Niillä kokemuksilla, joita lapsella on vuorovaikutuksesta kotona, on suuri merkitys sille, kuinka hän selviytyy muissa yhteyksissä. Jos lapsi on oppinut, että hänen aloitteisiinsa suhtaudutaan myönteisesti, on suurempi mahdollisuus, että hänellä on tarpeeksi itseluottamusta lähteä maailmaan myönteisin tuntein: hänellä on jotain annettavaa, ja hänet otetaan hyvin vastaan.
Viimeksi päivitetty 1.6.2011
Rankaisua vai seurauksia
Rankaisu on sana, johon monet suhtautuvat kielteisesti, ja monet ovat myös sitä mieltä, ettei se kuulu nykypäivän kasvatukseen. Lapsen on kuitenkin opittava, mitä kielteisiä seurauksia teolla voi olla: jos lapsi haluaa lähteä ulos ilman lapasia, käsiä palelee. Ei ole niinkään harkitsematonta antaa lapsen kokea sellaista jonkun kerran, mutta on tietysti varmistettava, että kaikki tapahtuu turvallisissa puitteissa.
Toinen seuraamusten laji ovat ne seuraukset, jotka panemme toimeen, jos lapsi ei noudata olemassa olevia sääntöjä tai tehtyjä sopimuksia. Seurausten täytyy olla loogisia tuloksia siitä, mitä lapsi on tehnyt, ja niiden on sovelluttava lapsen ikään ja kypsyyteen, jotta hän ymmärtää ne. Selitäthän aina lapselle, miksi teet niin kuin teet. Tarkoitushan on opettaa lasta ymmärtämään, että yhteistyö on parasta.
Sellaiset seuraukset ovat paljon parempaa opetusta kuin se, että esim. kielletään karkkipäivä, kun lapsi on käyttänyt sopimatonta kieltä aikaisemmin viikolla.
Kehu heti
Pyri säilyttämään kasvatuksessasi myönteinen sävy ja osoita lapselle, että huomaat myös hyvät asiat. Yritä mahdollisimman usein ”tarttua hetkeen”, kun lapsi on tehnyt oikein. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun huomaat helposti joutuvanne huonoon kierteeseen, jossa lapsi saa kielteistä huomiota, kun ”ei halua kuunnella”. Negatiivisia malleja on helpompi muuttaa, jos kiirehdit löytämään ja kommentoimaan oikeaa käytöstä ja sitä, mikä osoittaa, että lapsi kuuntelee sanomisiasi.
Lapsen on myös hyvä kuulla, kuinka puhut hänestä myönteisin äänensävyin. Voi tuntua vähän omituiselta näytellä lapselle tällä tavoin, mutta lapsen on hyvä itseluottamuksensa kannalta kokea aikuisten olevan niin vaikuttuneita, että he puhuvat lapsen tekemisistä. ”Kiia oli niin ihmeen kiltti tänään, että lainasi uutta pyöräänsä Sandralle” tai ”Santeri järjesteli kaikki leikkikalunsa ennen ruokailua, ilman että edes sanoin siitä”. Voit jutella lapsen kanssa myös kuulemastasi: ”Onko totta, että sinä olet kuorinut porkkanat?” tai ”Kuulin sellaista, että olit hirveän reipas kaupassa tänään!” Monilta lapsilta vaatii ponnistuksia tehdä vaatimuksien mukaan, ja heidän on hyvä tietää, että noita ponnisteluita arvostetaan.
Lapsi oppii leikkimään muiden kanssa
Yhdessäolo ja vuorovaikutus samanikäisten kanssa antavat lapselle tärkeitä kokemuksia, joita ei saavuteta samalla tavoin aikuisten parissa. Yhdessäolo samanikäisten kanssa harjoittaa lasta pidättämään omia tarpeitaan, sovittelemaan, odottamaan vuoroaan ja jakamaan leluja sekä huomiota.
