Nykysadut ovat melko säyseitä verrattuna vaikkapa Grimmin veljesten kirjaamiin hurjiin tarinoihin. Ovatko tämän päivän sadut soveliaampia lapsille vai ovatko ne jo liian kilttejä?
Viimeksi päivitetty 7.6.2010
Grimmin veljesten kokoamat sadut olivat alun perin aikuisten toisilleen kertomia kansantarinoita. Vaikka veljekset onnistuivat kesyttämään tarinat oman aikansa lastentarinoiksi, monet kertomuksista tuntuvat tänä päivänä sopimattomilta lapsille.
”Trude-muorin tarinassa paholainen muuttaa lapsen haloksi ja polttaa hänet elävältä. Tällaiset sadut voivat aiheuttaa lapselle jopa trauman. Toiset Grimmin tarinat ovat taas helmiä: esimerkiksi Ruusunen, Elämänvesi, Kaksi veljestä ja Kuusi joutsenta. Näissä tarinoissa hyvyys voittaa pahuuden”, satututkija Hilkka Ylönen kertoo.
Ylönen muistuttaa, että leikki-ikäiselle lapselle ei pitäisi lukea satuja, joissa on onneton loppu.
”Tämän ikäinen lapsi ei osaa käsitellä todellisen ja kuvitteellisen eroa. Lapsi saattaa pitää satua totena, joten surullinen loppu pahoittaa lapsen mielen ja voi aiheuttaa hänelle pelkoja”, Ylönen sanoo.
Lässyjä nykysatuja?
Vaaleanpunaisilla ja -sinisillä kansilla koristellut nykysadut voivat tuntua aikuisesta turhan kilteiltä. Miksi teemme nykyään niin kesyjä satuja lapsille?
”Eivät kaikki nykysadutkaan ole pehmosatuja. Esimerkiksi Roald Dahlin satukirjassa Kuka pelkää noitia Ylinoita muuttaa kaksi poikaa hiiriksi. Pojat myös jäävät hiiriksi tarinan lopussa”, Ylönen kertoo.
Vanhemmat tietävät parhaiten, millainen satu sopii omalle lapselle.
”Toiset lapset rakastavat jännittäviä satuja, joissa lopussa pahan palkka on kuolema, ja joissa hyvyydestä palkitaan ruhtinaallisesti. Toiset lapset pitävät taas lempeistä saduista. Tärkeää sadun valinnassa on lapsen kehitystaso ja kiinnostus satuun”, Ylönen kertoo.
Lapsen ei kuitenkaan pidä antaa valita mitä tahansa tarinaa luettavaksi.
”Ei ole syytä lukea synkkiä satuja lapsille. Sadussa voi tapahtua ikäviä asioita, mutta sadusta täytyy jäädä hyvä mieli”, Ylönen sanoo.
Pelottava voi kasvattaa
Joskus lapsen on kohdattava pelottavia ja lopullisia asioita, kuten esimerkiksi läheisen kuolema. Silloin saduista voi olla hyötyä.
”Sadut voivat tuoda murheelliset tapahtumat lempeämmin lapsen maailmaan kuin todellisuuteen perustuvat kertomukset”, Ylönen kertoo.
Vaikka kuolema on vahvasti läsnä Grimmin saduissa, Ylönen ei suosittele niiden käyttämistä kuoleman käsittelemiseen.
”Jos kuolemasta halutaan kertoa satujen välityksellä, kannattaa lukea lapselle nykysatuja. Erinomaisia satuja ovat esimerkiksi Kuinka pikku elefantti parani suuresta surustaan ja Mäyrän jäähyväislahjat”, Ylönen sanoo.
Ylösen mukaan satumaisuus on arvo sinänsä myös kuolemaa käsittelevissä tarinoissa.
”Annetaan lapsen luottaa siihen, että satu muodostaa arkielämästä erillisen saarekkeen, ja että sadun loppu ilahduttaa lasta”, Ylönen summaa.
Teksti: Jarkko Uro
Kuva: iStockphoto
Lue myös:
Ei perheen pienemmille
Helli, halaa ja silitä
Nykylapsen elämä on liian aikataulutettua
