Viimeksi päivitetty 4.7.2022
Vauvan ravistelu johtaa vammautumiseen helposti: Jo muutama edestakainen ravistusliike riittää aiheuttamaan vauvalle pysyviä vaurioita, sillä vauvan pää on hyvin suuri ja painava verrattuna sitä tukeviin niskan lihaksiin. Lisäksi vauvan nivelsidokset ovat hyvin joustavia, joten vammoja syntyy helposti.
Ravistellessa vauvan pää heiluu hallitsemattomasti puolelta toiselle. Holtiton päänliike voi aiheuttaa aivovaurioita, sekä vammoja pään ja niskan alueille.
Tutkimusten mukaan yleisimmin vauvaa ravistelee vauvan isä tai äidin miesystävä, joka turhautuu siihen, että lapsi ei lopeta itkemistä. Ravistelulle altteimmassa iässä ovat 3–4 kuukauden ikäiset lapset, pojat hieman tyttöjä yleisemmin.
Vauvan ravistelu on huolestuttavan yleistä
Vauvan ravistelu on Suomessa huolestuttavan yleistä, ja THL:n neuvoloista saamien tietojen mukaan se on viime aikoina yleistynyt.
Arvioiden mukaan kaikista alle kaksivuotiaista lapsista vajaata 3 prosenttia on ravisteltu vähintään kerran. Lisäksi arvioidaan, että jokaista vaikeaa ravisteluvammaa kohti 152 muuta lasta on joutunut lievemmän ravistelun kohteeksi ja heidän lievät oireensa jäävät toteamatta.
Shaken baby syndrome, ravistellun vauvan oireyhtymä
Ravistelulle tyypilliset vammat tunnetaan lääketieteessä nimellä ravistellun vauvan oireyhtymä, shaken baby syndrome.
Oireyhtymässä lapsella on vammoja ja sisäisiä verenvuotoja esimerkiksi silmissä, kaularangan alueella ja aivoissa.
Noin kolmasosalla ravistelluista vauvoista havaitaan lisäksi raajojen luiden murtumia. Miltei viidesosalla on kallon murtuma. Ravistellun vauvan oireyhtymässä kuolleisuus on 7–23 prosenttia.
Tyypillisiä välittömästi ravistelun jälkeen ilmeneviä oireita ovat esimerkiksi tajunnanmenetys, kouristelu, oksentelu ja ärtyisyys/itkuisuus. Tyypillisiä lähiajan oireita ovat myös uneliaisuus, tajunnan häiriöt ja kohtauksenomainen nykiminen.
Ravistelulla on myös kauaskantoisia seurauksia, joiden syntymiseen riittää jopa yhden kerran ravistelu.
Valtaosalle (75 %) eloonjääneistä jää jokin pysyvä vamma: kehitysvammaisuus, kielellisiä kehityksen puutteita (64 %), halvausoireita (60 %), epilepsia (20–73 %), näköhäiriöitä (48 %), käyttäytymisongelmia (52 %). Kolmasosa vammautuu vaikeasti ja tarvitsee jatkossa huomattavaa apua jokapäiväisissä toiminnoissa.
Vaikka vauva aluksi näyttäisi toipuvan ravistelusta, syntyneet vammat voivat alkaa vaivata myöhemmin.
Ravisteluvammoja ei synny vahingossa
Asiantuntijoiden mukaan ole mahdollista saada aikaan vauvan ravistelusta syntyviä vammoja vahingossa.
Esimerkiksi sylissä hyppyyttäminen tai epätasaisella alustalla vaunuissa ajelu eivät lääkärien mukaan voi aiheuttaa samanlaisia vammoja kuin ravistelu.
Myöskään isosisarukset eivät saa aikaan ravistellun vauvan syndroomalle tyypillisiä vammoja, sillä vaarallinen ravistelu vaatii aikuisen voimat.
Mikäli vauvalla ilmenee ravistellun vauvan syndroomaan sopivia vaivoja, tilanteeseen pitää aina puuttua. Paras toimintatapa on välitön yhteydenotto neuvolaan, josta osataan ohjata sopiviin jatkotoimiin.
