Karkkipusseja ja herkkuja notkuu joka puolella: tienvarsien mainoksissa, koulujen ja työpaikkojen automaateissa ja jopa posteissa. Kaupoissa on vielä kassankin kupeessa suklaapatukoita tyrkyllä. Lapsia ympäröi siis melkoinen herkkupaljous. Perheiden välillä on jonkin verran eroa siinä, milloin lapsi tutustutetaan karkkiin.
Viimeksi päivitetty 7.6.2011
Karkkien tarjoaminen lapsille on jo jonkin aikaa kuohuttanut keskustelufoorumien viestiketjuja. Esimerkiksi nelikuisen lapsen karkinsyönti tuomitaan jyrkästi ja samaan hengenvetoon pöyristellään, miten toisen äidin 8-kuukautisella lapsella voi olla karkkipäivä.
Kukaan ei myönnä, että heidän lapsensa olisi niitä, jotka saavat raivokohtauksia karkkihyllyllä. Verkossa tuntuu vallitsevan yhteisymmärrys siitä, että vasta yli vuoden ikäiselle saisi antaa karkkia ja mitä myöhemmin, sen parempi.
Myös Oulun diakonissalaitoksen Säätiön ravitsemusterapeutti Marja Vanhala on melko ehdoton karkin tarjoamisen sopivasta ajankohdasta.
”Alle vuoden ikäisille lapsille ei missään tapauksessa tule antaa karkkia niiden sisältämien sokereiden ja lisäaineiden takia. Pienen lapsen elimistö ei pysty käsittelemään niitä samalla tavalla kuin isomman lapsen.”
Mitään oikeaa ikää ei kuitenkaan Vanhalan mukaan ole olemassa, mutta myös hän suosittelee, että karkin tarjoamista vältettäisiin niin kauan kuin mahdollista.
”Aikainen karkinsyönti voi lisätä mieltymystä makeaan, eli lapsi oppii siihen, että kaiken pitää maistua hyvin makealta. 2-3-vuotiaalle voi kuitenkin jo antaa vähän karkkejakin, eikä pienestä määrästä ole suurta haittaa.”
Lue myös: Lapsuuden elintavat näkyvät valtimoissa aikuisena
Turhia sokereita ja lisäaineita saa monesta välipalasta
Vaikka lapsi ei karkkia saisikaan, se ei tarkoita, että ruokavalio olisi hyvä. Ei tulisi tuijottaa pelkkää karkinsyöntiä vaan sokerinkäyttöä kokonaisuutena.
”Sokeria ja lisäaineita voi saada runsaasti myös jogurteista, vanukkaista, muroista, mehuista, kekseistä ja jäätelöistä. Jos ruokavalio on muuten hyvä eli sisältää vähän makeita, voi karkkia tarjota enemmän ja toisinpäin. Paras herkutteluhetki on aterian jälkeen.”
Lue myös: Suolanhimo opitaan jo puolivuotiaana
Makeaa ei tulisi Vanhalan mukaan antaa epämieluisan ruoan syömisen päätteeksi tai jos lapsella on paha mieli, jottei karkkiin turhaan liitettäisi palkinnon tai lohdun mielikuvaa.
Karkkipäivän toimivuus on tapauskohtaista. Joillekin ei koidu ongelmaa siitä, että lapsi saa useamman kerran viikossa karkkia, kunhan hammashygieniasta huolehditaan. Monet silti asettavat jälkikasvulleen karkkipäivän.
”Karkkipäivässä voi taas olla se ongelma, että siihen lastataan liikaa karkkia ja odotuksia. Seurauksena voi olla ärtyisä lapsi, jolle ei muu ruoka maistu.”
Lue myös: Itsehillintä: tie menestykseen
Entinen sokerisyöppö ei välttämättä siedä karkkia aikuisena
On myös spekuloitu karkinsyönnin vaikutuksia yksilön tulevaan makeannälkään.
”Ainakin kasvisten osalta tiedetään, että lapsi oppii pitämään siitä, mitä kotona on tarjolla. Vanhempien esimerkki ja makumieltymysten perinnöllisyys vaikuttavat myös. Makean syömistä meidän ei kuitenkaan tarvitse opetella, vaan pidämme siitä luontaisesti.”
Monet eivät tarjoa karkkia, sillä lapsi ei osaa pyytää sellaista, mitä hän ei toistaiseksi tiedä olevan olemassa. Aikuisena saattaa silti olla hillitön makeanhimo, vaikka lapsena karkkia ei ole paljon saanutkaan. Jotkut puolestaan eivät voi sietää makeaa aikuisiällä, vaikka sitä oli lapsena runsaasti tarjolla. Vanhalankin mukaan saattaa käydä niin, että jos lapsena jokin ruoka on kielletty, voi mieltymys siihen lisääntyä. Silloin syödään salaa, ja isompana herkuttelu voi riistäytyä käsistä.
Saattaa olla siis hyväksi, jos karkkia ei painokkaasti paheksuta. Jos karkkia on ulottuvilla, voi tällä olla positiivisiakin vaikutuksia lapsen suhtautumiseen:
”Perheemme pyörittää minikioskiyritystoimintaa. Kotimme nurkkiin ja kaappeihin on varastoituna runsaasti esimerkiksi suklaapatukoita ja irtokarkkeja. Meillä on kaksi lasta, ja voisi kuvitella heidän olevan todellisia sokerihirmuja. Lapsia ei kuitenkaan tuotevarastomme juuri kiinnosta. Esikoinen sai karkkia 3-vuotiaana, ja hän ei edes pidä irtokarkeista. Nuorempi on saanut jo maistaa, mutta lähinnä vain se maistaminen on hänelle tärkeintä. Karkki on heille itsestäänselvyys, jota ei tarvitse mankua. Vanhin ei päiväkodissa kehuskele, että koti on täynnä herkkuja. Kaupassa kiinnostaa vain jäätelö, sillä sitä meiltä ei löydy”, kertoo 5- ja 2-vuotiaiden lasten yrittäjä-äiti.
Oli karkin tarjoamisen kanssa sitten niin tai näin, lapsen tulevaan makeanhimoon ei välttämättä voi vaikuttaa. Yksi nyrkkisääntö toimii kuitenkin hyvin sekä pienten että isojen herkkusuiden kohdalla: monipuolinen ruokavalio on perusta, jota sokeriunelmat voivat silloin tällöin koristaa.
Vastaa gallupiin ja osallistu keskusteluun foorumilla: Minkä ikäisenä karkkia?
