Viimeksi päivitetty 12.12.2022
Parivuotiaalta uhmasankarilta on turha odottaa toiset huomioon ottavaa käyttäytymistä.
”Varsinkaan uhmatilanteessa lapsi ei pysty sisäistämään, miltä toisesta jokin asia tuntuu. Lapsi ei tiedä, miten toiselle aiheutetaan mielihyvää tai -pahaa”, terveyskeskuspsykologi Hanna Tuovinen kertoo.
Kaksivuotias talliainen voi kuitenkin yllättää.
”Uhmatilanteen jälkeen sama lapsi voi halata äitiä. Toisessa tilanteessa lapsi voi puolestaan huomioida äitiä kantamalla tämän laukkua tai viemällä pikkuveikan vaipan roskiin. Mutta tämä johtuu siitä, että lapsi on saanut avuliaisuudesta hyvää palautetta”, Tuovinen kertoo.
Huomaavaisuuden huomioimisen lisäksi lasta ohjattava, jos hän käyttäytyy epäempaattisesti toisia kohtaan.
”Kaksivuotias tarvitsee sanoja tunteille ja teoille. Siksi lasta pitää kieltää esimerkiksi satuttamasta toisia, vaikka lapsi ei vielä osaa samaistua toisen tunteisiin. Tunnepuoli kehittyy sitä mukaa, kun tunteita sanoitetaan ja tähän lapsi tarvitsee aikuisen ohjausta”, Tuovinen huomauttaa.
Lapsesta riippuen empaattisuus kehittyy kohti kouluikää. Tyypillisesti 5–6-vuotias on jo oppinut ymmärtämään, miltä toisesta tuntuu, kun esimerkiksi lyö lapiolla päähän. Kaikki lapset eivät kuitenkaan kehity samassa tahdissa.
”Kielen kehityksen ongelmat voivat heijastua empaattisuuden kehitykseen, sillä lapsi tarvitsee sanoja tunteiden käsittelyyn. Myös hahmottamisen ongelmat voivat levitä sosiaalisiin tilanteisiin. Lapsi ei välttämättä hahmota tilannetta, jolloin saattaa syntyä konflikteja”, Tuovinen huomauttaa.
Turvallisuuden tunne rakentuu varhain
Lapsen myöhempi kyky tuntea empaattisuutta muita kohtaan perustuu vauva-ajan kokemuksille.
”Empaattisuuden kehitys liittyy siihen, kuinka lapsi on kokenut turvallisuutta vauva-aikana ja miten hänen tarpeisiin on vastattu. Jos lapsi ei vauvana ole saanut perusturvaa, hänen voi olla vaikea suhtautua muihin empaattisesti myöhemmin elämässä”, Tuovinen kertoo.
Myös perheen ilmapiiri vaikuttaa lapsen empaattisuuteen.
”Pienestä lähtien vauva aistii, minkälainen ilmapiiri kotona on. Varsinkin kun lapsi alkaa varttua, hän huomaa, miten vanhemmat suhtautuvat toinen toistensa tunteisiin”, Tuovinen sanoo.
Kehitystä jarruttavia tekijöitä
Yllä mainitut kielen kehityksen viivästymät kuin myös hahmotusongelmat voivat hidastaa empaattisuuden kehitystä. Myös vanhemman rooli käytännön tilanteissa on tärkeä.
”Jos lapsi heittää palikalla toista lasta tai sanoo ilkeästi toiselle, mutta aikuinen ei huomioi asiaa, ei lapsi voi oppia, että teossa olisi ollut jotain vikaa. Myöhemmässä vaiheessa kaverit voivat opettaa empaattisuutta, mutta jos lasta ei ole pienenä ohjattu, hänen valmiutensa ovat heikommat”, Tuovinen sanoo.
Kaikki kieltäminen ei ole kuitenkaan hyvästä.
”Kylmä ja tiukka kasvatus voi myös estää empaattisuuden kehitystä”, Tuovinen muistuttaa.
Jos lapsen empaattisuuden kehitys ottaa takapakkia, voi kyse olla lapsen kokonaisvaltaisesta pahasta olosta.
”Perheessä voi olla vaikea tilanne. Voi olla surua, muutosta tai muuta mullistavaa. Lapsen pahoinvointi voi purkautua niin, että hän lyö toista lasta esimerkiksi hoidossa”, Tuovinen kertoo.
Juttelua lääkkeeksi kiperiin tilanteisiin
Ongelmatilanteissa on tärkeää, että lapsen kanssa puhutaan.
”Tilanteet on tärkeä purkaa. Lapselta voidaan kysyä, onko hänellä paha mieli. Miksi häntä suututtaa? Silloin lapsi huomaa, että hänestä ollaan kiinnostuneita”, Tuovinen kertoo
Pääsääntönä Tuovinen pitää sitä, että lapsi haluaa tehdä oikein.
”Kaikki lapset haluavat pärjätä kavereidensa kanssa”, Tuovinen sanoo.
