Kotisynnytyskertomus Hetan syntymästä on vahvan naisen tarina. Kirjoitus sai kunniamaininnan Vau.fi:n ja Aktiivinen synnytys ry:n kirjoituskilpailussa.
Heräsin yöllä metelöintiin ja raketteihin ihmisten palaillessa kotiin juhlista. Hymyilin. Olin päässyt seuraavan vuoden puolelle, eikä lapsesta tulisi sitä, jonka syntymäpäivä olisi aina viimeisenä. Hän saisi myös olla lapsi pidempään, en haluaisi häntä hoputtaa koulutielle tai muihin isojen asioihin. Silitin vatsaani toivottaen pienokaisen tervetulleeksi ja nukahdin uudelleen.
Kuuden jälkeen tunsin tuon tutun tunteen. Lämpimän aallon, joka levisi selkään, vatsaan ja reisiin. Nytkö sinä tulisit? Tuntia myöhemmin totesin supistusten olevan voimakkaampia, nousin ylös, liikuin hiljalleen ympäri taloa. Välillä torkahdin sohvalla, nousten ylös kun kehoni sitä pyysi.
Yhdeksän jälkeen soitin kätilölle – tänään voisi tapahtua. Kätilö kiitti ilmoituksesta ja aikoi lähteä hetimiten kummipoikansa syntymäpäiville, että ehtisi meillekin. Lämmitimme saunan, löylyttelin supistusten palaamiseksi. Kohdunsuu oli 4cm auki, kyllä sinä tulisit, jos vain supistukset pysyisivät.
Tarkastelin tavaroita, kävin iltapäivällä apteekista ruiskuja kun en niitä mistään löytynyt. Aloin luopua toivosta, kun taas ne supistukset lakkasivat. Koetin ajatella positiivisesti ja rentoutua, olla hätäilemättä. Se ei auttaisi.
Puoli neljän aikaan soitin jälleen kätilölle. Sanoin meneväni uudelleen saunaan ja ilmoittavani sitten hänelle, tapahtuuko tänään mitään. Iltahämärä oli jo tullut ja kätilöllä oli matkaa. Saunassa supistukset jälleen voimistuivat. Otin löylyä lisää, rentoutuen lämmössä ja yllyttäen supistuksia tulemaan. Ihanaa, saisin kohdata pienokaiseni ehkä jo tänään!
Kätilö lähti matkalleen, mummu soitettiin pienemmän avuksi. Kätilöllä menisi parisen tuntia ajaessa, toivoin turvallista ajomatkaa. Tuleva isosisko halaili aaltojen aikana, äidin laulaessa. Välillä leikimme lattialla yhdessä, keskittyen niihin arkisiin asioihin. Kuuden jälkeen mummu saapui siskon seuraksi ja siirryimme mieheni kanssa alakertaan, täyttämään allasta. Kätilö saapui hiukan ennen seitsemää. Kohdunsuu oli auennut 7 senttiin – oi, miten olin iloinen!
Vesi oli ihanan tuntuista. Se suojasi minua ja lasta, keinutti supistusaaltojen aikana pehmeydellään. Se lievensi supistukset lähes olemattomiksi, joten hiivin jälleen saunan löylyihin hakemaan vauhtia. Löylyttelyn jälkeen palasin altaaseen voimallisten supistusten kanssa. Heti veteen mentyäni niiden välit venyivät lähes kymmeneen minuuttiin. Kestoltaan ne olivat kahden mittaisia, joten kätilön mielestä kehon piti antaa levätä välissä. Kuitenkin välin vielä venyessä nousin niiden välillä aina seisomaan altaassa, houkuttelemaan seuraavaa, sukeltaen takaisin veden syleilyyn aallon lähestyessä.
Puoli yhdeksän aikaan kohdunsuu oli auennut kahdeksaan senttiin. Hyvältä näytti, matka alkoi lähestyä päätöstään. Kuulin poksahduksen, tältäkö se tuntui! Mieheni ja kätilö katsoivat ihmeissään, mutta seuraavan supistuksen aikana syöksyvä lapsivesi korjasi heidän ymmärryksensä. Kivuliain supistus, en ehtinyt altaan suojiin. Pyörryin polttavan aallon voimasta. Kätilö oli hieman huolissaan, uskaltaisiko päästää minut altaaseen. Pyysin sitä, koska supistusten rajuus olisi minulle liikaa ilman vettä. Lupaisin olla altaan reunalla supistusten aikaan ja tulla pois, mikäli vielä pyörtyisin, ja kätilö lupasi.
Veden lämpö otti minut heti syleilyynsä. Mieheni ja kätilö juttelivat jotain, mutta vaivuin täysin omaan maailmaani. Minä ja syntyvä lapseni olimme yhdessä. Tunsin hänen liikkuvan alaspäin, tulevan luoksemme. Kätilö pyysi minun vaihtamaan lauluni a -äänestä o:hon, mutten pystynyt, ei tuntunut hyvältä vaan sattui liikaa. Jatkoin aan laulamista, yrittäen muutaman supistuksen jälkeen siirtymistä uudelleen, onnistuen siinä. Se tuntui paljon mukavammalta, luontevammalta. Samalla tunsin lapsen syntyvän. Kätilö puhui rauhallisesti, pyysi vaihtamaan asentoa. Lapsen pää oli syntynyt. Kuulin hänen sanovan seuraavan supistuksen odottamisesta, mutta ei, tätä oli vielä jäljellä! Tyttäreni pulskahti veteen kokonaan, kätilö ohjasi hänet syliini, en siihen itse olisi pystynyt.
Ihana pienokaiseni pääsi syliin, rauhoittuen vasta hetken kuluttua. Olin tehnyt sen! Kehoani kuunnellen ja sen kanssa työskennellen, näiden kahden ihanan henkilön tukemana. Olin niin onnellinen.
– – – – – – – – – – –
Haluaisitko sinä jakaa oman synnytystarinasi? Voit lähettää tarinan osoitteeseen vau@vau.fi. Kaikista julkaistuista tarinoista on luvassa yllätyskirjapaketti Vaukirjasta.
Lisää synnytystarinoita:
