Viimeksi päivitetty 23.4.2024
Lasten ja vanhempien parissa työskentelevät sosiaalityöntekijät Kim Abraham ja Marney Studaker-Cordner kertovat Empowering Parents -lehden artikkelissa, kuinka lapsen räjähtävä raivo olisi parasta kohdata.
1. Yritä ymmärtää tunnetta raivoamisen taustalla
Jos lapsi saa raivokohtauksen, se on lapsen tapa reagoida vaikeaan tunneyhtälöön, ja raivon takana on aina jokin toinen tunne.
Jos vanhempi pystyy ymmärtämään, miksi lapsi raivoaa, ollaan jo puolitiessä tukemassa lasta vaikeassa tilanteessa.
Mitkä olosuhteet tai tunteet ovat ajaneet lapsen raivon partaalle? Onko kyseessä pettymys, suru vai kenties turhautuneisuus? Vanhemman tehtävä on opettaa lasta käsittelemään vaikeita tunteita muullakin tavalla kuin raivoamalla.
2. Älä itse reagoi tunteella
Kun lapsi alkaa raivota, myös moni vanhempi reagoi samalla tavalla. Lapselle saatetaan esimerkiksi huutaa takaisin.
Reaktiotapa ei kuitenkaan auta lasta hänen tunnesolmussaan. Lähtemällä mukaan lapsen raivoon vanhempi vain lietsoo lapsen tunnekuohua.
Jos tunnet omien raivon tunteiden kohoavan, asiantuntijat neuvovat vetämään henkeä. Jos lapsi on riittävän iso, vanhempi voi poistua huoneesta.
Voit toistaa mielessäsi mantraa: ”Reagoin tähän järkevästi. En lähde lapsen raivoon mukaan.” Tehtäväsi vanhempana on näyttää mallia tunteiden hallinnassa ja käsittelyssä.
3. Älä vähättele raivoa
On täysin normaalia, että lapsi on vihainen – saavathan aikuisetkin suuttua. Lapsen raivolle saattaa olla erittäin hyvä syy.
Jos raivoamista paheksutaan, lapsi saattaa ajatella, ettei hänellä ole oikeutta purkaa omia tunteitaan.
Raivokohtaus ei tietenkään ole paras tapa käsitellä negatiivisia tunteita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että raivoaminen pitäisi kieltää lapselta.
Jos lapsella ei ole muuta tapaa käsitellä tunteitaan, on lapsen kehityksen kannalta haitallista, että keino kielletään häneltä.
4. Pohdi seurauksia
Mikä on sallittua raivon vallassa? Tyynyn lyöminen nyrkillä voi olla oikein hyvä tapa, niin aikuiselle kuin lapsellekin. Sen sijaan tavaroiden heittely sisaruksen päälle ei ole – ja sillä on oltava seurauksia.
Asiantuntijat neuvovat kuitenkin odottamaan seurausten kanssa. Kun lapsi on saanut raivokohtauksen, rangaistuksilla uhkaaminen ei helpota lasta rauhoittumaan.
Vasta kun lapsi on rauhoittunut, voidaan puhua tilanteesta ja kertoa samalla raivon seuraamuksista.
Rangaistuksia on myös vaikea miettiä kuumentuneen tilanteen keskellä – parasta miettiä asia vanhempien kesken jo valmiiksi.
Ja tietysti on tilanteita, joissa lapsi ei ole tehnyt mitään sen kummempia seuraamuksia aiheuttavaa (kuten lyönyt sisarusta tms.)
5. Milloin selvitetään?
Raivo on tunne, jonka vallassa aikuinenkaan ei osaa toimia järkevästi. Monet vanhemmat kuitenkin yrittävät selittää omaa kantaansa raivoavalle lapselle.
Todennäköisesti lapsi raivostuu entisestään vanhemman selityksistä ja vetoomuksista.
Ajattele itseäsi tilanteessa, jossa olet saanut epäreilulla perusteella potkut töistäsi. Kun olet tunteiden vallassa, pystyisitkö analysoimaan tilannetta työnantajan näkökulmasta?
On parempi odottaa, että tunteet lauhtuvat. Vasta kun kaikki osapuolet ovat vastaanottavaisessa tilassa, tilannetta voidaan lähteä selvittämään.
6. Tärkeintä on näyttää tietä
Toiset vanhemmat pitävät lasten nuhtelua tärkeänä. Tietyillä teoilla on tietysti oltava seuraamuksia. Lapsen raivon tunteita ei kuitenkaan suitsita pelkillä rangaistuksilla ja uhkauksilla.
Vanhemman tehtävä on opastaa lasta vaikeiden asioiden kanssa. Rangaistus sellaisenaan ei kerro lapselle mitään siitä, miten hänen pitäisi käsitellä tunteitaan.
Vanhemman pitäisi tarjota lapselle myös jotain raivon tilalle: Minkä takia lapsi joutui raivon valtaan? Miten lapsi voisi käsitellä tunteitaan rakentavammalla tavalla?