Meillä aikuisilla voi olla houkutus puuttua peliin, kun näemme leikin jumiutuvan tai riitaa lasten välillä. Usein on kuitenkin viisasta pysytellä taustalla ja antaa lapsille ensin mahdollisuus ratkaista ongelmat itse. Tietysti puutumme asiaan, jos lapsella on hankalaa, mutta pienemmät erimielisyydet voivat ratketa muutenkin. Jos sinun on sekaannuttava leikkeihin, voisit tehdä sen niin, että lapset saisivat ajattelemisen aihetta. Se on parempi tapa kuin että vain kertoo, mitä nyt on tehtävä. Ja vaikka et menisikään mukaan, voisit käsitellä erimielisyyksiä, kun juttelet lapsen kanssa myöhemmin.
Jos huomaat, että lapsesi on leikeissä hyvin määräilevä tai että hänen on vaikea pitää puoliaan, voit yrittää kannustaa lasta sovittamaan omaa käytöstään suhteessa muihin lapsiin. Tässäkin on parempi käyttää kehotusten sijaan ajatuksia synnyttäviä kysymyksiä omasta käyttäytymisestä. ”Ajattelepa, jos Oskarista on yhtä kiva olla maalissa kuin sinusta. Ehkä voisitte molemmat olla puolet ajasta?” Vertaa: ”Seuraavalla kerralla annat sitten Oskarin olla enemmän maalissa.” ”Ehkäpä saatkin olla kaupan kassa seuraavalla kerralla leikissä, jos kerrot muille, että haluat olla.” Vertaa: ”Sinun pitää oppia sanomaan muille se mitä haluat.”
”Meillä tehdään näin”
Kun lapsi vähitellen saa enemmän kokemusta samanikäisistä ja oppii enemmän muista lapsista ja perheestä, joudut ennen pitkää kuulemaan sellaisen perustelun kuin ”mutta muut saavat tehdä niin”. Muut saavat katsoa enemmän telkkaria, syödä karkkia joka päivä, olla ulkona ilman lakkia ja valvoa myöhempään. Tähän on parasta puuttua heti. Kerro, että muilla vanhemmilla on vastuu omista lapsistaan mutta sinulla on vastuu omistasi ja että teet niin kuin katsot parhaaksi. On tietysti hyvä jutella muiden vanhempien kanssa, mitä mieltä he ovat, ja ehkä voitte myös saada aikaan yhteisiä sääntöjä joistain asioista.
Vältä opittua avuttomuutta
Lapsi käy kolmen ja kuuden ikävuoden välillä läpi lähes uskomattoman kehityksen niin liiketoimintojen kuin tietämyksen ja sosiaalisuuden kannalta. On silti luonnollista pitää esikouluikäistä pienenä. Kiireisessä arkipäivässä unohtaa helposti, miten paljosta lapsi itse asiassa selviää itse, kun saa vain vähän aikaa. Koeta varata päivän askareisiin niin paljon aikaa, että lapsi pärjää mahdollisimman hyvin itse. Pukeutumisesta, aterioista ja iltamenoista selviytyminen antaa itseluottamusta, ja sinulta säästyy aikaa, kun lapsi on oma-aloitteinen.
Vaikka lapsi tarvitseekin apua pikku ongelmiinsa, sinun tulee muistaa, että tehtävänäsi on ennen kaikkea opastaa, ei ratkaista kaikkia lapsen ongelmia. Onko lelu hävinnyt? Anna vihje, mistä sitä voisi etsiä, sen sijaan että ryntäilisitte ympäri taloa etsimässä. Onko palapeli liian vaikea? Yritä auttaa ”kädet selän takana”, niin ettet ota yliotetta. Onko reppua vaikea saada selkään? Anna lapsen vain yrittää itse. Sinulta vaaditaan aikaa ja kärsivällisyyttä odottaa, että lapsi löytää omat atkaisunsa. Anna mielellään tällaisia neuvoja: ”Voisitkohan kokeilla…”
Tietenkin autat lasta sellaisissa tehtävissä, jotka ovat liian vaativia. Kaikki tarvitsevat apua joskus, eivätkä kaikki tilanteet sovellu uusien haasteiden esittämiseen.
