Vauvalla on päässään pehmeä kohta, aukile. Eräänlainen ”aukile” on myös äidillä, sillä vauvan ensimmäisten kuukausien aikana äidin äly ei useinkaan ole terävimmillään. Tuoreet äidit unohtelevat yksinkertaisempiakin asioita ja arki täyttyy joskus hullunkurisistakin töppäilyistä.
Kyseessä on imetysdementia, tuttavallisemmin ImDe. Ennen lapsia en uskonut koko ilmiön olemassaoloon. Vai että dementiaa mukamas, mitä lie mammojen höpötystä. Ei kyllä minulle ainakaan moista tule, ajattelin. Vaan kuinka ollakaan, molempien lasten vauva-ajat ovat todistaneet toisin. Vauvan synnyttyä aivosolut tekevät joukkopaon pääkopan kauimmaiseen nurkkaan ja muistista tulee teflonia.
Lue myös: Mokasin!
Imetysdementikon elämä on yhtä unohtelua. Ja hajamielisyyttä. Ja sekoilua. Lompakko päätyy jääkaappiin, sulatejuusto löytyy astianpesukoneesta. Pyykit ehkä pääsevät pyykkikoneeseen, mutta unohtuvat ohjelman päätyttyä rumpuun muhimaan. Kännykkä tekee mystisen katoamistempun noin viisi kertaa päivän aikana, samoin kotiavaimet.
Ruuanlaitosta tulee jännitysnäytelmä, kun puolivälissä leipomista unohtaa täysin, mitä kaikkia aineksia taikinaan on jo tullut laitettua. Postilaatikolle muistaa mennä vasta, kun postinjakaja huomauttaa ettei laatikkoon mahdu enää postia.
Autoilu on haaste, josta ei selviydy edes navigaattorin avulla, koska sitä käyttääkseen pitäisi muistaa mikä olikaan oikea ja mikä vasen. Auton tankkaaminen se vasta vaikeaa onkin, kun pitää muistaa sekä bensakorkin sijainti että menoveden oikea laatu.
Lue myös: Isät massuista sekaisin
Imetysdementikko pääsee tutustumaan myös poskia kuumottavaan ”pää kolisee tyhjää” -tunteeseen. Se voi iskeä vaikkapa silloin, kun lääkäriaikaa varatessa virkailija kysyy puhelinnumeroa. Tai kun pitäisi yhtäkkiä kertoa lasten sosiaaliturvatunnukset.
Normaalisti automaattisesti muistin lokeroista singahtavat asiat eivät muistu kirveelläkään mieleen. Tuuli suhisee korvien välissä myös kesken lauseiden ja tekemisten. Mitäköhän olinkaan sanomassa? Mihin mahdan olla menossa? Pitikö tänään tehdä tai muistaa jotain?
Muistilaput, kalenterit ja kännykän muistutukset tulevatkin ImDeä potevalle tutuiksi ja pakollisiksi arjen selviytymisvälineiksi. Kuluva viikonpäivä pitää tarkistaa päivyristä ja pienimmätkin rutiineista poikkeavat tulevat askareet on syytä kirjoittaa kissan kokoisilla kirjaimilla ylös samantien.
Ilman ostoslistaa kauppaan lähtö tarkoittaa sitä, että kaupasta muistaa ostaa vain sen elintärkeän. Siis suklaan.
Imetysdementia ei ole vain imettävien äitien ongelma. Unohtelusta kärsivät äidit vauvanruokintatavasta riippumatta, ja englannin kielessä äitien hatarapäisyydelle onkin imetysdementiaa osuvampi termi: mumnesia (sanoista ”mum” ja ”amnesia”).
Ilmiötä on tutkittu ainakin Bostonin yliopistossa, jossa tutkijat havaitsivat äitien muistiongelmien taustalla olevan neljä seikkaa: priorisointi, hormonit, väsymys ja kipu. Vastasyntyneen äidin prioriteetti on vauva, ja äidin omistautuminen lapselle tarkoittaa automaattisesti epäolennaisempien asioiden painumista aivojen vähemmän aktiivisille alueille.
Synnytyksen jälkeen romahtava estrogeenitaso vaikuttaa sekin muistiin, sillä normaalisti estrogeeni toimii välittäjäaineena ja lähettää signaaleja aivoihin. Väsymys on tietenkin ilmeisin muistamattomuuden syy. Tutkijat arvioivat, että vauvan ensimmäisen vuoden aikana äiti voi menettää kaikkiaan jopa 700 tuntia unta.
Muistamattomuus on tutkijoiden mukaan myös osa äidin synnytyksen jälkeistä puolustusmekanismia: muistin hiipuminen auttaa unohtamaan rankan ja kivuliaan synnytyksen ja takaa näin, että nainen on pian valmis uuteen kierrokseen. Ovelaa!
Imetykselläkin on toki osansa hajamielisyyteen. Imettävät äidit menettävät yöuntaan eniten, ja imettävillä erittyy hormonia, joka saa äidin paitsi rentoutuneeksi, myös tunteiltaan pehmeäksi ja hieman hajamieliseksi.
Mutta on hatarapäisyydessä hyviäkin puolia. Ensinnäkin, sen piikkiin voi hyvin laittaa kaiken töppäilyn. Unohtuiko mennä neuvolaan? Ristiäisten kiitoskortit lähettämättä? Kokkailut menivät pieleen? Aina voi syyttää ImDeä.
Toisekseen, kun kerran höperyydelle on selvä syy, voi kerrankin ihan hyvällä omallatunnolla katsoa saippuahömppää tai lukea Hesarista pelkät sarjikset. Mitä sitä turhaan päätään millään monimutkaisella vaivaamaan.
Kolmanneksi: imetysdementia on oiva kurkistusikkuna tulevaan, nimittäin vanhuuteen. Dementikkoäidin ja dementikkomummon arjessa on paljon yhtäläisyyttä, samanlaisina toistuvia päiviä hetkessä unohtuvine ajatuksineen.
Ja viimeksi, mikä parasta: tilanne ei ole pysyvä. Tahma-aivoisuudesssa tarponeelle siintää onnenpäivät, kun sumu viimein hälvenee. Kuinka virkistävältä ihan normaali ajatus- ja muistitoiminta mahtaakaan silloin tuntua. Äiti-ihmisen uudelleenälyllistyminen, kuuluisa järjen riemuvoitto! Sitä odotellessa.
Hanna Brockman on vapaa toimittaja ja valloittavan veljesparin onnellinen äiti. Arki on täynnä vilinää ja vilskettä, mutta onneksi välillä on aikaa lukea lehti loppuun, hengittää syvään pilateksessa ja kuunnella puiden huminaa metsälenkillä. (Kuva: Mauri Ratilainen)
