Viimeksi päivitetty 2.3.2023
”Puolivuotiaalle naperolle ei oikein tahdo kiinteät maistua. Tosi pieniä määriä menee vieläkin, vaikka aloitettiin kiinteät jo 4 kuukauden ikäisenä. Suu menee tiukalle viivalle, kun yrittää lusikkaa tarjota”, huolestunut äiti kertoo.
”Lapselle kelpaavat herkulliset ruoat, kuten kaupan vadelmapuuro, mutta tavalliset ruoat eivät uppoa millään.”
Toisella äidillä on ongelmia kahdeksankuisen vauvansa ruokailuhetkissä:
”Tyttö ei ole missään vaiheessa suostunut syömään kiinteitä kunnolla. Tämä on ihan hirveää. Imetän vielä, enkä uskalla lopettaa, kun tyttö ei juo tuttipullosta. Olen niin kyllästynyt tähän syömistaisteluun”, äiti kuvailee.
Äiti kertoo, että hänen lapsensa suostuu syömään vain pari teelusikallista päivässä.
Milloin tilanne vaatii toimenpiteitä?
Puolivuotias vasta opettelee syömistä, joten niin pienestä nirsoilijasta ei kannata vielä huolestua.
”Kuusikuinen lapsi on yleensä vielä hyvin ravittu rintamaidolla. Ei ole syytä huoleen, vaikka lapsi vain näykkisi ja maistelisi ruokaa. Varsinkin jos lasta on imetetty pitkään, kielen motoriikka ei ole harjaantunut vielä kiinteitä varten. On kuitenkin tärkeä herätellä lapsen kiinnostusta ruokaa kohtaan ottamalla hänet yhteiseen ruokapöytään ja tarjoamalla makuannoksia uusia ruoka-aineita”, ravitsemusterapeutti Arja Lyytikäinen sanoo.
Vanhemmalle lapselle pitäisi kuitenkin kiinteiden jo maistua. Jos 7–8 kuukauden ikäinen lapsi jättää kiinteät syömättä, hänen kasvunsa saattaa häiriintyä.
”Jo seitsenkuiselle lapselle on tärkeää, että hän saa ravitsemuksellisesti maitoa täydentäviä ruokia. Jos syöminen jatkuu maitopohjaisena, voi syntyä ravitsemuspuutoksia, jotka häiritsevät kasvua. Helpoimmin kehittyy sinkin, raudan ja proteiinin saannin vajetta”, Lyytikäinen kertoo.
Nälkäinen vauva syö mielellään itse
Jos vauva ei harjoittelusta huolimatta halua syödä kiinteitä ruokia, ongelma saattaa johtua yksinkertaisesti siitä, ettei vauvalla ole nälkä. Jos lasta imetetään tai pulloruokitaan liian lähellä kiinteää ateriaa, lapsen ei voi odottaa jaksavan syödä ruokaa.
”Ateriarytmi kannattaa tehdä sellaiseksi, että vauvalla olisi luonnolliseen perheen ruoka-aikaan nälkä. Aterialla annetaan ensin kiinteitä ruokia ja imetys tai pullomaito jätetään jälkiruuaksi”, Lyytikäinen sanoo.
Kun vauvan pinsettiote kehittyy, lapselle kannattaa tarjota sormiruokaa.
”Kiinteiden syömistä tukee, kun lapsi saa olla itse aktiivinen ruokailutilanteessa. Lapselle voi keittää kasviksia kuten parsakaalia tai porkkanatikkuja. Myös kotimaiset marjat ja pienet leipänyppyset sopivat lapsen omatoimisen syömisen harjoitteluun. Lapsi tutustuu ruokaan eri tavalla, kun hän saa tutkiskella ja pyöritellä ruokaa kädessään”, Lyytikäinen sanoo.
Unohda hermoilu ruokailun aikana
Ruokailuhetki kannattaa pitää rauhallisena. Jos kiireestä äkäinen vanhempi yrittää mättää ruokaa väkisin vauvan suuhun, syntyy helposti ongelma.
”Vauvan ja äidin suhde on herkkä. Vanhemman huoli lapsen syömisestä vaikuttaa vauvaan”, Lyytikäinen kertoo.
Lyytikäinen neuvookin vanhempia ottamaan löysin rantein.
”Jos vauva kasvaa omalla kasvutavallaan ”käyrillä”, vanhemman ei tarvitse olla huolissaan. Syömistä voi opetella kaikessa rauhassa. Syödään yhdessä ja laajennetaan pikkuhiljaa vauvan ruokavaliota”, Lyytikäinen sanoo.
Kohti vanhempien lautasta
”Mallisyöminen on tärkeää. Kahdeksankuiselle voi laittaa samoja ruoka-aineita, mitä äidin ja isän ruokalautasella on. Silloin lapsi saa mallin perheen ruoista. Tämä on hyvin merkityksellistä syömään oppimisessa”, Lyytikäinen sanoo.
Lyytikäinen pitää ongelmallisena, jos vauva syö pelkkää purkkiruokaa ensimmäisen elinvuotensa.
”Päivähoitopaikoissa törmätään toisinaan 1–2-vuotiaisiin lapsiin, jotka syövät edelleen suurimmaksi osaksi purkkiruokaa. Tämä näkyy siten, että lapsen on haasteellista oppia syömään päivähoidon tarjoamaa tavallista ruokaa, etenkin pureskelua vaativaa ruokaa”, Lyytikäinen sanoo.
Lyytikäinen pitää tärkeänä, että vuoden ikäinen lapsi söisi muun perheen kanssa samaa ruokaa aina kun perheen ruoka on sellainen, että se sopii lapselle. Tämä on keskeinen tavoite lapsen kiinteiden ruokien syömään opettelemisessa.
