Monilla lapsilla on ystäviä, joita muut eivät näe. Näiden kavereiden luomisessa on vain mielikuvitus rajana, ja lasten kehittämät tarinat kuvitelluista ystävistään ja näiden kanssa tehdyistä touhuista saattavat olla mitä hurjimpia. Mielikuvitusystävät ovat osa leikkiä, ja ne saattavat olla lapselle hyvin tärkeitä.
Jotkut muistavat vanhat toverinsa vielä aikuisiälläkin:
”Minulla oli Helinä, pikkutyttö joka asui vessan peilin takana. Kerran piirsin pohjapiirustuksenkin sen huoneesta. Me leikittiin yhdessä kotia.”
”Minulla oli Pulli-apina, jota syytin kaikista pahoista teoista, jotka olin itse tehnyt. Sitten myöhemmin oli puhuva leijona. Se osasi myös syöstä tulta kuin lohikäärmeet.”
”Minulla oli sellainen Kermitin näköinen sammakko, jonka nimi oli Pertti.”
”En muista paljon muuta omistani kuin nimet: Munna, Kanna ja Mäkilän Tapio. Viimeisin herätti keskustelua äidin ja isän välillä.”
”Minulla oli susi mielikuvituskaverina. Olin itsekin susi ja sitten juostiin pitkin ojia.”
”Minulla oli kokonainen mielikuvituskansa! Ne olivat hyvin pieniä, kaikkien nimi oli Tommi tai Tommiina ja niillä kasvoi jätskitötterön muotoinen hiustupsu. Tommiinoilla se oli kihara.”
Lue myös: Pihaleikit jäämässä historiaan
Kuvitellut kaverit normaali osa lapsen kehitysvaihetta
Lapsen touhuaminen mielikuvitusystävän kanssa ja siitä kerrotut tarinat usein huvittavat vanhempia, ja niitä pidetään osoituksena lapsen rikkaasta mielikuvituksesta.
Toisinaan mielikuvitusystävistä voi kuitenkin tulla myös huolen- ja harminaiheita. Ne voivat vaatia aikuisiltakin huomiota: tulee varoa, ettei kaverin päälle istu tai kävele, pöytään vaaditaan ystävälle samanlainen ruoka-annos tai kävelyllä tulee joka välissä odottaa hitaasti etenevää näkymätöntä leikkiseuralaista.
Kun mielikuvituskaveri alkaa kulkea joka tilanteessa lapsen mukana tai leikkiä on kestänyt jo pitkään, saattavat vanhemmat pohtia, onko moinen enää normaalia.
Jyväskylän Kyllön neuvolan terveydenhoitaja Niina Huttusen mukaan mielikuvitusystävät kuuluvat lapsen kielelliseen ja sosiaaliseen kehitysvaiheeseen.
”Mielikuvitusystävät ovat normaaleja ja yleisiäkin. Erityisesti 3–4-vuotiailla lapsilla mielikuvituksen vilkastuminen ja leikin kehittyminen saattaa ilmetä uusien kavereiden kuvitteluna. Yli 6-vuotiaat puolestaan alkavat jo kyseenalaistaa monia asioita ja elämän realiteetit ovat tulleet vastaan. Ei kuitenkaan ole tavatonta, jos alakouluikäiselläkin on mielikuvitusystäviä”, Huttunen kiteyttää.
Lue myös: Valmenna sisarus vauvan tuloon
Mielikuvitusystävät tukena elämänmuutoksissa
Jotkut vanhemmat puolestaan päätyvät miettimään, kuvitteleeko lapsi itselleen leikkitovereita yksinäisyytensä vuoksi. Huttusen mukaan ei voi olettaa, että paljon itsekseen aikaa viettävillä lapsilla olisi enemmän mielikuvitusystäviä.
”Ei myöskään voi väittää, että tietynlaiset persoonat kehittelisivät omat kaverinsa muita herkemmin. Mielikuvitusystävät liittyvät ennen kaikkea erilaisiin elämänmuutoksiin, esimerkiksi uusien sisarusten syntymään tai päivähoidon aloittamiseen”, Huttunen kertoo.
Eräs äiti muisteleekin esikoisensa mielikuvitusystävävaiheen ajoittuneen nimenomaan vuoteen, jolloin perheeseen oli tulossa toinen lapsi. Kun arki jälleen asettui uomiinsa, katosivat esikoisen sepittämät kaveritkin.
Huttusen mukaan mielikuvitusystävät tuovat lapselle turvaa ja auttavat käsittelemään leikin kautta erilaisia tunteita, kuten pelkoa ja epävarmuutta. Lisäksi itsekseen höpöttämällä lapsi kehittyy paremmaksi viestijäksi.
”Kavereiden kuvitteleminen on yksi leikin muoto, jonka avulla harjoitellaan sosiaalisia taitoja. Nämä leikkitoverit häviävät kyllä aikanaan”, Huttunen lisää.
Lue myös: Leikki kehittää lasta
Aikuisetkin kuvittelevat
Jos yhteiselo kuvitellun ystävän kanssa silti mietityttää, kannattaa kiinnittää huomiota lapsen muuhun arkiseen käyttäytymiseen ja siihen, elääkö lapsi mielikuvissa merkittävän paljon. Mielikuvitusystävät ovat kuitenkin vain harvoin merkki mistään sellaisesta, josta tulisi huolestua.
Kuvittelu ja asioiden maalaaminen esiin itselle ja toisille on yksi ihmismielen olennaisimmista ominaisuuksista. Ne liittyvät kykyyn unelmoida ja rakentaa mielikuvia.
Meillä aikuisillakin on oma mielikuvitusmaailmamme. Kun esimerkiksi haaveilemme, mitä tekisimme kesälomalla tai lottovoitolla, on kyse samankaltaisesta fantasioinnista.
Lapsen kehittämät leikkitoverit ovat siis ennen kaikkea esimakua kyvystä haaveilla ja ideoida.
Lue myös:
