Viimeksi päivitetty 24.3.2023
Tutti tuo lapselle turvaa, sanotaan. Jo vastasyntyneelle tuikataan tutti suuhun, ja maiskutus jatkuu usein pitkälle taaperoikään. Tutti ei kuitenkaan ole vauvalle mikään välttämättömyys.
”Tuttia ei tarvitsisi opettaa lapselle lainkaan. Vauva saa tarvitsemansa lohdun luonnollisimmin imetyksen yhteydessä. Imetys on myös leukojen kasvua ja hampaiston kehitystä ajatellen paras vaihtoehto”, sanoo lasten hammashoitoon erikoistunut hammaslääkäri Heikki Alapulli.
Moni vanhempi kuitenkin haluaa tarjota vauvalleen tuttia. Jos imetys ei syystä tai toisesta onnistu, tai vauvalla on voimakas imemisen ja lohdun tarve, voi tutti tulla tarpeeseen.
”Tutti on peukaloa parempi vaihtoehto, sillä tutista on helpompi päästä eroon kuin peukalon imemisestä. Jos tuttia käytetään, on paras malli rinnan muotoa matkiva anatominen tutti”, Alapulli sanoo.
Hammashaittoja ja puhepulmia
Tutkimusten mukaan tutin käyttö altistaa hampaiston purentavirheille ja reikiintymiselle.
”Pitkä tutinkäyttö voi aiheuttaa hampaisiin etualueen avopurennan ja sivualueen ristipurennan. Tutinkäyttö voi olla riskitekijä myös varhaista hampaiden reikiintymistä ajatellen, sillä vanhempien tai sisarusten kariesbakteerit voivat tutin välityksellä kulkeutua vauvan suuhun”, Alapulli varoittaa.
”Pienten lasten avopurennat ovat lähes aina tutti- tai peukkuperäisiä. Hammaslääkäri tunnistaa tutinsyöjän ensinäkemältä”, hän kertoo.
Avopurennassa hampaiston ylä- ja alakaarien väliin jää aukko, ristipurennassa ylähampaat purevat alahampaiden sisäpuolelle. Purentavirheistä on muutakin kuin esteettistä haittaa: purentavirhe voi esimerkiksi vaikeuttaa ruuan pureskelua, kuluttaa hampaita ja johtaa leukanivelten toimintahäiriöihin.
”Tutin aiheuttama etuhammasalueen avopurenta korjaantuu onneksi yleensä itsestään, jos tutin käyttö lopetetaan ajoissa. Sivusta-alueen ristipurenta taas vaatii lähes poikkeuksetta oikomishoitoa”, Alapulli huomauttaa.
Hammasongelmien lisäksi tutti saattaa altistaa korvatulehduksille. Tutin syönnillä voi olla vaikutusta myös puheen kehitykseen, sillä avopurenta haittaa kielen liikkeiden kehitystä ja sitä kautta oikeiden äänteiden muodostusta.
Arkisesta tottumuksesta on vaikea luopua
Suositukset tutin käytön enimmäisajasta vaihtelevat. Alapullin mukaan yleisimmin suositellaan, että tutista luovuttaisiin samaan aikaan vauvan imemisvietin vähenemisen kanssa, eli noin 6-8 kuukauden iässä. Hampaiston ongelmien välttämisen kannalta tutti olisi syytä jättää noin kahteen ikävuoteen mennessä.
Tuttiin tottunut lapsi ei kuitenkaan helpolla lutkuttimestaan luovu, onhan se voimakas tottumus ja osa lapsen arkirutiineja. Moni vanhempi odottaakin hikikarpalot otsallaan sitä hetkeä, kun tutille pitäisi jättää lopulliset jäähyväiset. Miten ihmeessä se onnistuu?
Luopumista asteittain ja ikätason mukaisesti
Tutista vieroittamiseen on monta konstia. Sopivaa irroittautumiskeinoa kannattaa miettiä oman lapsen iän ja luonteen mukaan: alle vuoden ikäinen tuskin ymmärtää tutin lahjoitusta oravanpoikasille ja kolmevuotias puolestaan ei välttämättä niin vain niele ”tutti meni rikki” -selitystä.
Hammaslääkäri Alapulli suosittelee asteittaista luopumista:
”Tutista vieroittamisen voi aloittaa siten, että rajoittaa sen käyttöä vain ”tiukkoihin” paikkoihin. Moni lapsi luopuu tutista tällä tavalla melko helposti. Myös siirtymäriitti, kuten tutin vieminen eläinvauvoille voi auttaa asiaa”, Alapulli vinkkaa.
Koska tutin jättämiseen liittyy monella lapsella luopumisen tuskaa, on hyvästit parasta heittää sellaisena ajankohtana, jolloin lapsen elämässä ei ole meneillään muita suuria muutoksia. Esimerkiksi päivähoidon aloittamisen, muuton tai sisaruksen syntymän aikoihin tutista vieroittamista ei kannata ajoittaa.
”Tutinkäyttäjä tarvitsee luopumishetkellä erityisen paljon muunlaista lohduketta: lämmintä syliä ja läheisyyttä. Lapsen tutista luopuminen on myös luopumista vanhemmalle. Luopumiseen liittyy aina surutyötä ja kipuilua”, Alapulli muistuttaa.
Lue myös:
Lähde: MLL
