Viimeksi päivitetty 10.6.2008
Itsehillintänsä menettänyt lapsi käyttäytyy alkukantaisesti: hän lyö, huutaa, raapii ja potkii.
Pitkän linjan lastenlääkäri ja lapsen kehityksen asiantuntija Harvey Karp kutsuu tällaista käyttäytymistä ”kivikautiseksi” ja väittää, että aikuisen on viestittävä lapselle tavalla, joka sopii yhteen lapsen oman viestintätyylin kanssa.
Lue myös: Missä menee rajat?
Toistoja, napakkuutta, ilmeitä, eleitä
”Sen jälkeen, kun opin puhumaan taaperoiden kivikautista kieltä, olen onnistunut rauhoittamaan kaikkein hysteerisimmätkin lapset minuuteissa tai nopeammin”, Karp kehuu DailyRecord-lehden haastattelussa.
Kivikautinen taaperopuhe sisältää Karpin mukaan murahduksia, lyhyitä sanoja, toistoa ja dramaattisia kasvojen ilmeitä. Näin viestimällä aikuinen pystyy osoittamaan lapselle ymmärtävänsä tätä, mikä puolestaan saa lapsen rauhoittumaan. Ja vasta sitten, kun lapsi on tarpeeksi rauhoittunut, hän pystyy kuuntelemaan rauhallisia järkiperusteluja.
Lue myös: Kasvatus alkaa kommunikoinnilla
Ihmislajin evoluutio kolmessa vuodessa
Karp uskoo, että ensimmäisen kolmen elinvuoden aikana lapsi käy läpi 5 miljoonaa vuotta ihmislajin evoluutiota – varhaisista ihmisapinoista aina homo sapiensiin.
Kun lapsi nousee ensimmäistä kertaa jaloilleen, hän on Karpin näkemyksen mukaan edennyt evoluutiossa simpanssien vaiheeseen. Ensimmäisen syntymäpäivän tienoilla lapsen viestintä on eleiden ja äännähdysten sekamelskaa varhaisten alkuihmisten tapaan. Kaksivuotias prosessoi asioita kuin luolaihmiset ja kolmevuotiaat ajattelevat kuin ensimmäiset kyläläiset.
“Uhmakkaiden parivuotiaiden kanssa on paljon helpompi tulla toimeen, kun ensin oivaltaa, että monella perustavaa laatua olevalla tavalla he ovat kuin pieniä luolaihmisiä. Esihistorialliset ihmiset käyttivät alkukantaista kieltä, he olivat vahvatahtoisia, kärsimättömiä, jääräpäisiä ja suhtautuivat asioihin kielteisesti. Kuulostaako yhtään tutulta?” Karp kysyy verkkosivuillaan.
Näin käytännössä – malliesimerkin mukaan
DailyRecordin lehtijutussa kerrotaan, kuinka kivikautinen taaperopuhe toimii käytännössä, ainakin Harvey Karpin DVD:lle tallennetun esimerkin mukaan:
Filmillä 15 kuukauden ikäinen lapsi paukuttaa ovea ja huutaa päästäkseen ulos. Karp polvistuu lapsen tasolle ja sanoo: ”Ulos! Ulos! Ulos! ULOS! Sinulla on tylsää, tylsää, TYLSÄÄ! Ja haluat ULOS!” Muutamassa sekunnissa kyynelehtivä lapsi lakkaa huutamasta, katsoo Karpia ja toistaa sitten toiveensa ulospääsystä, mutta tällä kertaa rauhoittuneena ja ilkikurisesti.
Lue myös: Temperamentti: Millainen minun lapseni on?
Koska lapsi on nyt rauhoittunut, vanhempi voi selittää, miksi ulos ei juuri nyt voida mennä ja tarjota houkuttelevaa vaihtoehtoa lapsen alkuperäisen vaatimuksen tilalle.
Omaa malttiaan ei saa menettää
Karpin ohjeiden mukaisen kivikautisen taaperopuheen käyttäminen ei suinkaan tarkoita sitä, että vanhempien olisi tarkoitus menettää oma malttinsa ja heittäytyä omien tunteidensa vietäväksi.
Lue myös: Kun pinna palaa
Puhu “taaperoa” – käytä lyhyitä sanoja ja lauseita, paljon toistoja, lataa ääneen tunnetta ja käytä liioiteltuja ilmeitä ja eleitä – mutta tee se hallitusti äläkä menetä itsekontrolliasi, Karp neuvoo verkkosivuillaan.
Karpin taaperontaltutuskirja on nimeltään The Happiest Toddler on the Block.
Lähde: DailyRecord.co.uk: Tame your toddler
