”Älä sure, te olette vielä nuoria, onhan teillä aikaa”, kuuluu tuttu hokema. Onko lapsettomuudesta kärsivällä oikeus tunteisiin?
Viimeksi päivitetty 1.5.2012
Kun raskaustesti näyttää kerta toisensa jälkeen negatiivista, ei mielialakaan kovin positiivinen ole – eikä sitä ainakaan nosta ulkopuolisten ajattelemattomat kommentit.
”Älä sure”
”Aloitan tämän aiheen siksi, että olemme mieheni kanssa jo miltei 2 vuotta yrittäneet saada lasta tuloksetta ja olen huomannut, että meidän tunteitamme asiasta kyseenalaistetaan helposti. Olen myös huomannut ettemme ole ainoita”, aloittaa ketjun perustanut kirjoittaja.
Kirjoittajan mukaan ihmiset yrittävät lohduttaa tai piristää mitä kummallisimmin – ja ajattelemattomin – sanoin:
”Pääsanomana on yleensä se, että pitäisi olla tyytyväinen siihen mitä meillä jo on ja koska itse olen niin nuori niin aikaakin on vaikka muille jakaa”, hän kirjoittaa.
”Mutta eihän se poista pahaa mieltä, päinvastoin se saa olon entistäkin kurjemmaksi kun tuntee, että omat tunteet ovat jotenkin väärin ja sinua pidetään vain kiittämättömänä tai kärsimättömänä.”
Monille foorumilaiselle tämä on tuttu tarina. Varsinkin nuorille lasta yrittäville töksäytellään helposti outouksia.
Erään kirjoittajan lähipiiri sanoi jopa lapsen pilaavan nuoren parin elämän – heillä kun olisi aikaa lasten hankkimiseen vielä vaikka kuinka.
”Koko ajan tuntui, ettei ollut oikeutta olla surullinen siitä, että lasta on yritetty jo pitkään ilman tulosta. Hieman ennen raskautumistani lopetimme koko aiheesta puhumisen muille, koska selvästikkin se oli väärin, emmekä enää jaksaneet kuunnella sitä ainaista ’mutta onhan teillä vielä aikaa’”, nyt lapsen saanut nuori äiti muistelee.
Lue myös: Ensin työ, sitten lapset?
Ajattelemattomat kommentit ahdistavat
Ajattelemattomat kommentit saattavat lapsettomasta kuulostaa surun sivuuttamiselta. Kliseet eivät lohduta varsinkaan, kun pelko lapsettomaksi jäämisestä on aiheellinen:
”Mäkin olen osani saanut tuosta ’mutta sä olet niin nuori’ -saarnasta, mutta taustalla oli pelko siitä etten voisi edes saada lapsia sairauden takia. Ei sitä tahtonut enää sanoa ääneen että ehkä ei olekaan aikaa ollut pitkiin aikoihin…”
Lapsettomuuteen liittyy myös muita, rajumpiakin tunteita, kuten katkeruutta ja vihaa omaa kehoa kohtaan. Nämä tunteet näyttävät olevan tabu, joita pitkään yrittäneiltä ei hyväksytä:
”Meillä oltiin yritetty 8 kuukautta kun saatiin tietää, että miehen sisko odotti. Avauduin ystävälleni asiasta ja totesin että totta kai ottaa päähän kun on tässä ite yritetty ja tuntuu että muut vain saa muksuja, mutta ystäväni käänsikin asian niin että olisin henk.kohtaisesti vihainen mieheni siskolle, siitä että tämä on raskaana…”
Eräs kirjoittaja toivoisikin, että myös näistä vähemmän hyväksytyistä tunteista puhuttaisiin:
”Toivoisin, että kun lapsettomuutta käsitellään mediassa ja kirjallisuudessa, nostettaisiin esille myös se ruma puoli. Se katkeruus ja epätoivo. Se kun vihaa oman vartalon toimimattomuutta. Sen sivusta seuraaminen, kun muut saavat kaiken kuin tarjottimella. Lapsettomuus on myös taakka parisuhteelle.”
Lue myös: Raskautta yrittäville seksi on joskus pakkopullaa
Se toinen puoli
Yleensä ajattelemattomien kommenttien laukojat tarkoittavat kuitenkin vain hyvää. Taustalla voi olla halu auttaa, mutta oikeiden sanojen löytäminen voi olla hankalaa.
”Tympeitä on nämä ’te ootte vielä niin nuoria, kyllä se siitä’ -kommentit, mutta niin sanoneet eivät taida häkeltymiseltään muuhun pystyä”, eräs foorumilainen kirjoittaakin.
Monien mielestä lapsettomuudesta kärsivälle on joskus vaikea sanoa mitään:
”Mikä tahansa voi olla pieleen. Kovin kannustavat ja optimistiset kommentit (’kyllä se varmasti jotenkin järjestyy’ tms.) väheksyy sen lapsettoman tuntemaa ahdistusta eikä anna tilaa pelolle, ja ahdistuksen ja pelon myötäileminen ja myöntäminen ei juurikaan kannusta, piristä tai luo tulevaisuuden toivoa (vaikka niiden hyväksyminen voikin olla se mitä lapseton tarvisee). Kun tietäis, milloin se toinen kaipaa tsemppausta ja milloin taas tsemppaus vie tilaa aidoilta tunteilta…”, lapsettoman ystävä kirjoittaa ja jatkaa:
”Oma ystävä kertoi lapsettomuudestaan pian meidän vauvan syntymän jälkeen, enkä minä tiedä mitä olisi pitänyt sanoa että menisi oikein. Herkässä tilassa on niin helppo ’kuulla väärin’.”
Samaa pohtii toinenkin foorumilainen:
”Monestihan sitä haluaisi osata olla tukena, osoittaa, että arvostaa toisen tunteita ja antaa niille tilaa, mutta silti halu piristää läheistään vaan saa jotenkin ne omat sanat toisen korvassa kuulostamaan väheksymiseltä. Mulla ei ole henkilökohtaista kokemusta lapsettomuudesta, vaikka meilläkään ei mikään ”yks kerta riitti napsahtaakseen” kokemus ole, mutta sitä yrittämällä yrittämistä ei ole ollut. Ehkä just sen takia sitten on itselle todella haastava tilanne yrittää kuunnella tai sivusta seurata niitä ystäviä, jotka sitä lasta niin hartaasti toivoisivat.”
Lue myös: Lapsettomuudesta stressiä vai toisin päin?
Kuinka sitten tukea parhaiten lapsetonta?
Lapsettomuuteen liittyvät tunteet ovat niin kipeitä ja vaikeita, ettei niistä ole välttämättä helppo puhua. Lapsettomat kirjoittajat toivovatkin tilaa ja hyväksyntää tunteillensa.
”Osaiskohan siis jotkut asian kanssa elävät vinkata, että miten ois parhaiten tueksi?” ketjussa kysytäänkin, ja saamme pian vastauksen:
”Parasta mitä olen kuullut, on tsemppaus hoitoihin. Siis ei ole toivotettu tärppiä, vaan voimia rankkoihin hoitoihin ja sanottu ihan suoraan, että ’älä luovuta’. Sellainen hirveä sääliminen ja voivottelukaan ei ole kovin mukavaa kuunneltavaa.”
Lue koko keskustelu: Oikeus tunteisiin
Kirjoittaja: Mira-Maria Heinonen
Kuva: Crestock
Lue myös:
