Pienempänä lapsi söi ehkä kaiken tarjotun, mutta kaksi vuotta täytettyään hän saattaa alkaa valikoivammaksi ruokien suhteen. Lapsi voi suhtautua epäillen erityisesti uusiin ruokalajeihin ja makuihin. Mieluiten hän pitäytyisi tutuissa ja turvallisissa ruuissa.
Tarvitaan keskimäärin 10-15 maistamiskertaa ennen kuin lapsi tottuu uuteen makuun. Uudet ruokalajit kannattaa tarjota tuttujen ruokien kanssa. Lapsen on hyvä antaa katsella, haistella ja tunnustella uutta ruokaa – näin se tulee hänelle pikkuhiljaa tutuksi. Lasta ei kannata pakottaa syömään uutta ruokaa tai edes maistamaan sitä, mutta jos lapsi rohkenee maistamaan, häntä kannattaa kehua.
Naurua ja raivoa
Kaikuuko teillä usein hurmaava lapsen kikatus? Lapset nauravat useammin kuin aikuiset – joidenkin arvioiden mukaan noin 400 kertaa päivässä. Monet asiat naurattavat kaksivuotiasta, joka on itsekin varsin hauskassa iässä. Nauru luo yhteenkuuluvuudentunnetta, joten aikuisenkin on välillä hyvä antautua nauramaan yhdessä taaperonsa kanssa.
Valitettavasti nauru vaihtuu itkuun monta kertaa päivässä, sillä lapsen raivokohtaukset huipentuvat tavallisesti tässä iässä. Vanhempien on hyvä muistaa, että ne ovat normaali, joskin hankala osa lapsen kehitystä. Puheen kehitys on vielä kesken, eikä lapsi pysty kommunikoimaan kaikkia toiveitaan. Tämä voi saada lapsen turhautumaan – ja raivoamaan.
Vaikka kaksivuotias on fyysisesti ja motorisesti melko taitava, hän ei vielä pysty tekemään kaikkea haluamaansa. Lapsi ei ole vielä myöskään oppinut käsittelemään tunteitaan. Siksi raivokohtauksiin ei ole pitkä matka.
Keinoja kiukun hillintään
Lapsi saa helposti raivokohtauksia ollessaan väsynyt tai nälkäinen tai kun joku tilanne tuntuu turhauttavalta tai vaikealta käsittää. Pelkästään se, että leivänpala putoaa lattialle, voi aikaansaada raivokohtauksen. Se ei välttämättä johdu itse leivästä, vaan on seurausta lapsen päivän aikana kokemista pienistä pettymyksistä ja turhautumisesta.
Tunteenpurkauksia voi ehkäistä se, että aikuinen ohjeistaa lasta yksinkertaisesti ja helppotajuisesti. Toivotusta käytöksestä kannattaa antaa enemmän palautetta kuin ei-toivotusta. Lapsen ei tarvitse antaa päättää kaikesta, mutta hänelle voi antaa esimerkiksi vaatteiden suhteen pari vaihtoehtoa, joista valita. Kun lapsi kokee saavansa vaikuttaa häntä koskeviin asioihin, se voi vähentää turhautumista ja sitä myöten kiukkua.
