Sauna oli yleinen synnytyspaikka 1800-luvun Suomessa ja vielä 1900-luvun alussakin. Saunasynnytys kuitenkin oli hengenvaarallinen sekä äidille että vauvalle.
Tilastojen mukaan vuosina 1816–1865 lähes yksi sadasta äidistä menehtyi synnytykseen. Vielä 1900-luvun alussa 350 äitiä kuoli 100 000:ta synnytystä kohden. Synnytyksiä hoitivat paapot ja paarmuskat eli kansanomaiset kätilöt.
”Taitavimmat paapot osasivat esimerkiksi kääntää perätilassa olevia lapsia käsin, mutta tiedot ja taidot vaihtelivat suuresti, kun työhön ei ollut yhtenäistä koulutusta”, entisajan synnytyskäytäntöjä tutkinut Hilkka Helsti kertoo.
Lääketieteen kehittymisen ansiosta sairaalasynnytykset ovat nykyisin huomattavasti turvallisempia kuin entisajan kotona kätilöidyt saunasynnytykset. Nykyään vain kolme äitiä kuolee 100 000:ta synnytystä kohden.
Myös lasten turvallisuus on lisääntynyt. Nykyisin vain 0,4 prosenttia lapsista kuolee joko synnytyksessä tai ensimmäisen elinvuotensa aikana. Yleisimmät syyt ovat synnynnäiset epämuodostumat tai merkittävä ennenaikaisuus. Vielä 1900-luvun alussa 10–20 prosenttia lapsista kuoli alle yksivuotiaana.
Saunasynnytysten vaarat
Saunasynnytysten vaarat johtuivat pääsääntöisesti seuraavista neljästä hengenvaarallisesta komplikaatiosta.
1. Massiivinen verenvuoto
Synnytyksen aikaiset, suuret verenvuodot tappoivat aikaisemmin äitejä. Vaikka yli litran verenvuotoja on edelleen noin viidenneksellä synnyttäjistä, ne harvoin koituvat äitien kohtaloksi.
”Vuodot ja infektiot tappoivat aikaisemmin äitejä. Nykyään nämä ovat asioita, joihin äidit eivät pääse kuolemaan”, Mikkelin keskussairaalan synnytysosaston ylilääkäri Jaana Kröger sanoo.
Verensiirrot, supistavien lääkkeiden käyttö ja haavojen ompelu ovat kaikki nykylääketieteessä mahdollisia, mutta näitä toimenpiteitä paapot eivät pystyneet saunoissa tekemään.
2. Sikiön juuttuminen synnytyskanavaan
Jos lapsi ei sata vuotta sitten mahtunut syntymään, se tarkoitti yleensä vauvan kuolemaa. Äiti saattoi selvitä synnytyksestä, joskin pitkittynyt synnytys lisää aina myös äidin riskejä. Paapot ja ammattikätilöt eivät silti olleet täysin toimettomia juuttuneiden vauvojen kanssa saunoissakaan.
”Pihdit keksittiin jo 1800-luvulla. Niitä oli käytössä tosin vain koulutetuilla kätilöillä. Lisäksi käytettiin lakanoista solmittavia karoliinanpihtejä. Lakana kiedottiin äidin vatsan ympärille, niin että se painoi ylämahaa. Sitten lakanan päistä kiskottiin”, Kröger kertoo.
Karoliinanpihtejä osasivat käyttää myös paapot ja niiden avulla juuttunut lapsi saatettiin saada maailmaan jopa elävänä.
Nykyisin arvioidaan jo etukäteen, mahtuuko vauva syntymään alateitse. Jos ei, voidaan tehdä suunniteltu sektio. Vauvan syntymää voidaan auttaa esimerkiksi pihdeillä ja imukupilla ja viime kädessä kiireellisellä tai hätäsektiolla.
3. Hapenpuute
Sata vuotta sitten kätilöt kuuntelivat sikiön sydänääniä torvella äidin mahan päältä. Jos äänet heikkenivät, kätilö saattoi ainoastaan käännellä äitiä tai yrittää nopeuttaa synnytystä karoliinanpihdeillä. Vauvoja kuolikin synnytyksissä usein juuri hapenpuutteen vuoksi.
Nykyaikana sikiön tilan seuranta on toista luokkaa.
”Sykekäyrää seurataan sairaalassa vauvaan kiinnitetyllä anturilla tai ulkoisesti äidin mahan päältä. Jos voinnista ollaan silti huolissaan, sikiön tilanne voidaan tarkistaa ultraäänellä. Voidaan myös ottaa lapsesta mikroverinäyte, joka kertoo lapsen voinnista kohdussa”, Kröger luettelee.
Lääkkeellinen puuttuminen lisää huomattavasti äidin ja sikiön turvallisuutta.
”Oksitosiinilla voidaan lisätä supistuksia ja nopeuttaa synnytystä. Kohdun supistelua voidaan myös rajoittaa, jos istukan verenkierrossa on havaittu jokin ongelma”, Kröger kertoo.
4. Raskausmyrkytys
Vielä sata vuotta sitten raskausmyrkytys oli todella vaarallinen tila, sillä nykyistä neuvolajärjestelmää ja sen tarjoamaa seurantaa ei ollut olemassa.
”Raskausmyrkytyksellä on kaksi kohtalokasta päätepistettä. Toisessa äidin punasolut alkavat hajota, maksan toiminta häiriintyy ja verenhyytymiskapasiteetti vähenee. Toinen päätepiste on kouristustila, joka vielä nykyäänkin saattaa tappaa äidin ja sikiön”, Kröger kertoo.
Raskausmyrkytyksen merkkejä kuitenkin seurataan nykyisin neuvolassa, jolloin myrkytykseen pystytään puuttumaan varhaisessa vaiheessa. Tämä vähentää riskejä olennaisesti.
