetaan koko perheen voimin kohti huippu-urheilun maailmaa.
Ero on Chuan mukaan siinä, että kiinalainen äiti – tai siis ainakin Amy Chua – vaatii tyttäriltään harrastussuorituksien lisäksi myös suoraa kymppilinjaa koulussa. Urheiluisät eivät ole koulun suhteen yhtä tiukkoja.
Kasvatusmetodit ovat kuitenkin urheiluvalmentajaisillä aivan samanlaiset kuin Amy Chualla. Yhtäläisyysmerkkejä ei siis pidä kieltää. Voimme löytää kiinalaisamerikkalaisen kasvatusmallin suomalaisista kiekkoisistä, jotka haluavat lapsestaan NHL-tähden.
Kiekkoisät vauhdissa
Lasten jääkiekkotoiminnassa mukana oleva valmentaja Sami Nuutinen kertoo, että liiallisuuksiin menevät vanhemmat ovat tuttu ilmiö jääkiekossa.
”Kyse ei tosin ole vain jääkiekosta. Perheitä, joissa painostetaan lasta kohti saavutuksia on kaikissa lajeissa. Myös musiikin saralla lapsista koulutetaan ammattilaisia vastoin heidän toiveitaan”, Nuutinen huomauttaa.
Suomalainen jääkiekko on kuitenkin korkeatasoista ja tämä luo paineita juuri kiekkomaailmaan. Monet perheenisät kokevat lapsen menestymisen jääkiekossa kuten Amy Chua lastensa menestyksen musiikissa: menestys on kunniaksi koko suvulle.
”Yli-innoikaita vanhempia on mukana. Valmentajaa saatetaan syyttää siitä, että lapsen pelipaikka ei sovi lapselle. Vanhemmat voivat myös hiillostaa valmentajaa siitä, että lapsi ei ole päässyt ylempään joukkueeseen”, Nuutinen kertoo.
Nuutinen ei kuitenkaan muista tapausta, jossa vanhemmat olisivat valmentajan kuullen haukkuneet lastaan, jos hän on pelannut harjoituksissa tai pelissä huonosti. Tällaisen koulimisen Amy Chuakin suorittaa vasta kotiseinien suojissa.
Vaativuus on lapsen kunnioittamista
Onko sitten lapselle hyväksi, että vanhempi hengittää hänen niskaansa ja vaatii
 |
| Chua, Amy, 2011: Tiikeräidin taistelulaulu. (Siltala, 247s.) |
yhä parempia suorituksia harrastuksen parissa?
Amy Chuan mukaan kovat vaatimukset ovat lapsen kunnioittamista. Kun lapselta vaatii paljon, samalla sanoo lapselle, että hän pystyy suuriin tuloksiin.
Tiikeriäidin taistelulaulu ei ole kuitenkaan täysin mustavalkoinen. Hänen toinen tyttärensä Lulu kapinoi voimakkaasti äidin pakkovaltaa vastaan ja lopulta hän saa tahtonsa läpi. Tytön ei tarvitse enää harjoitella viulunsoittoa. Hän saa itse valita mitä harrastaa. Niinpä Lulu vaihtaa viulunsoiton tennikseen.
Onko sitten länsimainen tapa antaa lasten harrastaa omaksi iloksi ja omien valintojen mukaisesti aina parempi tapa?
Tiikeriäidin taistelulaulun luettua asian näkee varmasti monipuolisemmin. Chuan viesti länsimaisille kasvattajille onkin seuraava: Meidän ei pidä tuomita innokkaita vanhempia suin päin narsisteiksi, jotka elävät lastensa saavutuksien kautta.
Chua muistuttaa, että lapsilta vaatiminen ei ole hauskaa puuhaa. Lapset nimittäin inhoavat tällaista vaativaa kasvattajaa perinpohjaisesti. Länsimaista tapaa seuraavaa vanhempaa taas rakastetaan, vaikka he eivät käytä yhtä paljon aikaa lasten kanssa harrastamiseen ja valvomiseen.
Mieti mitä vaadit
Voittoisiin suorituksiin painostavan vanhemman on kuitenkin syytä tarkistaa motiivinsa aika ajoin: Onko viulunsoitto todella asia mihin lasta kannattaa piiskata? Entäpä jääkiekko? Molemmat alat ovat nimittäin äärimmäisen kilpailtuja.
Epäonnistuminen ammattiuralla voi tuottaa karvaan pettymyksen niin lapselle kuin vanhemmallekin. Jos siis vaatii lapselta kovia suorituksia, eikö kannattaisi tehdä se sellaisella alalla, jossa menestyminen tuottaa varmemmin tulosta aikuiselämässä?
Teksti: Jarkko Uro
Kuvat: Kustannusosakeyhtiö Siltala, Peter Z Mahakian, iStockphoto
Lue myös:
