Viimeksi päivitetty 27.10.2022
Mistä tietää, että lapsi on valmis osallistumaan kotitöihin?
”Aika on oikea, kun lapsi itse kiinnittää kotitöihin huomiota. Kiinnostusta voi ruokkia antamalla pieniä omia tehtäviä. Yleensä jo yksivuotias on kiinnostunut siitä, mitä vanhemmatkin tekevät. Moni näinkin pieni siis mielellään osallistuu kodin töihin” , Weckström-Lehto kertoo.
Aloita helpoista askareista
Pienet lapset ovat usein yllättävän taitavia yksinkertaisten tehtävien suorittamisessa. Esimerkiksi omien lelujen kerääminen leikin päätteeksi on hyvä tapa aloitella pikkulapsen kotityöuraa.
”Aivan pienestä pitäen voi ottaa perusohjeen, että omat leikit kerätään pois. Se pitää kuitenkin tämän ikäisen kanssa tehdä vielä yhdessä.”
Varsinaisen vastuu kotityöstä saakin vielä odottaa, sillä pienen lapsen itsesäätely ja kognitiiviset taidot eivät ole vastuun ottamiseen vielä riittävän kehittyneet.
”Pieniä sopimuksia esimerkiksi omien lelujen keräämisestä voi toki tehdä. Silloinkin lapsi tarvitsee muistuttelua ja positiivista kannustusta. Ei voi olettaa, että hän itse muistaisi kerätä lelunsa, kun leikki loppuu”, lasten psykoterapeutti sanoo.
Foorumillamme keskustellaan aiheesta, liity mukaan!
Sisällä
- Tiskaaminen yhdessä aikuisen kanssa (ei rikkoutuvia astioita tai teräviä veitsiä tms.)
- Kukkien kastelu
- Pöydän pyyhkiminen
- Ruoanlaitto: vatkaaminen aikuisen kanssa, salaatin repiminen, lihapullinen pyörittely, sämpylöiden leipominen, muu leipominen
- Pöydän kattaaminen
- Lelujen kerääminen
- Pyykin laittaminen pesukoneeseen
- Roskien vieminen roskakoriin
Ulkona
- Lehtien kasaaminen kottikärryyn
- Risujen kerääminen pihasta
- Puutarhaistutusten kastelu
- Kukkien istutus aikuisen kanssa
- Pihalelujen kerääminen
- Haravointi pikkuharavalla
- Lumen lapiointi aikuisen apuna
Kannustus toimii
Kotitöihin pätee sama sääntö, kuin muuhunkin tekemiseen lapsen kanssa. Paras keino saada lapsi toimimaan toivotulla tavalla on antaa myönteistä palautetta tekemisestä.
”Jos esimerkiksi lelujen keräämiseen liittyy motkotusta vanhemman taholta, se ei tuota samaa ylpeyttä kuin yhdessä ilolla tekeminen. Jos kaikki tekeminen taas on plussaa ja tuottaa vanhemmalle iloa, lapsikin saa siitä iloa ja motivoituu tekemään sen seuraavankin kerran”, Wecksrtöm-Lehto sanoo.
Yksinkertaiset ohjeet ovat parhaita.
”Kerääminen kannattaa myös pilkkoa osiin: kerää sinä palikat, minä kerään eläimet. Pieni kilpailukin voi auttaa”, Weckström-Lehto vinkkaa.
Kriteerit minimiin
Pienen lapsen työn jälki ei aina vastaa aikuisen laatuvaatimuksia. Pullista tulee epäsymmetrisiä, osa leluista jää pöydän alle lojumaan, eikä pöydältä kuivattu maitolammikko poistu yhdelllä sipaisulla.
”Mielestäni 2-3 –vuotiaan työnjälkeä ei edes pidä arvioida. Päämäärä kun ei suinkaan ole hänen tekemisistään saatu välitön hyöty vaan lapsen oman toiminnanohjauksen ja itsetunnon tukeminen, yhdessä tekeminen ja kodin töiden näkyväksi tekeminen.”
Jotkut työt voi kuitenkin hienovaraisesti hoitaa loppuun.
”Totta kai, jos lapsen pesemä kippo jää likaiseksi, se voidaan yhdessä lempeästi huomauttaen pestä puhtaaksi, mutta ideana ei ole että lapsi tekee oikein, vaan että lapsi ylipäätään tekee”, Weckström-Lehto sanoo.
Monia hyötyjä mukaan ottamisella
”Jokainen lapsi haluaa luonnostaan samaistua vanhempaansa, koska vanhempi on ihailtu, taitava ja osaava. Tekemällä samoja asioita kuin vanhempi lapsi saa kokemuksen osallisuudesta ja osaamisesta, ja voi kokea nähdä itsensä isompana ja pystyvämpänä”, Weckström-Lehto sanoo.
Kun lapsi saa positiivista palutetta osallistumisestaan, lapsi voi olla ylpeä tekemisistään. Lisäksi osallistuminen palvelee lapsen kehitystä.
”Lapsi oppii vähitellen myös suunnittelemaan tekemisiään, jolloin oman toiminnan ohjaus kehittyy. Lisäksi lapsi oppii näkemään, että kodin työt eivät synny itsestään”.
Foorumillamme keskustellaan aiheesta, liity mukaan: Lastenne lempi- tai inhokki-kotityöt?
