Vilma, 2, omaksui päiväkodissa ikävän tavan ja alkoi purra muita ryhmän lapsia. Äitiä tilanne hävetti – mutta onneksi puremiseen löytyi ratkaisu.

Viimeksi päivitetty 19.10.2023

”Se oli kuin jostain lasten kehityksen oppikirjasta. Heti kaksi vuotta täytettyään Vilma alkoi testata rajojaan ja uhmata. Se oli sitä, että tulee kaupasta kahden ruokakassin kanssa, sataa vettä ja juuri silloin neiti päättää heittäytyä maahan kiukuttelemaan”, kertoo Vilman äiti Katriina.

 



 

Heti kaksi vuotta täytettyään Vilma alkoi testata rajojaan ja uhmata.

Suurimmaksi haasteeksi koitui kuitenkin Vilman pureminen. Tyttö puri suutuspäissään päiväkodissa leikkitovereitaan.

”Vilma oli pureskellut jo aiemmin, mutta se liittyi enemmänkin hampaiden tulosta johtuvaan aristeluun. Tämä puolestaan oli silkkaa väkivaltaa. Puremisesta jäi ihoon todella pahat jäljet, ja minua hävetti kohdata purtujen lasten vanhempia. Hirvitti myös lähestyä päiväkotia ja miettiä, mitähän Vilma tällä kertaa on saanut aikaan. Joskus oli viikkoja, jolloin tyttö oli useampana päivänä käyttäytynyt todella huonosti.”

Johdonmukainen kieltäminen tehosi

Puremisen ja väkivaltaisen käytöksen kitkemisessä moni vanhempi saattaa olla neuvoton. Katriina yritti etsiä internetistä tietoa siitä, miten puremiseen tulisi puuttua.

”Löytyi kaikenlaisia kyseenalaisiakin neuvoja, kuten ’pure takaisin’. Parhaimmat työkalut sain lopulta päiväkodin henkilökunnalta. He suhtautuivat tyttöön asiantuntevasti ja maltillisesti eivätkä tuominneet. He eivät pitäneet puremista lapsen vikana vaan vain tapana, joka tulee kitkeä pois.”

Löytyi kaikenlaisia kyseenalaisiakin neuvoja, kuten ’pure takaisin’.

Vilman kanssa otettiin käyttöön kotonakin tehoviikko, jonka aikana tuli periksi antamatta puuttua kaikkeen sellaiseen käyttäytymiseen, joka ei miellyttänyt vanhempia.

Kieltojen tuli olla ennen kaikkea johdonmukaisia ja tapahtua nimenomaan samana hetkenä, kun lapsi käyttäytyi epätoivotulla tavalla.

”Parivuotiashan ei ymmärrä, jos häntä moititaan asiasta, jonka on tehnyt pari tuntia sitten, koska hän ei välttämättä muista sitä enää. Huomasin viikon aikana, että joissain tilanteissa saatoin toimia ristiriitaisesti. Kun kerran on kieltänyt jonkun asian, tulisi se ehdottomasti kieltää jatkossakin.”

Lapsi on uhmaikäisenä väkivaltaisimmillaan

Tehoviikko toimi, ja Vilma on viime aikoina rauhoittunut. Puremisia tai isoja kiukkukohtauksia ei ole enää sattunut.

Vilma kuitenkin edelleen testaa rajojaan esimerkiksi kysymällä ”saako lyödä”. Hän on kuitenkin vähitellen alkanut hahmottaa, että kotona ja päiväkodissa pätevät samat säännöt.

”Saattaa kuulostaa kamalalta, mutta olin melko tyytyväinen, kun erään kerran vuorostaan Vilmaa oli päiväkodissa purtu. Tietyllä tapaa oli hyvä, että tyttö sai ikäistensä kautta maistaa omaa lääkettään.”

Saattaa kuulostaa kamalalta, mutta olin melko tyytyväinen, kun erään kerran vuorostaan Vilmaa oli päiväkodissa purtu.

Lapset ovat väkivaltaisimmillaan juuri uhmaikäisinä, ja jos väkivaltaiseen käytökseen ei puututa ajoissa, saattaa sen kitkeminen myöhemmin leikki-ikäisenä olla hankalaa.

”Empatiakykykin kehittyy vasta kouluikäisenä. Sitä kuitenkin Vilmakin on alkanut harjoitella: anteeksi pyytämisestä on tullut hänelle tärkeää. Esimerkiksi Muumilaakson tarinoita katsoessaan hän totesi hattivattien poltettua Niiskuneidin tukan, että ’kyllä nyt hattivattien pitää pyytää Niiskuneidiltä anteeksi’”, naurahtaa Katriina.

Arjen muutokset vaikuttivat kiukkukauteen

Huomionarvoista on se, että Vilman pahin uhma ajoittui kuukauteen, jolloin perhe järjesteli muuttoa uuteen kotiin. Katriinan mukaan pureminen ja kiukuttelu saattoivat siis olla Vilman tapoja purkaa kodin vaihtumisen ja muuttojärjestelyjen aiheuttamia tunteita.

Nyt arki on asettunut, mutta muuton myötä Vilma matkustaa päivittäin 20 kilometriä kodin ja hoitopaikkansa välillä.

Pureminen ja kiukuttelu saattoivat siis olla Vilman tapoja purkaa kodin vaihtumisen ja muuttojärjestelyjen aiheuttamia tunteita.

”Emme halunneet vaihtaa hoitopaikkaa, koska luotamme henkilökuntaan, jolta olemme saaneet paljon tukea ja ymmärrystä. Uudessa paikassa voisi olla käytössä toisenlaiset metodit, ja koko rumba jouduttaisiin pahimmassa tapauksessa aloittamaan alusta.”

Vilman arkeen on kuitenkin tulossa muunlaisia muutoksia: hän saa pian pikkusisaruksen. Vanhempia hieman mietityttää, miten Vilma ottaa vauvan vastaan ja synnyttääkö mahdollinen huomiosta kilpaileminen lisää huonoja tapoja.

”Nyt kuitenkin osaamme paremmin reagoida lapsen ikävään käytökseen. Kiukkukauden aikana koin turhauttavana sen ’älä tee sitä, ei saa tehdä tätä’ -hokemisen, vaikka olenkin melko kärsivällinen. Näin jälkeenpäin ajateltuna jos olisin tiennyt, että pahin kausi kestää vain kuukauden, olisin suhtautunut rennommin.”

Mitä mieltä olet artikkelista?