Lapsen tunteita tulee kunnioittaa
Riippumatta siitä, mitä menetelmiä valitsemme kasvatukseen, on tärkeää ajatella, että kasvatuksen on määrä tukea lapsen kehitystä. Rajojen asettaminen ja tekojen seuraamuksetkin on nähtävä tässä valossa. Nämä suuret tehtävät saattavat joskus tuntua ylivoimaisilta. Emmehän me onnistu olemaan koko ajan yhtä tarkkaavaisia tai vastaanottavia. Toisinaan puuttuu voimia, toisinaan ei aika riitä.
Kun lapsi saa yleensä hyvää huolenpitoa, hän selviytyy siitä, ettet aina ole yhtä vastaantuleva. Vähitellen lapsi oppii hyväksymään muiden perheenjäsenien tunteita ja reaktioita ja oivaltaa, etteivät vanhemmat ole kokoaikaisesti virheettömiä.
Jos tehtävästä tulee liian vaikea
Erityiset tilanteet voivat aiheuttaa joskus sen, että kasvattajan osasta tulee kovin vaikea, esim. lapsen tai muun perheenjäsenen sairaus. Toisinaan vanhemmat ja lapset ajautuvat huonoon jamaan kommunikoinnissaan, ja aikuinen voi kokea lapsen rasittavana. Kenties suuttumus tai uupumus valtaa sinut, niin etteivät reaktiosi lapsen käytökseen ole myötävaikuttamassa kehitystä oikeaan suuntaan. Tällöin on tärkeää hakea apua, ennen kuin kielteinen malli on juurtunut liian syvään.
Jos juttelet asioista neuvolassa, he voivat opastaa sinua kommunikoinnissa sekä kasvatusasioissa. Mahdollisesti he ohjaavat sinut edelleen asiantuntijoiden luo, jos siihen on tarvetta. Monissa tapauksissa kysymys on vain siitä, että saa apua nähdä, mitä itse asiassa tekee oikein, jolloin voi keskittyä tekemään enemmän sitä. Mitä aikaisemmin saat opastusta vaikeassa tilanteessa, sitä helpompi sinun on taittaa kärki negatiiviselta kehitykseltä.
Lue myös:
Kasvatus alkaa kommunikoinnilla
Puolivuotias kasvaa kiinni arkeen
Parivuotias tarvitsee rajoja ja kehuja
Uhmaikäinen kasvaa itsenäiseksi
Lähteet:
Gustafsson, Lars H. | Kunsten å lose et barn | Cappelen 2003
Coloroso, Barbara | Växa med ansvar: uppfostra trygga, ansvarskännande och kärleksfulla barn | Richter, 2005
Gustafsson, Lars H. | Kunsten å lose et barn | Cappelen, 2003
Hiranandani, Veera | Lapsen kehitys. 0-6-vuotiaan virstanpylväät | Vau’kirja, 2006
Hougaard, Bent | Curling-vanhemmat ja lapsityrannit: järkevän kasvattajan käsikirja, suom. Virpi Vainikainen | WSOY, 2005
Kemppinen, Pertti, ja Rouvinen-Kemppinen, Katriina | Lasten kasvatuksen aarrearkku | Kannustusvalmennus P & K, 2004
Launes, egil, ja svedsen, knut Halfdan | Foreldrehjelpen. Oppdragelse som virker | Cappelen, 2006
Rye, Henning | Foreldre-barn-samspill. 0-1 år. En veiledning til foreldre: Du og jeg | Vett & Viten, 1996
Rye, Henning | Foreldre-barn-samspill. 1-3 år. En veiledning til foreldre: Sammen ut i verden | Vett & Viten, 1996
Rye, Henning | Tidig hjelp til bedre samspill. Nye metoder og nye muligheter | Universitetsforlaget, 1993 ulvund, stein erik | Forstå barnet ditt 0-2 | Cappelen, 2004
Wahlgren, anna | Lapsikirja: lasten hoito ja kasvatus, suom. Pirkko Talvio-Jaatinen | Tammi, 1996
Hyödyllisiä linkkejä:
www.lskl.fi/kekseliäs kasvatus (Mannerheimin lastensuojeluliitto)
www.perhe.fi/taapero (Helsingin sanomat)
www.terveysportti.fi/lasten kasvatus (Duodecim)
