Pienetkin lapset saattavat puhua omasta kuolemasta. Silloin vanhemman tehtävä on erityisen tärkeä. Lue lastenpsykiatri Hannu Westerisen neuvot.
Viimeksi päivitetty 3.12.2012
”Yleensä pienten lasten kuolemapuheiden taustalla ei ole vakaata pyrkimystä tappaa itseään. Vaikka puheet eivät pitäisi sisällä teon suunnittelemista, se ei vähenne tilanteen huolestuttavuutta. Taustalla voi olla ahdinkoa ja näköalattomuutta. Lapsi saattaa olla ylivoimaisen psyykkisen asian edessä”, Westerinen sanoo.
Pikkulapset voivat höpöttää asioita hyvin monesta eri syystä. Vanhemman onkin oltava erityisten herkkä kuuntelemaan lasta.
”On mahdollista, että lapsi hakee kuolemapuheilla ainoastaan huomiota. Vanhempien pitää tunnustella, minkälaisesta sävystä on kysymys. Puhuuko lapsi omasta kuolemasta tosissaan vai onko kyseessä kevyt heitto tai kokeilu”, Westerinen sanoo.
Lue myös: Lapsi kuoli: vanhemmille syyte
Neuropsykiatrisia ongelmia
Westerisen mukaan lasten itsemurhapuheet viittaavat lapsen keinottomuuteen suuren ongelman edessä. Ongelma saattaa juontua lapsen kehityksen liittyvistä häiriöistä.
”Kuolemapuheita kertovalla lapsella saattaa olla oman aktiivisuuden säätelyssä häiriöitä. Jos lapsen ajattelu ja tunnekokeminen on vaikeutunut, lapsen on hankala rauhoittua miettimään vaikeita asioita”, Westerinen sanoo.
ADHD-tyyppisen käytöksen lisäksi kuolemapuheet saattavat juontua autismin kirjoon liittyvistä ongelmista.
”Jos lapsella on kontaktin ottamiseen liittyviä vaikeuksia, hän ei pääse hyötymään tunteiden jakamisesta. Silloin itsen tappaminen saattaa tuntua lapsesta ainoalta ratkaisulta”, Westerinen sanoo.
Lue myös: Luontoretki helpottaa ADHD-oireita
Ylitsepääsemättömiä ongelmia
Useimmissa tapauksissa lapsen elämäntilanne on kuitenkin kuolemapuheiden taustalla. Jokin seikka on aiheuttanut lapselle ylitsepääsemättömän umpisolmun. Aikuisen tehtävä on silloin auttaa lasta avaamaan solmua.
Westerinen nimeää tyypillisimmät tapaukset.
”Jos lapsi ei ole tottunut kestämään pettymyksiä ja hän on saanut aina tahtonsa läpi, saattaa auktoriteetin kanssa tekemisiin joutuminen johtaa ylitsepääsemättömään tunteeseen: en kestä tätä, tapan itseni”, Westerinen kertoo.
Vanhempien väliset riidat ja perheen ristiriitatilanteet saattavat aiheuttaa kuolemapuheita.
”Lapsen voi olla vaikeata puhua perheen ristiriidoista vanhemmalleen, sillä vanhempi on niihin osallinen ja lapsi voi osaltaan kokea syyllisyyttä. Myös tapahtumat lapsen omassa kaveripiirissä ja varsinkin kiusatuksi tulemisen kokemus saattaa johtaa keinottomuuteen ja sitä kautta itsemurhapuheisiin”, Westerinen sanoo.
Omista tunteista vieraantuminen voi myös aiheuttaa itsetuhoista puhetta.
”On mahdollista, että lapsi on vihan tunteiden suhteen harjaantumaton. Lapsi saattaa kokea omat tunteensa vaarallisiksi, jos perheen tyyli on sellainen, ettei kiukun tunteita näytetä tai pystytä laisinkaan kontrolloimaan. Vihan tunteet saattavat silloin kääntyä lasta itseä vastaan, kun lapsi ei osaa käsitellä niitä turvallisessa vuorovaikutuksessa”, Westerinen sanoo.
Lue myös: Aggressiivisista lapsista kasvaa sairaita aikuisia
Älä kiellä puhumasta!
”Kuolemapuhe voi olla vakava viesti lapselta. Vanhempi voi helposti ahdistua ja kieltää lasta koskaan puhumasta semmoisia”, Westerinen sanoo.
Westerinen pitää kielteistä suhtautumista vaarallisena.
”Jos kuolemapuheet kielletään, lapsi joutuu entistä ahtaammalle. Vanhemman viesti on silloin lapselle, ettei hän aio auttaa lasta hänen ongelmissaan”, Westerinen huomauttaa.
Lapset myös poimivat puheita ympäriltään. Vanhemmista saattaa tuntua, että lapsi vain toistelee muualta kuultua viestiä.
”Vaikka kuolemateema olisi vaikkapa televisiosta poimittu, itsemurhasta puhuva lapsi on löytänyt omassa mielessä kuolemapuheelle kaikupohjaa. Syyt puheelle pitää aina yrittää selvittää”, Westerinen sanoo.
Tärkeintä on antaa lapselle tilaa purkaa sydäntään. Liika tivaaminen ei ole hyvä strategia vanhemmalle.
”Kärsivällinen kuunteleminen johtaa tulokseen”, Westerinen huomauttaa.
Toisaalta vanhempien on syytä myös analysoida omaa käytöstään.
”Vanhemmat saattavat olla sinisilmäisiä riitojen ja oman käytöksensä kuormittavuudesta. Täytyy uskaltaa kysyä itseltä, onko meidän perheen tilanne lapselle hankala”, Westerinen sanoo.
Jos omat voimat ovat vähissä ja huoli lapsesta suuri, kannattaa ottaa yhteyttä ammattiauttajaan.
