Anette sai synnytyksessä pahoja vaurioita. 3,5 vuoden taistelun jälkeen hän kärsii yhä ulosteen pidätyskyvyttömyydestä.
Viimeksi päivitetty 17.9.2012
Norjalaisen Anette Kvernvikin raskausaika sujui hyvin. Raskautta tosin seurattiin hieman tavallista tiiviimmin Anetten diabeteksen vuoksi. Viisi viikkoa ennen laskettua aikaa alkoi supistella. Supistusten väli oli 10 minuuttia, eikä aluksi ollut varmaa, oliko synnytys käynnissä. Kun supistukset pitenivät ja alkoi tulla verenvuotoa, päätettiin synnytystä vauhdittaa. Kalvot puhkaistiin ja synnytys oli pian täysin käynnissä.
”Silti jotain oli vialla. Tuntui kuin vauva olisi jumissa. Yritin selittää, mutta minua ei ymmärretty”, kertoo Anette.
Lue myös: Äidin oikeuksia etsimässä
Vauva syntyi, äiti repesi
Hän pyysi keisarileikkausta, mutta synnytyslääkäri päätti yrittää ensin avustaa vauvaa ulos imukupilla. Imukupilla saatiin vauvan pää ulos. Mutta silti vauva oli tiukasti jumissa. Synnytyslääkäri työnsi kätensä sisään ja veti pojan ulos. Synnytys oli ohitse, mutta se jätti Anetteen pahat vauriot, kolmannen asteen repeämät. Hänelle tuli peräaukon sulkijalihaksen repeämä, niin kutsuttu sfinkter ruptura.
”He sanoivat, että minua ”piti ommella vähän”. Minut vietiin leikkaukseen ja vasta seuraavana päivänä sain nähdä Marcus-vauvan. Ja minulla ei ollut aavistustakaan siitä, miten vakava vammani oli”, Anette kertaa.
Kaksi päivää myöhemmin Anette huomasi, että ulostetta valuu ulos. Hänelle oli kerrottu, että se ei
Ulosteen pidätyskyvyttömyydellä (anaali-inkontinenssi) tarkoitetaan tilaa, jossa esiintyy tahatonta suolen sisällön karkailua.
Vaivaa esiintyy enemmän naisilla. Tavallisin syy on alatiesynnytyksen yhteydessä tapahtunut peräaukon sulkijalihasten repeämä. Nuorilla naisilla oireet ovat yleensä lieviä, mutta iän myötä oireet voivat pahentua. Alatiesynnytyksen yhteydessä todetut sulkijalihasrepeämät ovat kuitenkin harvinaisia; tutkimusten mukaan 0.4-2.4 % alatiesynnyttäjistä repeää sulkijalihaksesta.
Hoitotapa riippuu ongelman syystä ja sen vaikeusasteesta. Lievissä tapauksissa sulkijalihasten ja lantionpohjalihasten harjoittaminen voi auttaa, vaikeammissa tapauksissa voidaan tarvita korjausleikkauksia tai hermostimulaatiohoitoa.
Lisätietoa: Anaali-inkontinessiyhdistys Anniko
Lue myös: Kun lapsi täytyy avustaa ulos
Kuukaudet kuluivat – vaiva pysyi
Yhdeksän kuukautta synnytyksen jälkeen oli selvää, että vahinko on niin vakava, että jotain oli tehtävä. 15 kuukautta synnytyksestä Anettelle luvattiin korjaustoimenpide. Hän sai valita joko leikkaushoidon tai ihon alle asennettavan, hermostimulaatiota tuottavan tahdistimen. Hän valitsi jälkimmäisen.
”Vuodot kyllä vähenivät ja vessassa ei tarvitse ravata yhtä usein kuin ennen, mutta tilanne ei vieläkään ole optimaalinen. Nyt pohdin, menisinkö uudelleen operoitavaksi. Elämä on yhä hankalaa.”
Anette ei voi heittäytyä lattialle leikkimään poikansa kanssa. Hän ei voi hiihtää tai mennä uimaan. Hän rakastaisi tanssia, mutta on joutunut luopumaan siitäkin. Jopa tavallinen kävelylenkki voi olla haaste. Hänellä on aina oltava wc lähettyvillä.
”Vaurio haittaa minua paljon jokapäiväisessä elämässäni. Se on myös sen tyyppinen vamma, josta on hankala puhua muille. On vaikea saada ihmiset ymmärtämään, mitä tämä on käytännössä. Ulospäin kun kukaan ei näe, minkä kanssa kamppailen. Pientä tuhrua tiputtelee jatkuvasti. Koko päivän saa olla tarkistamassa, että kaikki on ok”, Anette kuvailee.
Lue myös: ”Repesin synnytyksessä täysin”
Kaipaa aktiivista ja normaalia elämää
Anette on Marcuksen yksinhuoltaja, ja kokee, ettei ei voi osallistua täysipainoisesti kaikkeen toimintaan lapsen kanssa. Marcus rakastaa kaikkea nopeaa hauskanpitoa, mutta Anette ei useinkaan pysty telmimään mukana. Marcus rakastaa myös altaita ja vesipuistoja…
”Miten selittää kolmevuotiaalle, että äiti ei halua tulla veteen vuotojen pelossa? Kahdesti olen uskaltanut ottaa sen riskin, ja onneksi niillä kerroilla sujui hyvin. Mutta herra paratkoon kuinka monta muutakin kertaa olisin todella halunnut mennä uimaan hänen kanssaan, mutta en vain ole pystynyt!”
”Pidätyskyvyttömyys on monella tapaa painajaista. Ehkä sen kanssa voi elää, mutta on vaikea tulla hyväksytyksi. Asia on suuri tabu. Jos joku kuulee siitä, hän vetäytyy pois. Sain kerran eräältä mieheltä kommentin: ”en voi olla kanssasi, koska et voi vammasi vuoksi antaa minulle intiimisti sitä mitä tarvitsen”. Tämän hän totesi päivä sen jälkeen, kun oli kehunut minua maasta taivaisiin. Tunsin itseni tuon hylkäyksen jälkeen aivan mitättömäksi.”
Vaikka anaali-inkontinenssin kanssa eläminen on edelleen kova pala Anettelle, hän haluaa rohkeasti kertoa tarinansa.
”Haluan muiden samasta vaivasta kärsivien tietävän, että he eivät ole yksin”, Anette lohduttaa.
Kuvat: Anetten kotialbumi ja Fame
Lue myös:
Näin lapsi syntyy
Tässä yksi synnytys. Kaikki näytetään. Kommentoijat YouTubessa ovat liikuttuneita ja kauhistuneita – ja kaikkea mahdollista siltä väliltä.
Synnyttänyt syynissä
Muutama viikko synnytyksestä on äidin katsastuskäynnin aika. Jälkitarkastuksessa tutkaillaan äidin terveydentilaa, keskustellaan synnytyksestä ja vanhemmuudesta sekä paneudutaan perhesuunnitteluun.
Kuinka paljon synnytys sattuu?
Voisiko sitä verrata pahimipien painajaisten kuukautiskipuihin tai ehkä juurihoitoon? Entä luun murtumiseen?
”Järjestin itselleni sektion”
Tulin, vaadin, sain. Näin kirjoittaa toisen lapsen kohdalla sektion itselleen vaatinut Maria Länsimies.