Ennaltaehkäisy on tärkeää
Vauvan ravisteluun syyllistyvät useimmiten vauvan omat vanhemmat tai muut hoitajat. Arviolta noin 60 prosentissa tapauksista ravistelija on isä, 12,5 prosentissa äiti ja lopuissa tapauksissa tekijä on muu tuttu hoitaja.
Ravistelutilanne liittyy usein vanhemman tai hoitajan turhautumiseen hoitotilanteessa. Vanhempi saattaa esimerkiksi menettää malttinsa, kun lapsi ei syö tai kun lapsi ei lakkaa itkemästä.
Oulun ensi- ja turvakoti ry:n Avopalvelukeskuksen vauvaperhetyöntekijä Tarja Kuivala peräänkuuluttaakin riskitilanteiden tunnistamista ja ennaltaehkäisyä. Perheiden voimavarojen tukemisen tulisi olla keskiössä.
”Oma elämäntilanne vaikuttaa vanhempana jaksamiseen. Haasteita vanhemmuudelle tuovat esimerkiksi vaikea elämäntilanne, parisuhdeongelmat, taloudelliset huolet ja stressi. Jokainen vanhempi ilman stressitekijöitäkin on joskus väsynyt.”
Kuivalan mukaan perheiden tulisi saada tarpeeksi tietoa tarjolla olevista palveluista. Lisäksi kaikilla tulisi olla mahdollisuus keskustella arjen haastavista asioista.
Avun saaminen ja sen vastaanottaminen ovat keskeisiä asioita jaksamisen kannalta. Pienetkin arkiset palvelukset voivat lisätä merkittävästi perheen hyvinvointia. Esimerkiksi muutaman tunnin vauvanhoitoapu voi tulla todella tarpeeseen.
”Uni on ihmisen tärkeimpiä perustarpeita. Unen puute aikuisella tuottaa masennuksen kaltaisia oireita, kuten itkuisuutta, ärtyneisyyttä ja unohtelua. Uupunutta vanhempaa voi auttaa jo se, että hän saa mahdollisuuden nukkua. Levänneenä jaksaa hoitaa paremmin itkuistakin vauvaa”, Kuivala sanoo.
”Kun pinna palaa, laske lapsi sänkyynsä ja poistu paikalta”
Arki pienen vauvan kanssa voi olla uuvuttavaa ja vanhemmat saattavat toisinaan menettää malttinsa. On hyvä miettiä etukäteen, miten toimia jos tuntee pinnansa kiristyvän.
Kuivala neuvoo ottamaan etäisyyttä tilanteeseen. Aivan ensimmäiseksi vauva lasketaan varovasti pois sylistä turvalliseen paikkaan, esimerkiksi pinnasänkyyn.
”Kun vauva on turvallisessa paikassa, vanhemman kannattaa pyrkiä rauhoittumaan. Syvään hengittäminen voi auttaa.
Jos tunteet kuohuvat vieläkin, voi olla hyvä ajatus poistua hetkeksi huoneesta. Joskus soitto esimerkiksi ystävälle saattaa helpottaa, sillä jo pieni irrottautuminen tilanteesta auttaa rauhoittumaan.”
On parempi jättää vauva vaikka sänkyyn huutamaan kuin altistaa se väkivaltaiselle käytökselle, jos oma itsehillintä tuntuu rakoilevan. Epätoivoisessa tilanteessa omaan neuvolaan kannattaa olla yhteydessä heti ensi tilassa ja pyytää apua.
”Vauva aistii suuttuneen vanhemman mielialan ja reagoi siihen usein itkemällä lisää. Vauvan luo kannattaa palata, kun on ensin itse rauhoittunut. Vauvaa ei kuitenkaan saa jättää liian pitkäksi aikaa yksin”, Kuivala sanoo.
Lue myös: Ruumiillinen kuritus lisää lapsen aggressiivisuutta
Lähteet:
Ulla Korpilahti, kehittämispäällikkö THL, esitys Neuvolapäivillä 2017
THL-blogi: Käsiteltävä varoen: ravistelun vaikutukset ovat vauvalle kohtalokkaat, 2017
Potilaan lääkärilehti, ”Ravistellun vauvan oireyhtymä”, 2015
Ensi-ja turvakotien liitto
Kivitie-Kallio & Tupola; Ravistellun vauvan oireyhtymä, Duodecim 2004
